Taas oli häpeällisen pitkä tauko päivitysten suhteen... Kävin pyörähtämässä ulkomailla + koirahommat sekä muutto ovat vieneet ihan kiitettävästi aikaa...
Tämän postauksen jälkeen seuraakin n. kolmen viikon radiohiljaisuus, koska netin saaminen seuraavaan asuntoon kestää KOLME viikkoa! Voi ärrinmurrin... Ei eletä enää 90-lukua, mikä siinä netin kytkemisessä kestää?
Mutta juu, nyt mies on touhuamassa uudella asunnolla ja minä pidän luovaa taukoa pakkaamisen osalta, joten päätinpä pitkästä aikaa piipahtaa täällä kertomassa mitä minulle oikein kuuluu:
Ensiksi isoin juttu: Pääsin kouluun!
Jee jee, nyt on joku paikka jossa viettää noin neljä seuraavaa vuotta.. Ja en ainakaan ole ihan seinähullu, kun kouluun pääsin - psykologin mukaan kuitenkin sosiaalisuuden kanssa olisi parantamisen varaa.
Olkoot, minä rämmin koulun läpi tällaisena kuin olen ja piste.
Painosta ei juuri ole mitään kovin hienoa kerrottavaa... Nyt lukemat keikkuvat jossain 57-58kg:n tietämillä...
Muuton jälkeen minun on pakko aloittaa laihdutus kunnolla uudelleen!
Noin kolme viikkoa sitten paino käväisi 55,6kilossa! Ai että tuntui hyvältä vaikka painonlasku johtuikin vain helvetinmoisesta hikoamisesta :D
Nyt on kovasti tavoitteena päästä takaisin tuonne viiteenkymmeneenviiteen... Kiehtova numero.
Täytyy kyllä myöntää, että painon kohoaminen johtunee viimeaikaisesta "hyvästä nesteytyksestä", eli alkomahoolia on tullut nautittua lähes päivittäin...
Tuli muuten kuukauden ajan taas poltettua tupakkaakin ihan urakalla! Harmi, että pitää lopettaa taas.. En haluaisi lopettaa savukointia, mutta kait se on pakko kun mies ei tykkää (eikä kyllä edes tiennyt että poltin tässä viim. kuukauden aikana).
Nyt vaan pitää pitää syömiset kurissa tupakasta vieroittautuessa... Jospa sitä huvikseen alkaisi taas laskea kaloreita, kun muutto on ohi..?
Sitten pitää avautua yhdestä lapsosesta: olipa ihan saatanan mukava olla ulkomailla yhden pikkulissun kanssa, joka esitti että hänellä on syömishäiriö!
Aluksi olin oikeasti huolissani, että ei kai tuolla tytöllä ole sh-monsteri istumassa olkapäällä, mutta paskanmarjat... Hyvin kerjäsi huomiota tuolla toiminnalla ja sai minut samalla ihan helvetin vihaiseksi.. Noh, aloinpa sitten ignooraamaan tuota käytöstä ja sehän toimi, eipä ollut syömisvammasta enää jälkeäkään!
Että minä vihaan tuollaista. Oikeasti.
Syömishäiriö on sen verran vakava asia, että sen kanssa on turha pelleillä. Tuon takia oikeasti apua tarvitsevat eivät apua saa ja heitä pidetään vain huomiohuorina.
Se siitä..
Nyt tämän tyttösen on palailtava pakkauspuuhiin, asunto pitäisi saada tyhjäksi huomenna ja alkaa epätoivo iskeä!
