Fail...

Eilinen olisi muuten mennyt ihan mukavasti, mutta sitten...
Illalla mussuttelin onnellisena maitorahkan hedelmillä (viinirypäleitä ja mandariinia), jonka jälkeen ajattelin että nyt on kerrankin onnistuttu päivän syömisissä ja tähän ne saavat sitten jäädäkin.
..jonka jälkeen PoikaYstävä soitti minulle ja pyysi luokseen yöksi. Ok, lupasin mennä, koska en miestä ole muutamaan päivään nähnyt ja ikäväkin on ehtinyt tulla.

Paniikkia pukkasi päälle enemmän ja vähemmän astuttuani ovesta sisään.. Sisällä tuoksui ruoka. Ja se tuoksui niin hyvälle!
PoikaYstävä pyysi minua syömään ja minä en jotenkin osannut kieltäytyä. En voi jatkuvasti kieltäytyä syömästä tuolla, en halua että mies huomaa minun olevan taas häiriön kourissa..
Niinpä minä söin hieman. Ruoka oli hyvää, mutta en silti osannut nauttia siitä. Ääni pään sisällä huusi: "Katso nyt, kaikki on taas pilalla! Ei sinusta ole yhtään mihinkään, kun et voi olla edes yhtä iltaa syömättä!"
Ruokailun jälkeen teki mieli oksentaa, mutta enhän minä tuolla voinut sitä tehdä. Niinpä ne sadat kalorit jäivät lillimään sisälleni. Kaikki oli pilalla. Taas kerran.
Ja mitä tekee Pirttis seuraavaksi? No syö jäätelöä tietenkin.. Miksi minä en pääse eroon tästä "kaikki tai ei mitään"-ajattelutavasta? Miksi ihmeessä epäonnistumisen seurauksena syön sitten vain lisää ajatellen: "millään ei ole enää mitään väliä, koska peli on jo menetetty"?

Yhteenmuutto alkoi yht'äkkiä pelottaa todella paljon.. Mitä jos minä muuton jälkeen vain syön kaikki illat ja turpoan turpoamistani?
Ahdistavaa... Haluaisin asua PoikaYstävän kanssa, mutta se ääni päässä sanoo, ettei se olisi kovin järkevää. Se sanoo, etten voi ikinä olla laiha jos jatkan tällä tapaa.

"Mun häiriö on parempi ku sun!"

Kuulin kyllä harvinaisen jäätävän keskustelun bussissa..
Kaksi teinaria jutteli keskenään ja toinen tokaisi, että olisi siistiä jos hänellä olisi syömishäiriö - ei kuulemma tarvitsisi olla nykyisenlainen läski. Toinen sitten kysyi, että minkä häiriön tuo vuosisadan älynväläyksen ilmoille laskenut tyttönen haluaisi. Ja mitä tyttö nro 1 vastaakaan... "Onko niitä muka muita kuin anoreksia? Eiks ne muut oo sellaista wnb-sairastelua?"
En jäänyt kuuntelemaan keskustelua loppuun vaan poistuin bussista seuraavalla pysäkillä ja kävelin loppumatkan.

Olen kyllä miettinyt monesti, että olenko minä oikeasti edes sairas? Esitänkö vain? Luulenko vain olevani?
Eräs entisistä hyvistä ystävistäni työskentelee sairaalassa sisätaudeilla ja heillä ajoittain on sitten syömishäiriöisiä (ts. anorektikoita = välitöntä osastohoitoa tarvitsevia) väliaikaisesti hoidettavana somaattisella puolella.. Hän sitten kännipäissään kyseli minulta, että vieläkö pelleilen sen syömisen kanssa. En kuulemma ole oikeasti sairasta nähnytkään ja minun vain pitäisi alkaa syödä. Hänen mukaansa en ole sairas, koska en ole välittömässä hengenvaarassa ja minun täytyisi nyt vain alkaa mupeltaa oikeaa ruokaa. Hänen mukaansa olen vain liian laiska tehdäkseni mitään ja piiloudun mukamas olemassa olevan syömishäiriön taakse.
Ai että tuli tuostakin keskustelusta hyvä olo.

Välillä haluaisin todella hakea apua, mutta sitten tulee olo, etten ole tarpeeksi sekaisin saadakseni apua.. Välillä tuntuu, etten ole sekaisin ollenkaan. Tuntuu, että kaikki paska mitä teen itselleni, on vain draamailua. Ehkä minä olenkin aivan normaali, mutta liian heikko hallitakseni tilannetta.
Välillä tuntuu, että käsiin piirretyt punaiset ovat olleet vain turhaa angstaamista, josta olisi kai selvinnyt muutenkin.
Välillä tuntuu, että on vain laiskuutta kun en jaksa tavata ystäviäni.
...ja sitten kuitenkin se sama vanha olo hiipii hiljaa takaisin: olen niin lukossa, voisiko joku auttaa minua..?
On vain kohtalon ivaa, että olen ylipäätään olemassa.

Olen vähän väsynyt

Onpa ollut taas viikonloppu.. En ole oikein jaksanut tehdä asioita mitä olisi pitänyt ja olen sitten tehnyt asioita mitä ei olisi pitänyt..
Olen syönyt taas aivan liikaa ja väärää ruokaa. Ällöttävää. Mihin ihmeeseen entinen rautainen itsekurini on kadonnut? Ennen sitä pystyi olemaan pari päivää syömättä helposti ja kolmantena päivänä ei retkahtanut syömään kaikkea eteen tulevaa. Ja tuolloin ei tarvinnut oksentaa syötyään liikaa. Että minä vihaan itseäni.
Lisäksi tulin kehittäneeni itselleni mahdottoman yhtälön: kiva viikonloppu PoikaYstävän kanssa + kuskikeikka kaverille.. Tämän kuskin homman piti olla sellainen, että olisin päässyt ennen puoltayötä kotiin, mutta kuinkas kävikään? Pirttis kävelee sisään kotiovesta klo 06.15..
Onneksi PoikaYstävä ei jaksanut olla vihainen enää seuraavana päivänä - hän hoiti sen kiukkuilun illalla varsin mallikkaasti ja ymmärränhän minä.. Mitäs menin lupailemaan mahdottomia.

Palkaksi tästä kaikesta olen saanut vuosisadan pahimman flunssan ja jokainen yskäisy tuntuu siltä, että keuhkot huutavat hallelujaa keuhkorakkuloiden repeämisen tahtiin..
Saas nähdä kuinka kauan tämä olotila meinaa kestää ja kuinka pahaksi tämä nyt sitten äityy..
Ehkä järjetöntä, mutta jotenkin tuntuu että olen ansainnut tällaisen (ja pahemmankin) taudin kaiken mokailun seurauksena.

. . . . . . .

Eleanor McEvoy - Sophie

Sophie cannot finish her dinner
She says she’s eaten enough
Sophie’s trying to make herself thinner
Says she’s eating too much
And her brother says, "You’re joking,"
And her mother’s heart is broken
Sophie has a hard time coping
And, besides, Sophie’s hoping

She can be like all the other girls
Be just like all the other girls
Living in an ordinary world
Just to fit in, in the ordinary world
Just to fit in like an ordinary girl.

Sophie’s losing weight by the minute
How did things get this bad?
Sophie’s family, they don’t understand it
Gave her all that they had
And her sister won’t stop crying
'Cause her father says she’s dying
Sophie says she’s really trying
Problem is, Sophie’s lying.

She can be like all the other girls
Be just like all the other girls
Living in an ordinary world
Just to fit in, to the ordinary world
Just to fit in, like an ordinary girl
 
How did she get this way?
How did she get this way?
Through trying to hide it.
What does it take to say,
What does it take to say
She’s dying, Sophie’s dying

To be like all the other girls
Be just like all the other girls
Living in an ordinary world
Just to fit in, to the ordinary world
Just to fit in and be like all the other girls
Be just like all the other girls
Living in an ordinary world
Just to fit in, to the ordinary world
Just to fit in like an ordinary girl.

Ajatukset kiertävät kehää.

Koko päivän olen ajatellut ruokaa.. Mitä saisi syödä seuraavaksi? Tekisi mieli jotain hyvää, saisinko syödä kasviksia ja dippiä? Milloin saa syödä? Onko minulla tosiaan niin nälkä, että olisi syötävä nyt? Pyörryttääkö oikeasti niin paljon, etten enää voi olla syömättä?

Kielsin itseltäni kasvikset ja dipin ja yritin olla mahdollisimman pitkään syömättä. Rääkkilenkin jälkeen meinasin taas kerran pyörtyä.
Lattialla makoillessa ajattelin taas ruokaa. Syömistä ja syömättömyyttä. Ja sitä kuinka minä varmaan kuolen tähän jonain kauniina päivänä.

Pienistä asioista tulee paha mieli

Viimeiset pari päivää ovat menneet taas enemmän ja vähemmän huonosti.. Pisteenä iin päälle sain juuri tietää, että opinnäytetyön aihe ei ole mennyt läpi ja se pitää ideoida alusta lähtien uudestaan tai pitää valita valmiista opinnäytteen ideoista joku.. Ja noista valmiista ns. "tilatuista" opinnäytteistä mikään ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa.. Kaipa tämä on sitten väännettävä pakkopullana läpi aiheesta, joka ei sykähdytä pätkän vertaa.. Eli tuostakin katosi mielenkiinto kyllä aivan täysin.

Eilinen meni pilalle kouluruokailussa.. Pitkään pohdittuani eri vaihtoehtojen välillä (joka päivä valitsen ruuan kaloreiden ja/tai proteiinin määrän perusteella) päädyin lihavaihtoehtoon.. Olin sitten syönyt ruuan tuntematta sen suurempia tunnon tuskia, kun viereeni istui eräs ihminen, jonka lautanen oli "täynnä" (eli puolillaan) pelkkää salaattia.. Mieleeni nousi välittömästi eräs lause, jonka hän sanoi joskus kesällä: "Miten sinä voit painaa noin paljon? Minä olen sinua päätä pidempi ja painan 50 kiloa".
Kuvotus rysähti mieleeni ja Monsteri syrjäytti järjen.. Ruokailun jälkeen painelin vessaan ja oksensin.
En kestänyt ajatusta siitä, että sisälläni oli niin suuri määrä ruokaa. Niin paljon kaloreita.
Pystyin vain ajattelemaan sitä, kuinka en voi olla laiha, jos syön tällä tavalla.

Illalla seurasi harmituksen aihe numero 2.. Olin PoikaYstävän luona ja hän teki ruokaa. Ja varmasti hyvää ruokaa olikin, tuoksui ainakin sellaiselta. PoikaYstävä sitten sanoi: "Etkö sinä syökään?". Kieltäydyin, mutta tuntui pahalle.. Ei tuo lause sinänsä ollut mitään, mikä olisi viiltänyt sisälmykseni rikki, vaan äänensävy, jolla mies puhui.. Hän kuulosti niin pettyneeltä. Hän oli nähnyt vaivaa ja tehnyt ruokaa ja minä kiittämätön paska en voinut edes maistaa.
Teki mieli itkeä. Mutta en itkenyt. En edes yöllä. En osannut.

Tänäänkin kaikki romahti ruokailussa.. Pohdin pitkään, että menenkö syömään vai en. Päätin kuitenkin syödä edes jotain. Tällä kertaa kaikki meni päreiksi, kun minulle kommentoitiin annokseni kokoa. En tiedä oliko se vinoilua vai oliko kysyjä tosissaan kysyessään, että miten muka jaksan syödä kaiken ottamani.. Että tuli paha mieli. Tuntui, että annoskokoni ovat aivan liian suuria = ei ihmekään, että en ole lähelläkään tavoitettani..
Puolet keitosta jäi sitten syömättä. Ja kuvotus tuli seurakseni.
Tänään en kuitenkaan oksentanut.

Huono päivä

Miten ihminen voi lihoa kolmen päivän aikana lähes 2,5 kiloa? En tiedä. Noh, minä olen tuossa onnistunut.
Aamu siis lähti taas kerran käyntiin puntarissa pyörähdyksellä. Ja totuus iski vasten kasvoja.
Hyi hitto... Sen siitä saa kun syöpöttelee liikaa.
Vaa'assa käynnin jälkeen kaikki on tuntunut olevan enemmän tai vähemmän huonosti ja minä olen taas kerran kiukutellut kaikille..
Kuinkakohan pitkään ihmiset jaksavat katsella tätä meikäläisen typerää angstaamista kunnes kaikkoavat?
En ihmettelisi yhtään, jos ihmiset alkaisivat karttaa seuraani.. En minä mikään varsinainen ilopilleri ole ollut viimeaikoina.
Eniten ehkä kiukuttaa Poika Ystävälle turhasta kitiseminen... Tuli omasta käytöksestä itselle tosi paha olo :(

Skippasin taas kerran koulupäivänkin. En yksinkertaisesti jaksanut raahautua kampukselle, jotta voisin istua tunnilla omissa oloissani kuuntelematta opettajaa.
Opiskelumotivaatio on taas täysin kadoksissa ja huomenna se näkyy, että olen taas kussut omiin muroihini.. Nimittäin huomenna olisi edessä taas yksi tentti ja olen kerran jaksanut pikaisesti lukaista alueen läpi. Ja senkin tein tänään... Eiköhän tuokin mene uusintaan..
Lisäksi tekemättömät tehtävät saavat omantunnon miinuksen puolelle.. Miksi hitossa niitäkään ei ole voinut tehdä ajoissa?

Kaikesta tällaisesta löysäilystä suivaantuneena päätin rankaista itseäni juoksulenkillä ja aluksi ajattelin pitää paastopäivän. Mutta hitot paastostakaan tullut mitään, kun iski aivan järkyttävän huono olo.. Että minä inhoan tuota tunnetta, joka tulee sokerien putoamisesta (tai mistä lie). Oksettaa ja pyöryttää ja siihen vielä lisätään jäätävät rytmihäiriöt. Mumsmums.
Päätin sitten syödä edes jotain, joten kitusiini olen tänään tunkenut pari suolakurkkua ja purkillisen maitorahkaa + yhden mangon. Ja tietty koko päivän ajan olen juonut nestettä jonkin verran.

Nyt päätä kivistää ja uni ei tule. Miksi minulla ei voi olla normaalin ihmisen unenlahjoja? Miksi unta pitää aina odotella aamuneljään?

Miten sitä onnistuu yhden viikonlopun aikana pyyhkimään tyhjäksi kaiken mitä on saavuttanut?

Joo-o... Eivät ole siis syömiset menneet lainkaan niin kuin olisi pitänyt.. Meikäläinen on mättänyt kitusiinsa hampurilaisia ja karkkia kaksin käsin.. Jos tästä jotain positiivista pitää etsiä, niin enpähän ole juopotellut.

Perjantaina meinasin romahtaa koulussa. En tajua mikä minulle tuli. Tunnilla tuntui, että kaikki kaatuu päälle ja sitten ajauduin tilanteeseen, jossa en osannut vastata opettajan esittämään kysymykseen ja tuo ahdisti kovasti.. Tuntui, että en hallitse tilannetta, koska en tiennyt kuinka olisi teoriatiedon mukaan pitänyt toimia..
Ruokailun jälkeen teki mieli oksentaa, mutta en saanut tilaisuutta.
Teki mieli viiltää, mutta en kuitenkaan halua lisää rumia arpia.. Edelliskertainen ei ole vielä täysin parantunut, mutta näyttää pahasti siltä, että se ei ole lähtemässä pois... Perhana. Onneksi se sentään on sen verran ylhäällä, että sen saa helposti peittoon jatkossakin.

Koulun jälkeen kävin kaupungilla ja siellä tapahtui henkinen palleaan potkaisu.. Katselin eräässä liikkeessä paitoja ja myyjä tuli tarjoamaan minulle kokoa 40 sanoen "tämän luulisi olevan sinun kokoasi".. Kohteliaisuudesta kävin kokeilemassa paitaa sovituskopissa ja melkoinen telttahan se oli.. Teki pahaa.. Näytänkö oikeasti siltä, että koko 40 olisi minulle passeli?
Käytänkö tosiaan liian pieniä vaatteita?
Olenko minä oikeasti niin iso?
Kai se on uskottava...

Huominen punnitus pelottaa... Perjantaina vaaka näytti 56,4kg. Nyt tuntuu, että ollaan palattu taas kerran sinne kuudenkympin tuntumaan :(
Voihan vitutus.

Tunteet lukossa?

Törmäsin netissä tunnelukkotestiin. Vaikutti mielenkiintoiselta ja päätinpä täyttää sen. Testi kuvaa tunnelukkoja lapsuudessa tai nuoruudessa opituiksi haitallisiksi ajattelutavoiksi, joihin liittyy tiettyjä selvitytymiskeinoja. Mahdollisen tunnelukon voimakkuudet määritellään asteikolla erittäin vahva (ohjaa elämää voimakkaasti & laaja-alaisesti), vahva (vaikuttaa elämään merkittävästi), keskivahva (vaikuttaa elämään useissa tilanteissa) ja heikko (vaikuttaa elämässä harvoin).
Testissä oli 54 kysymystä, joten aikaa kuluin noin 15 min.
Testin mukaan minulla on tunteita lukossa enemmän ja vähemmän. Lähes kaikki mahdolliset.
Tein myös testit vanhempien vaikutuksesta lukkoihin ja millaisia selviytymiskeinoja käytän.
Tulokset eivät juurikaan yllättäneet.


Tunnelukko ja sen voimakkuus: Alistuminen, keskivahva
Vanhempien vaikutus: äiti - keskivahva, isä - vahva


"Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, koska et pidä niitä tärkeinä. Piilotat tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai yllättävinä agressiivisina kiukunpurkauksina. Viha voi synnyttää myös halua kapinoida ja uhmata tahoja, jotka koet auktoriteetiksi (esim. esimiehet, viranomaiset, puoliso). Ihmissuhteissasi toiset ovat yleensä niskan päällä. Sinua saattavat kiehtoa ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia, käyttäytyä tai tuntea."


Tunnelukko ja sen voimakkuus: Vaativuus, erittäin vahva
Vanhempien vaikutus: äiti - vahva, isä - erittäin vahva


"Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi - koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi."


Tunnelukko ja sen voimakkuus: Riippuvuus, keskivahva
Vanhempien vaikutus: äiti - keskivahva, isä - vahva


"Uskot, että olet jollain tavalla kykenemätön pitämään itsestäsi huolta. Et luota omaan arviointikykyysi. Tarvitset siksi muita ihmisiä kannattelemaan ja tukemaan sinua ja pitämään sinusta huolta. Olet riippuvainen läheisistäsi etkä ole itsenäinen, omillaan pärjäävä aikuinen. Luultavasti olet edelleen läheisissä tekemisissä vanhempiesi kanssa, jotka vaikuttavat elämääsi voimakkaasti. Päätösten tekeminen on sinusta vaikeaa, kysyt ehkä neuvoa ja vahvistusta muilta, muutat mieltäsi monta kertaa ja lopuksi saatat olla kuitenkin epävarma päätöksestäsi. Saatat vältellä vastuuta, aloitteellisuutta ja haasteellisia tilanteita. Tunnet luultavasti ahdistusta ja epätoivoa jos joudut ottamaan enemmän vastuuta kuin mihin tunnet kykeneväsi. Ehkä ainoa keinosi selviytyä on lyöttäytyä yhteen vahvan henkilön kanssa joka pitää sinusta huolta mutta myös määrää elämästäsi - näin riippuvuus toisesta kasvaa ja tunnelukko voimistuu."


Tunnelukko ja sen voimakkuus: Suojattomuus, heikko
Vanhempien vaikutus: äiti - vahva, isä - keskivahva

"Olet kova huolehtimaan ja usein peloissasi - koet olosi turvattomaksi. Murehdit kohtuuttomasti terveyttäsi, vaaroja tai onnettomuuteen joutumista, taloudenhoitoa tai kontrollin menettämistä. Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta. Pelkosi saattavat aiheuttaa sinulle ahdistus- tai paniikkikohtauksia - tai sitten olet jatkuvasti enemmän tai vähemmän ahdistunut etkä voi nauttia arjesta. Saatat turvautua riippuvuuksiin ahdistuksen helpottamiseksi. Pyrit varmistumaan että olet turvassa. Siksi olet oppinut välttelemään riskejä: hissejä, autoilua, kaupungilla liikkumista, matkustamista, investointeja tai uramahdollisuuksia - pitäydyt mieluummin vanhassa tutussa ja turvallisessa. Pelot rajoittavat elämääsi ja läheisiäsi joiden täytyy sopeutua pelkoihisi. Jatkuva murehtiminen ja vaarojen välttely tyypillisesti lisää entisestään välttelykäyttäytymistä ja voimistaa pelkoja ja suojattomuuden tunnelukkoa."



Tunnelukko ja sen voimakkuus: Ulkopuolisuus, keskivahva
Vanhempien vaikutus: äiti - keskivahva, isä - vahva


"Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita."




Tunnelukko ja sen voimakkuus: Vajaavuus, vahva
Vanhempien vaikutus: äiti - heikko, isä - keskivahva

"Olemassaoloasi leimaa arvottomuuden kokemus, joka ilmenee uskomuksena omasta kelvottomuudesta. Saatat puhua itsestäsi alentavaan sävyyn, olet kriittinen, ankara ja vihainen itsellesi. Ikään kuin sinussa olisi sisimmässäsi jotain häpeällistä ja vastenmielistä, joka pitää piilossa. Luultavasti peittelet ongelmiasi ja virheitäsi ja välttelet niistä puhumista ettei häpeän tunne valtaisi sinua. Joudut pitämään todelliset tunteesi ja ajatuksesi salassa, et halua myöntää muille olevasi tunteellinen tai tarvitseva ihminen. Esität ihmisille muuta kuin todella olet ja samalla pelkäät paljastumista. Koet muiden sanomiset herkästi arvosteluna ja kritiikkinä, jolloin vajavuuden tunteesi saattaa saada sinut suuttumaan. Ehkä hyökkäät vajavuuden tunnettasi vastaan olemalla kriittinen ja vähättelevä muita kohtaan - myös kumppaniasi tai lapsiasi kohtaan. Saatat tuntea vetovoimaa torjuviin ja kriittisiin ihmisiin, jotka entisestään voimistavat vajavuuden tunnelukkoasi."



Tunnelukko ja sen voimakkuus: Hylkääminen, heikko
Vanhempien vaikutus: äiti - keskivahva, isä - vahva

"Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy. Menetyksien myötä tunnelukko vahvistuu ja alat uskoa ettei mistään löydy kestävää suhdetta."




Tunnelukko ja sen voimakkuus: Kaltoin kohtelu, vahva
Vanhempien vaikutus: -

"Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvon tunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta jossa sinua kohdellaan kaltoin."
 


Tunnelukko ja sen voimakkuus: Epäonnistuminen, erittäin vahva
Vanhempien vaikutus: -

"Uskot olevasi tuomittu epäonnistumaan, ikään kuin sinulta puuttuisi jotain olennaisia taitoja tai kykyjä. Olet saattanut oppia välttelemään haasteita tai vaikeita tehtäviä epäonnistumisen pelossa. Saatat uskoa että et osaa tai et kykene tekemään jotain, ja siksi viivyttelet etkä ole halukas yrittämään tosissasi. Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi - aina löytyy joku joka on menestynyt tai pärjännyt paremmin. Epäonnistumien tunnelukko näyttäytyy varsinkin työelämässä. Saatat vältellä uralla etenemistä, haasteiden ottamista, ylennyksiä, työhön sitoutumista tai aloitteellisuutta. Saatat yrittää kompensoida epäonnistumisen tunnetta vaatimalla itseltäsi hyviä suorituksia ja virheettömyyttä. Ajan myötä usko omaan itseen heikkenee ja epäonnistumisen tunnelukko voimistuu jokaisen epäonnistumiseksi koetun tilanteen myötä."
 


Tunnelukko ja sen voimakkuus: Tunnevaje, keskivahva
Vanhempien vaikutus: äiti - keskivahva, isä - keskivahva


"Sinusta tuntuu että kukaan ei tyydytä rakkauden ja huolenpidon tarvettasi, ja luultavasti uskot ettei kukaan todella kuuntele eikä ymmärrä sinua. Saatat välttää rakkaussuhteita, suhteet jäävät lyhyeksi tai sitten suojaat itseäsi ihastumalla henkilöön joka ei ole saatavilla. Saatat ihastua kylmiin, torjuviin, pidättyviin ja vähän antaviin henkilöihin. Jokin heissä viehättää sinua. Suhteet päättyvät usein alkuhuuman ja kovien odotusten jälkeen karvaaseen pettymykseen. Ehkä suuri toiveesi siitä että kumppanisi muuttuisi ja vielä joskus voisi täyttää tarpeesi pitää sinut suhteessa kylmän kumppanin kanssa. Saatat odottaa, että rakastettusi pitäisi lukea ajatuksesi ja osaisi automaattisesti tyydyttää hellyyden ja läheisyyden tarpeesi. Sinulle ei ole ehkä tullut mieleesikään ilmaista tarvettasi, sen sijaan saatat vetäytyä tai loukkaantua jos toinen ei pysty täyttämään rakastetuksi tulemisen kaipuutasi. Toistuvat vaille jäämiset vahvistavat tunnelukkoa ja uskot entistä vahvemmin ettet koskaan löydä elämäsi kumppania ja ettet ikinä saa tarvitsemaasi rakkautta."
 

Tunnelukko ja sen voimakkuus: Rankaisevuus, erittäin vahva
Vanhempien vaikutus: äiti - keskivahva, isä - vahva

"Olet hyvin ankara itsellesi ja rankaiset itseäsi jos toimit väärin. Olet usein vihainen itsellesi ja moitit itseäsi tekemistäsi virheistä. Saatat miettiä tekemisiäsi jälkikäteen, ja tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä miten olet toiminut. Saatat olla vihainen itsellesi koska olet joskus heikko, tunteellinen tai tarvitseva. Jos jotain pahaa tapahtuu sinulle, saatat ajatella että se oli ansaittua, etkä kaipaa myötätuntoa tai sääliä. Saatat olla rankaiseva myös lähimmäisiäsi kohtaan. Lapsesi saattavat kuulla kunniansa jos asiat eivät mene mielesi mukaan. Sinun on vaikea antaa anteeksi itsellesi ja toisille etkä hyväksy puolusteluja kovin helposti."




Tunnelukko ja sen voimakkuus: Emotionaalinen estyneisyys, erittäin vahva
Vanhempien vaikutus: äiti - heikko, isä - vahva

"Sinun on vaikea ilmaista tunteitasi spontaanisti. Sinusta on hämmentävää ilmaista positiivisia kiintymyksen tai välittämisen tunteita toisille ihmisille. Uskot että tunteet on parempi pitää sisällään ja siksi pyrit kontrolloimaan itseäsi, varsinkin muiden seurassa. Sisällesi on luultavasti kertynyt paljon vihaa ja mielipahaa, joka on ilmaisematta. Sinusta saattaa tuntua että olet kuin painetynnyri, joka saattaa purkautua milloin tahansa, siksi yrität hallita tekemisiäsi ja tunteitasi."

 


Tunnelukko ja sen voimakkuus: Pessimistisyys, vahva
Vanhempien vaikutus: äiti - keskivahva, isä - keskivahva

"Olet pessimisti, ja kiinnität huomiota enemmän elämäsi kielteisiin kuin positiivisiin asioihin. Olet kova huolehtimaan ja murehdit tulevia tapahtumia tai tilanteita. Jos asiat tuntuvat menevän hyvin, se vaikuttaa vain väliaikaiselta. Jos jotain hyvää tapahtuu. odotat että jotain pahaa on tapahtumassa seuraavaksi. Pelkäät, että saatat tehdä päätöksiä jotka johtavat kriisiin tai katastrofiin. Pelkäät virheitä ja pyrit siksi olemaan mahdollisimman huolellinen."
 


Tunnelukko ja sen voimakkuus:Hyväksynnän haku, keskivahva
Vanhempien vaikutus: äiti - vahva, isä - erittäin vahva

"Sinulle on tärkeää, että kaikki ihmiset pitävät sinusta, jopa ventovieraat. Pyrit olemaan muille mieliksi. Vaikka et pitäisi jostain henkilöstä, haluat kuitenkin että hän pitää sinusta. Saatat tehdä pääköksiä ajatellen hyväksyvätkö vanhempasi, kumppanisi tai ystäväsi ne. Et ehkä uskalla tehdä asioita oman mielesi mukaan, koska pelkäät että sinua moititaan tai kritisoidaan. Ryhmässä yrität kovasti kuulua joukkoon ja saatat muuntautua sen mukaan, miten odotat muiden haluavan sinulta. Toivot että sinusta pidettäisiin, ja pyrit välttämään ristiriitoja tai toisten loukkaamista. Et esitä omia mielipiteitä torjunnan pelossa, tai sitten esität voimakkaita mielipiteitä testataksesi miten muut sinut hyväksyvät. Saatat pukeutua hyvin sovinnaisesti, ettet tuntisi itseäsi ulkopuoliseksi tai erilaiseksi. Teet paljon sen eteen, että ihmiset arvostaisivat sinua. Saatat hankkia menestystä, saavutuksia statusta, rikkautta tai kauneutta, jotta muut voisivat arvostaa sinua. Sinun on vaikea arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet, sen sijaan muut ihmiset toimivat arvokkuutesi peilinä."



Tunnelukko ja sen voimakkuus: Riittämätön itsekontrolli, vahva
Vanhempien vaikutus: äiti - vahva, isä - heikko

"Olet impulsiivinen, annat mielijohteiden ohjata elämääsi. Sinun on vaikea keskittyä mihinkään pitkäksi aikaa, koska mieleesi tulee toimintayllykkeitä ja haluaisit tehdä jotain muuta. Sinun on vaikea hallita omia halujasi, tunteitasi ja mielen yllykkeitä. Et aina mieti tekojesi seuraamuksia, mikä saattaa sinut ongelmiin. Olet ehkä joutunut ongelmiin auktoriteettien kanssa. Elämäsi on enemmän tai vähemmän kaaoksessa. Sinun voi olla vaikea ilmaista vihaasi rakentavasti, vaan se ilmenee raivokohtauksina ja sopimattomana käyttäytymisenä. Itsekurin ja rajojen puute johtaa helposti riippuvuuksiin: juomiseen, tupakointiin, ylensyöntiin, seksiriippuvuuteen, nettiriippuvuuteen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Aloitat hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä useita menossa yhtä aikaa. Työelämässä impulsiivisuutesi saattaa johtaa toistuviin epäonnistumisiin, kun et pääse tavoitteisiisi. Ihmissuhteissa saatat etäännyttää läheisesi käyttäytymiselläsi. Saatat tuntea vetoa vaativiin, järjestelmällisiin ja kurinalaisiin ihmisiin, jotka tuovat vastapainoa kurittomuuteesi."

Tunnelukko ja sen voimakkuus: Uhrautuminen, vahva
Vanhempien vaikutus: äiti - keskivahva, isä - heikko

"Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutusi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän."

Selviytymismoodit: 
*Eristäytyvä suojelija, erittäin vahva
*Mukautuva antautuja, erittäin vahva
*Agressiivinen hyökkääjä, keskivahva


BECK

Pää tyhjää täynnä

Perjantai kääntyi illalla totaalisen failin puolelle.. Poika Ystävä vei minut ravintolaan syömään. Ja tuli sitten pääruuan lisäksi otettua lasi viiniä ja vielä jäätelöä jälkiruuaksi.. Illalla sitten mutusteltiin yhdessä karkkia telkkaria katsoessa.
Eilinenkään ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Päivän saldo 1050kcal. Söinkin sitten 400g viinirypäleitä kahdensadan gramman sijasta..

Tänään tein meille kanasalaattia, jossa kokonaiskalorimäärä oli 550kcal. Poika Ystävä söi sitä ehkä 100-150kcalin edestä. Eli voin antaa itselleni luvan syödä salaatti loppuun ja syödä vielä illalla purkillinen maitorahkaa ja hedelmiä/hedelmä.

Ajatus on täydellisesti jumissa... En voi nyt ajatella muuta kuin mitä olen syönyt ja mitä aion syödä.. Viikon aikana olen ahtanut kitusiini 9 500 kcal.. Hyi että.. Mitäs menin ja pilasin kaiken juopottelemalla ja ravintolassakäynnillä jne jne.. Tyhmyydestä sakotetaan.. Liikunnalla kaloreita on hävitetty 2300 kcalin verran.. Silti olen huolesta soikeana.
Näytyy alkaa tutkimaan seuraavan viikon ruokalistoja ja miettiä jo etukäteen turvallisinta ruokavaihtoehtoa viikon jokaiselle päivälle..
Sen jälkeen voinkin alkaa pelätä huomisen punnitusta.. En ole torstain jälkeen käynyt vaa'assa ja olen aivan varma, että olen lihonut...

Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen

 
..ja huoli ei ole kyllä nyt juurikaan vähentynyt..
Eilinen päivä meni ihan hyvin siihen asti kunnes nousin aamulla vaakaan.. Jo 100gramman painonnousu tuntui puukoniskulta sydämessä. Monsteri oli eilen ihan oikeassa... Miksi en kuunnellut sitä?
Sitten päivä huononi entisestään, kun menin ja söin yhden (1) salmiakkimakeisen.. Sitä ennen olin syönyt tekemääni kasviswokkia ja kalorit olivat kolmensadan kieppeillä... Mutta tuo helvetin karkki.. Miten noin mitättömän pieni asia voikaan pilata koko päivän ateriasuunnittelun?
Minulla siis flippasi aivan täysin.. Tuon jälkeen mupelsin vielä lisää samaista kasvismössöä ja söin näkkäriä.. Sitten lähdin kaverin seuraksi mäkkäriin.. Aluksi olin sitä mieltä etten syö mitään. Mutta menin tiskille ja tilasin kanasalaatin.. Ja söin myös ne pirun leipäpalat..
Jo tuossa vaiheessa olo oli melko kurja. Tuntui, että olen taas pilannut kaiken.
Ja seuraavaksi huomasinkin juovani baarissa jo toista siideriä... Ja siihen perään muutaman lonkeron ja shotteja.. Hetken ajan minulla oli jopa oikeasti mukavaa kavereiden kanssa. Siinä juteltiin ja tanssittiin. Tupakoitiin ja juotiin vähän lisää.

Sitten Minun Monsterini iski taas.. Yht'äkkiä olo oli totaalisen kurja, mielessä jyskytti vain epäonnistunut syöminen ja mutisin kavereille hyvät yöt ja lähdin kotiin..
Siinä matkalla paha olo vain kasvoi ja kasvoi.. En tiennyt mitä pitäisi tehdä ja ahdistus alkoi yltyä sietämättömäksi.
En voinut soittaa Poika Ystävälle, koska en halua huolestuttaa häntä. Vaikka tietysti seurustelukumppanilleen pitäisi kertoa tällaiset asiat, mutta Poika Ystävä on hermoilevaa sorttia ja miettii liikaa asioita, joten yritin soittaa Sille Eräälle. Montakin kertaa. Ja hän ei vastannut.
Seuraavaksi laitoin hänelle viestin. Kerroin siinä pahasta olostani ja siitä miten homma on taas lipsunut kaloreiden kyttäykseen, kuinka keittiövaaka on taas muuttanut luokseni, kuinka aamuni alkaa sillä että nousen vaakaan ja se määrittää loppupäivän kulun. Ja kuinka haluaisin olla laiha ja täydellinen, mutten osaa, koska olen heikko.
Vähän tuon jälkeen Se Eräs soitti minulle ja juteltiin siihen asti, kun pääsin kotiin.. Puolet puhelusta itkin aivan lohduttomasti.. En tajua mistä tuokin taas tuli.. Miksi minun pitää seota välillä noin täydellisesti?
Lopuksi Se Eräs vannotti minua olemaan vahingoittamatta itseäni.. Ja minä lupasin. Mutta rikoin senkin lupauksen.

Tallustelin kaikessa hiljaisuudessa keittiöön. Otin veitsen. Ja viilsin.
Mutta vain yhden ainoan viillon.
Voin sanoa kaatuneeni tai naarmuttaneeni sen jossain. Kyllä se vielä menee läpi. Sen on pakko mennä.
Fyysinen kipu auttoi minua unohtamaan muut asiat hetkeksi..
Nyt tuo punainen viiva muistuttaa minua siitä miten huono ihminen minä olen.. Ei kukaan täysjärkinen käsittele ongelmiaan näin.
Tuntuu, että sisimmässäni tapahtuu räjähdyksiä räjähdysten perään - miten kauan keho voi kestää sellaista?

Tämäkään päivä ei ole ollut sieltä parhaimmasta päästä.. Koko aamu meni kuin sumussa. Aamulla jouduin jättämään aamupunnituksen väliin. Se tuntui todella ahdistavalta...
Kävin närppimässä kasvispataa koulun ruokalassa ja suuntasin kohti tärkeää tenttiä.. Kun sain tenttipaperin naamani eteen, minun teki mieli itkeä. Oikeasti. Kaikki selitettävät sanat näyttivät aivan uppo-oudoilta ja en osannut vastata muihinkaan tehtäviin. En pääse ikinä tuota kurssia läpi...

Nyt pitää yrittää hieman ryhdistäytyä. Poika Ystävä tulee viikonlopuksi luokseni ja en halua hänen saavan tietää, että hän seurustelee mielisairaalamateriaalin kanssa.

Miksi paha olo iskee öisin?

 
Tässä minä olen taas. Väsyneenä ja murheellisena.
Normaalit ihmiset käyvät väsyneenä nukkumaan. Minä en. Murheellisuus tuo kaikki inhottavat asiat mieleen ja nukahtaminen on mahdotonta.
Mutta silti en vieläkään haluaisi hakea itselleni unilääkkeitä. Niitähän on yritetty tarjota useampaan otteeseen, mutta olen kieltäytynyt joka kerta. En vain jaksa uskoa, että ne poistaisivat ongelmaa.. Ehkä ne toisivat hetken helpotuksen, mutta sitten homma räjähtäisi käsiin vielä pahemmin.

Miten Minun Monsterini jaksaakin olla hereillä aina? Ja tuntuu, että se vain voimistuu enemmän minun ollessani väsynyt.
Nytkin se kuiskii korviini kieroja valheitaan, jotka tuntuvat kuitenkin niin todellisilta.
"Hyi hitto.. Menit sitten ja söit pussillisen Nellie Delliesejä.. Vaikka ne ovatkin sokerittomia, niin siinä on 162kcalia liikaa"
Järki-Minäni yrittää vastustella vetoamalla siihen, että olen syönyt vain 950kcalia tänään ja kuluttanut 350.. Eli eihän tuo nyt voi olla niin paha ja iso asia..
"Ai ei vai.. Huomenna se sitten näkyy vaa'assa - sittenpähän tiedät. Jos haluat pysyä lihavana ja oksettavana, niin jatka vain paskaruuan mussutusta"
Luovutan.. Tätä väittelyä en voi voittaa. Taaskaan.

Tekee mieli rankaista itseään. Tehdä jotain pahaa itselleen.
Hetken jo mietin oksentamista, mutta kämppis on kotona ja ei sitä aina voi vedota vatsatautiin.. Ja muutenkin yritän vältellä laattaamista niin pitkään kuin vain ikinä on mahdollista, koska en halua menettää loppujakin kiilteitä hampaistani.
Seuraavaksi mietin keittiöveitseen tarttumista. Mutta ei sekään ole järkevää... Poika Ystävä tulee viikonlopuksi luokseni ja en millään jaksaisi valehdella... Mietin ihan vain yhden ainoan viillon tekemistä, mutta kuinka pitkään hänkään uskoisi kömpelyyteeni tiskatessa? Ja sitäpaitsi näen Sitä Erästä lauantaina tai sunnuntaina ja hänellä on nykyään paha tapa sanoa: "näytä kädet".
Tekee mieli huutaa ja repiä itseään hiuksista.. Ääntä ei kuitenkaan lähde ja tukan nyhtäminen ei tuota haluttua lopputulosta.. Päänahkani on sen verran turta, että minua saa lähestulkoon vedellä hiuksista pitkin lattioita, jotta tuntuisi jonkinlaista kipua.
Päätinpä sitten tulla avautumaan tänne.. Ehkä olo edes hieman helpottui, kun voin kuvitella jonkun tosiaan lukevan ajatuksiani.
Kiitos ja anteeksi, taas kerran.

Iloa ja itkuparkua

Kirjoitan tänne ain vain siitä kuinka kurjaa minulla on ja kuinka mikään ei onnistu.. Ehkä pitäisi kerrankin kirjoittaa jostain positiivisesta näin aluksi.
Eli mistä olin iloinen tänään?
Lähdin todella väsyneenä koiran kanssa lenkille. Teki mieli jättää koko lenkki väliin, mutta eihän sitä niin voi toiselle tehdä, joten urheana nykäisin lenkkivaatteet niskaan ja suuntasin metsään.
Kun tultiin kotiinpäin, niin jäätiin piskin kanssa katselemaan puissa hyppelehtiviä oravanpoikasia. Ne olivat niin iloisen näköisiä juostessaan puita ylös ja alas ja jahdatessaan toisiaan. Välillä ne säksättivät kiivaasti tai pitivät muita hauskoja ääniä. Pieniksi hetkiksi ne pysähtyivät katselemaan meitä ja sitten ne jatkoivat taas leikkiään.
Jostain syystä minulle tuli tuosta hyvä mieli.. En osaa selittää miksi, mutta näin kuitenkin kävi.

Muuten tänään on ollut taas sellainen peruspäivä. Mikään ei tunnu oikein miltään ja aamulla en jaksanut nousta kouluun. Sain kuitenkin revittyä itseni "aamu"lenkille ja kohti pakollisia luentoja.
Kampusta kohti pyöräillessä iski mieletön voimattomuus.. En meinannut jaksaa pyöräillä vaan teki mieli jäädä maahan makaamaan.
Portaita noustessa hengästyin jo ensimmäisen kerroksen jälkeen.
Sain jäätäviä rytmihäiriöitä kesken luennon.
Tuntui, etten voinut hengittää.


Aamupaino tänään 57,2.

Onko tässä taaskaan mitään järkeä?

Voi hyvät hykkyrät.. Tulipa säikäytettyä kaveri melko pahasti. Ihan tahattomasti tämän tein, mutta kuitenkin...
Kaveri tuli käymään kylässä ja oli sitten kanssani tupakalla ja siinä sitten tarinoitiin lähes tunti.. Ja niin se syöminen sitten unohtui liian pitkäksi aikaa ja tuli mieletön heikotus.
Ajattelin, että ehdin "paeta" sisälle, mutta eihän siitä mitään tullut... Meinasin pyörtyä kupsahtaa tuohon parvekkeelle ja oli pakko istua lattialle (Juu-u, olen köyhä & laiska ja partsillani ei ole penkkejä...).. Kun nousin ylös, niin sama tapahtuu uudelleen ja meikäläinen vielä kaiken lisäksi menee ja oksentaa...
Kaikki tapahtui mielettömän nopeasti ja en minä edes tajunnut tuota... Ymmärsin sentään istahtaa etten kaatunut suorilta jaloilta..

Kaverille iski pieni paniikki ja hän olisi halunnut soittaa minulle ambulanssin, mutta sain selitettyä tämän kaiken olevan aivan normaalia ja että kohta kaikki on ok.. Kaveri halusi välttämättä taluttaa minut sisälle ja kyseli minulta viikonpäiviä, syntymäaikaani ja ties mitä muuta.
Hetken siinä lattialla pötkötettyäni olo oli taas aivan normaali ja kaveri sai mielenrauhan.

Kaikkea sitä taas pitää sattuakin.. Päivä on muutenkin ollut niin "loistava" - alusta loppuun.

Ärrimurripäivä

Tänään mikään ei ole mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Koko päivän on ollut sellainen olo, että haluaisin vain olla yksin. Käpertyä johonkin koloon, kääriytyä peittoihin ja nukahtaa hetkeksi.
En ole ollut tippaakaan sosiaalisella tuulella ja suustani ei aamupäivällä tullut muuta kuin valitusta. Niinpä päätin sitten olla loppupäivän omissa oloissani ja ihan hiljaa..
...mutta hitot siitäkään tullut mitään. Jatkuvasti joku oli kysymässä, että onko kaikki ok ja miten minä olen noin outo, eihän mitään ole sattunut jnejne.
Teki mieli huutaa: "EI! Kaikki ei todellakaan ole ok, olen helvetin kyllästynyt elämääni ja tuntuu kuin ratkeaisin sisältä..." - tuon sijaan kuitenkin mutisin kaiken olevan ihan hyvin ja olevani vain hieman väsynyt.
Päivän loppupuolella, ruokailun jälkeen, meinasi tulla totaalinen romahdus, jolloin minun oli pakko mennä vessaan rauhoittumaan.. Tuntui, että paniikkikohtaus teki tuloaan ja ai että ahdisti... Etsin kuumeisesti laukusta jotain millä olisin voinut satuttaa itseäni, mutta en löytänyt. Ja hyvä niin.
Oksentaminenkin kävi mielessä, mutta sen ajatuksen työnsin mielestäni.
Tuli olo, että olisin halunnut kertoa jollekin kuinka paha minun on olla, mutta en sitten keksinyt kelle kertoisin.. Sillä Eräällä on omat ongelmansa ja Poika Ystävä uskoo kaiken olevan suht hallinnassa.. Ja en minä muille sitten halua puhua, en luota muihin niin paljoa että uskaltaisin.

En saanut olla yksin edes päästessäni kotiin.. Välittömästi tuli lähdettyä Poika Ystävän kanssa viiden kilometrin lenkille ja kun tulin kotiin, niin kämppis sai jonkinlaisen siivoussekoamiskohtauksen ja piti imuroida, tuulettaa, puistella mattoja, tiskata, puunata ja kuurata jnejnejne.
Nyt pitäisi ottaa tenttikirja kauniiseen käteen. Mutta puhti on poissa.

Tämän päivän syöpöttelyt ovat olleet tämännäköiset:
salaattia (salaatti, kurkku, tomaatti, kukkakaali, kaali-puolukkasalaatti)
kasvismuhennosta (n. 300g..?)
hapankorppu + tuorejuusto
iso mandariini
purkkaa
+ suunnitelmissa maitorahkan + viinirypäleiden syöminen tuossa tunnin päästä, jos nälättää.. Tällöin energiaa olisi kertynyt tänään 730 kcalin verran.


Eilinen aamupaino oli 58,4kg ja tänään 57,6kg. Viikon päästähän tuon vasta näkee mitä on oikeasti lähtenyt. Nyt olen vaan saanut nesteet liikkeelle/alkoholipöhötys alkaa laskea pikkuhiljaa....

Miten voikaan pää olla näin täynnä ajatuksia?

Tämä koulupäivä oli taas melkoista menoa.. Ajatukset vilisivät päässä kovampaa kuin aikoihin.
Kaloreiden laskeminen on aloitettu taas ihan tosimielessä ja se onkin varsin hankalaa kouluympäristössä..
Kirosin mielessäni sitä, kuinka kalapalojen kaloreita ei ole voitu ilmoittaa määränä per pala.. Hitostako minä tiedän kuinka paljon yksi palanen painaa... Hylkäsin kalavaihtoehdon viimeistään siinä vaiheessa, kun vilkaisin kastikkeen energiamäärää... En yksinkertaisesti olisi voinut vastustaa kiusausta, joten siirryin "turvallisempaan" vaihtoehtoon eli keittoon.
Seuraava sapetuksen aihe oli se, että valitsemani pääruuan kaloreita ei oltu ilmoitettu missään..  Normaalisti siis kaikkien ruokien energiasisällöt on ilmoitettu.
Piti sitten puhelimella kaivaa ko. lafkan kalorimäärät netistä ja seuraavaksi törmään uuteen ongelmaan.. Kuinka paljon 5dl keittoa on grammoina?
Ei mitään havaintoa... Siispä yritän laskea kalorit varmuuden vuoksi yläkanttiin..
Kaveri kyseli, että miksi olen niin hiljainen ruokapöydässä. Väitin, että olen väsynyt.
Tosiasiassa olin huolissani syömäni keiton kaloreista ja yritin kuumeisesti pohtia kuinka monta grammaa olin ottanut salaattia, kurkkua ja porkkanaraastetta.
Vakaasti mietin jo joko ottavani omat eväät mukaan tai jättäväni ruokailut pois..

Tänään syömiset ovat toistaiseksi olleet ihan ok-lukemissa. 5dl kasvissosekeittoa, salaatti (salaattia, kurkkua & sitä porkkanaraastetta - ilman salaattikastiketta!), hapankorppu tuorejuustolevitteellä ja pari lasia vettä.
Eli kalorit pyörivät nyt siinä 450 paikkeilla.
Illemmalla ajattelin syödä mandariinin ennen lenkille lähtöä ja sitten myöhemmin maitorahkaa ja viinirypäleitä.
Eli alle tonniin jäädään tänään. Toivottavasti.

En voinut olla ihailematta tänään erään luokkalaiseni laihtumista. Päätin nimetä hänet EnkeliTytöksi... Hän on kyllä ehdottomasti harvinaisen thinspaavaa katsottavaa.
En tosin ole varma, että onko hänen(kään) laihtumisensa enää normaalin rajoissa, mutta... Hän on niin pieni ja kaunis. Siro.
Sellainen minäkin haluan olla.

Vuoristoradassa

Mitä minulle kuuluu? Vähän sitä sun tätä. Toisaalta menee paremmin ja toisaalta taas huonommin..
Tässä viimeisen muutaman viikon aikana on taas sattunut ja tapahtunut..
Tuntuu, että elämä on yhtä vuoristorataa. Välillä menee hyvin ja ollaan aallonharjalla ja seuraavaksi huomaa rämpivänsä taas pohjamudissa. En tiedä onko tämä hyvä vai huono asia...
Toisaalta tämä on helpompaa kuin jatkuvasti alakuloisena eläminen, mutta toisaalta taas kuluttavampaa.. Välillä sitä kuvittelee jäävänsä sinne vuoristoradan yläosaan pidemmäksikin aikaa, mutta sitten ankara todellisuus iskee vasten kasvoja. Ja kovaa.

Vähän faijalta kotiutumisen jälkeen menin baareilemaan kavereiden kanssa ja Se Eräs sattui myös paikalle. En muista mistä koko homma sai alkunsa, mutta Se Eräs haukkui minut aivan pystyyn.. Hän kutsui minua sanoilla, joita en edes haluaisi toistaa. Hän sanoi, ettei näiden asioiden takia haluaisi edes tuntea minua. Ja että turha ottaa enää yhteyttä.
Mitä pirttis päättää muutaman promillen humalatilassa sitten tehdä? Saa loistoidean ja päättää lähteä kävelemään eräälle sillalle, jota itsemurhasillaksikin kutsutaan.. Onni onnettomuudessa(?) oli, että joku 18-kesäinen nuori ja puhelias nainen tuli kysymään mihin olen kävelemässä. Hänen kanssaan siinä keskustellessa päätinkin lähteä kotiin. Että kiitokset nyt tälle tyttöselle, joka minut pelasti ehkä tietämättään.

Noh, kävelin sitten kotiin ja Se Eräs lähetteli minulle viestejä, joissa sama laulu jatkui.. Olo oli harvinaisen surkea.. Kyllä siinä tuli sitten taas harvinaisen suuri halu satuttaa itseään. Tai tehdä jotain vielä typerämpää.
En tajua mitä Sen Erään päässä oikein liikkui, koska seuraavaksi hän soitti minulle ja yritti vannottaa minua olemaan tekemättä itselleni mitään. Taisin pari kertaa kiukuta ja lyödä luulin korvaan. Seuraavaksi tuli puhelu, jota oli pakko totella: "Tulen hakemaan sinut tai sitten soitan sinne poliisit".
Voi helvetti soikoon.. Minä mitään poliiseja minun kämppääni halua..
Sen yön aikana Se Eräs pyysi minulta monesti anteeksi ja minä sanoin vain, ettei tuo haitannut.. Tottakai se satutti ja satuttaa edelleen...
Tosin tiedän, että Sillä Eräällä on omat ongelmansa ja hän koettaa ajaa omia ystäviään pois. Ehkä tuon takia hän käyttäytyy minuakin kohtaan noin idioottimaisesti välillä. Joten yritän unohtaa parhaani mukaan koko jutun..

Tuon jälkeen kului melko pitkä aika, että ylipäätänsä nähtiin missään... Sitten tällä viikolla hän soitti, että olisi asiaa..
Minä menin käymään ja ihmettelin miten hän on niin omituinen.. Sitten hän näytti Ne. Huutavan punaiset viivat. Samanlaiset mitä minulla on ollut useampaan otteeseen viimeaikoina.
Minun teki mieli itkeä.. Ei! Se Eräs ei yksinkertaisesti saa olla yhtä heikko ja typerä kuin minä. Hän ei saa tarttua veitseen samalla tapaa..
En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.. Tuntuu, että kaikki on minun syytäni. Olen kaatanut omia ongelmiani Sen Erään niskaan välittämättä seurauksista.. Nyt olen päättänyt sulkea suuni. En halua, että kukaan joutuu enää kärsimään siitä miten minä elän ja olen.
Ei ole taas kyllä aikoihin ollut samanlaista ahdistusta..

Sitten Poika Ystävästä.. Meillä menee ihan hyvin. Tykkään hänestä kovasti ja näin poispäin.
En tajua miksen voi olla normaali ja nauttia arjesta vaan mätänen näiden typerien ongelmieni kanssa.
Noh, ehkä kaikkien kohtalo ei ole elää ja kuolla onnellisena.

Koulukin on pärähtänyt käyntiin ja olen jopa jaksanut käydä siellä... Nyt vaan on jo mielettömästi luettavaa ja ensimmäiset tentit ovat muutaman viikon päästä.
Olen ehkä typerä, kun olen ottanut tälle vuodelle näin paljon kursseja, mutta koen että tämä on paras vaihtoehto tällä hetkellä. Kun pidän itseni kiireisenä, en ehdi ajatella omia asioitani.

 
Toisaalta kouluun palaaminen oli hyvä juttu ja toisaalta taas huono.. Hyvää tässä on tuo puuhastelumäärän lisääntyminen ja huonoa sitten se, kun näkee ympärillään taas niin paljon laihoja ja nättejä ihmisiä. Ei tietenkään ole huono asia, että ihmiset ovat laihoja ja nättejä vaan se on, että minulla on tapana verrata itseäni heihin.. Lisäksi muutama luokkalainen on laihtunut huomattavasti ja heillä on dieettaaminen edelleen päällä.. Siinä sitten istut ja päivät pitkät kuuntelet kuinka joku on käynyt pyöräilemässä eilen 30 kilometriä ja toinen pitää kalorinsaantinsa tarkasti tonnikahdessasadassa.
Oma laihduttaminen on lähtenyt taas jotenkuten käyntiin. Ainakin liikuntojen osalta. Tällä viikolla energiamäärät ovat olleet täysin retuperällä, koska on ollut muutamat pippalot ja sitä viinaa on sitten nautittu jonkun verran...
Pyöräilen joka päivä kouluun ja takaisin, joten matkaa tulee noin kolmisen kilometriä. Lisäksi tulee lenkkeiltyä koiran kanssa päivittäin 5-10km. Nyt tuohon pitää vain lisätä myös lihaskunto ja energiansaantia pitää rajusti rajoittaa.

 

Poika Ystävä sanoi vahtivansa laihtumistani nyt tarkemmin kuin koskaan ja että ehdoton alaraja on 55 kiloa. Hahhah.. Ennen alarajana oli 60kg, sitten 58.. Ja hyvin tuo muutenkin uskoi, kun 54kiloisena kirkkain silmin sanoin painavani viisi kiloa enemmän..
Ehkä minun on nyt vain opeteltava hivenen paremmaksi valehtelijaksi ja kaikki menee juuri niinkuin pitääkin.