Läskiahdistus vol. 10356

Hyi yäk.
Oma kroppa ahdistaa niin pirusti. Tuntuu, että läski turskahtelee joka puolelta kehoa ja jossain vaiheessa hukun siihen..
Jokainen syöty suupala ahdistaa. Syytän itseäni jokaisen ruokailun jälkeen typeräksi apinaksi, joka ei tajua omaa parastaan.

Tuntuu, että täällä olo ei todellakaan ole tehnyt minulle kovin hyvää..
Ensinnäkin kuulen kymmeniä kertoja päivässä sen, kuinka ruoka-aineet x, y ja z lihottavat.
Ja kuinka vain laiskat ihmiset ovat lihavia.
Ja jos ajetaan autolla, niin faija spottailee lihavia ihmisiä ja huokailee kuinka joku onkaan voinut laskea itsensä noin rapakuntoon.
Näiden puheiden takia eräs ystävän heittämä lausahdus on alkanut kalvaa sisintä ihan urakalla... Hän kysyi painoani ja minä kerroin, jonka jälkeen hän totesi: "Sinä et kyllä näytä niin lihavalta, mitä painon perusteella oikeasti olet".
Kiitos.

Mutta nuo ystävän sanat ovat oikeasti totuus. Jos olet 168,5cm pitkä ja painat jotain 58-60kilon väliltä, ei sitä voi laihakaan olla..
Miten minä olen taas antanut itseni livetä?
Kilot alkavat tulla takaisin... Nyt on pakko tehdä jotain...
Viimeyönä läskiahdistus kasvoi niin suureksi, että minun oli aivan pakko alkaa vääntää lihaskuntoa huoneessa keskellä yötä..
Täälläolossa ahdistaa myös se, että täältä ei löydy kokovartalopeiliä eikä vaakaa!
En ole käynyt lähes kahteen viikkoon vaa'assa ja tuo tuntuu aivan hirveältä.. Ja tähän kun lisätään se tosiasia, että en voi edes nähdä peilistä omaa vartaloani!

Enää muutama hassu päivä ja pääsen kotiin..

Kuulumiset pähkinänkuoressa

En ole taas hetkeen täällä ehtinyt pyörähtämään..

Nyt olen käymässä isäni luona, joten en mitään pidempää liirumlaarumia ala kirjoittaa. Tällä hetkellä faija on töissä, joten ehtii pikaisesti purkaa kuulumisvyyhtiä ja kasautuvaa ahdistusta.

Mitä olen tehnyt viimeisten viikkojen aikana?
Noh, ainakin helvetisti tyhmyyksiä jos en muuta.
Olen ollut enemmän ja vähemmän humalassa puolet tuosta ajasta ja mm. hillunut alasti kaupungilla (mikä juttu tämäkin on ollut..!?).
En ole viiltänyt itseäni sitten teinivuosien, mutta onpahan sekin pitänyt tehdä tässä lähiaikoina..
Lisäksi olen vakaasti miettinyt itseni tappamista ja olisin näin varmasti tehnytkin, ellei Se Eräs olisi soittanut ja vaatinut päästä käymään (oli kuulemma pakko päästää hänet itse ovesta sisään taikka sitten hän olisi tullut poliisien kanssa)..

Äitini kaappijuopottelee aina ja aina enemmän ja hänessä alkaa olla selkeitä alkoholistin piirteitä. Tähän kun lisätään koko ajan pahenevat psykoottiset oireet... Ai että, kun on hieno soppa syntymässä!

Nyt olen miettinyt, että onko ollut lainkaan järkevää tulla käymään isäni luona... En ole pitkiin aikoihin ollut näin ahdistunut ja epävarma omasta kropastani kuin täällä ollessa...
Isäni arvostelee kovalla kädellä kaikkia hiemankin lihavampia ja huokailee elintasokummuista.. Ja aina hän muistaa sanoa: "Katso, tuollaiseksi tulee kun syö liikaa sitä, tätä ja tuota".
Täällä syömishäiriöajatukset ovat alkaneet taas velloa oikein olan takaa... Odotan niin kovasti sitä, että pääsen ensi viikolla kotiin ja pääsen toteuttamaan omaa syömisrytmiäni ja pääsen aloittamaan melkoisen kuntokuurin..

Olen niin ahdistunut... Ja tuntuu, etten löydä pakopaikkaa mistään.