Pikapostaus

Tämä on tällainen pikapostaus eli ihan todella nopeasti kerron mitä minulle kuuluu.
En ole pitkään aikaan kirjoittanut - on ollut vaan ihan hemmetisti kiireitä... Vapaaehtoistyöt kasaantuvat, töistä olen palannut hyvin väsyneenä päivittäin ja joka päivä olen päiväunet nukkunut. Lisäksi pääsykokeetkin hönkivät niskaan.

Tosiaan eilen tajusin n. klo 18-jotain, etten ole tehnyt ennakkotehtävää tuonne pääsykokeisiin. Noh, onneksi ehdin sen tehdä ja ehkä järkevääkin tekstiä syntyi. Ei tuo ennakkotehtävä ollut kuin esitietolomakkeen täyttö, mutta kuitenkin...
Sitten etsiskelin netistä vähän matematiikan tehtäviä, mutten ole vielä ehtinyt laskea niitä.. Ja pääsykoe on siis huomenna.
Voi että tätä minun surkeaa valmistautumistani...

Nyt on pakko kiiruhtaa töihin, olen ollut myöhässä lähes joka päivä tällä viikolla. Onneksi vain yksi työntekijä on ollut siitä kärmeissään. Eniten tuossa ihmisessä vituttaa se, että hän ei ole suoraan tullut minulle sanomaan, että olitpas sen ja sen verran myöhässä vaan sitä CaCCaa pitää jauhaa sitten kahvihuoneessa ja suurennella asiaa suhteettomiin mittasuhteisiin.

Painossa ei ole tapahtunut järisyttävää muutosta suuntaan eikä toiseen. En ole oikein jaksanut ajatella laihduttamista kunnolla muiden kiireiden keskellä...
Muutamana päivänä on tullut vedettyä 11-14kilsan lenkki ja liikunnat ovat olleet siinä.

Ei kiinnosta..

Aamu alkoi kovalla kiireellä. Heräsin 8.40 ja töissä olisi pitänyt olla jo 8.30.
"Perkele, aivan sama. Ei kiinnosta", ajattelin pienessä mielessäni raahautuessani vessaan pesemään hampaita. Hyppäsin vaa'alle ja siinä oli tälle aamulle piristystä: 56,4kg = bmi 20.
Jes, nyt on päästy takaisin neljän-kolmen kuukauden takaisiin mittoihin ts. mittoihin, joissa olin aloittaessani työharjoittelun. En tajua mikä meikäläisen päässä vinksahti, kun annoin itseni lihoa takaisin kuudenkympin hujakoille... Noh, ei ikinä enää.
Puin tuon jälkeen nopsasti vaatteet niskaan ja juoksin töihin. Olin duunipaikalla 8.50 ja vain yksi työntekijä huomasi myöhästymiseni. Ja tuo työntekijä tykkää puhua lähinnä itsestään eikä ole koskaan juurikaan kiinnostunut muiden asioista, joten hän ei edes noteerannut myöhästymistäni vaikka asiasta mainitsinkin.
Joten sen suurempaa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan.

Minulla on ollut kyllä pientä myrskyä ja mylläkkää pään sisällä tänään...
Aluksi olen iloinen ja seuraavana sekuntina surullinen, siitä hypätään happy-happy-joy-joy-maahan ja sieltä suoraan raivon partaalle.
Että moikkamoi taas vaan, olen varmaan tulossa hulluksi.

Hulluksi tulemisesta puheenollen: minun teki kotimatkalla hirveästi mieli mennä halailemaan jättimäistä poppelia. Siinä olisin sulkenut silmäni ja rutistanut. Olisin tuntenut puun kaarnan poskellani ja kuunnellut lehtien havinaa...
Tyydyin sitten vain kuuntelemaan niiden tuhansien lehtien läpätystä ohi kävellessäni.

Ja myrskyistä: miksi täällä ei voi ukkostaa?!
Netistä vaan joutuu lukemaan, että "täällä ja täällä salamoi niin helkkarnasti ja sataa rakeita ja ties mitä".
Täällä ei ole tänä vuonna ollut yhtään kunnon ukkosta. Jotain pientä säälittävää kuminaa on kuulunut pari viikkoa sitten, ei muuta :(
Minä tykkään ukkosesta vaikka pohjimmiltani sitä hieman pelkäänkin. Ukkosella on kiva kömpiä miehen viereen ja katsella salamointia ikkunasta taikka kuunnella kun sadee ropisee peltikattoon ja välillä ukkonen jyrisee jossain..

Sitten muutama sananen syömisistä: meinasin tänään sortua pahemman kerran herkuttelemaan. En tiedä mikä aivopieru minuun iski, mutta hetken mietin ihan tosissani ottavani n. 15-20cm korkeasta suklaa-mikä-lie-täytekakusta palasen...
Siinä sitten kakkua kuolatessani pari ihmistä sanoi täytteen olevan todella "voimasta", ihan kuin olisi avannut margariinipaketin ja vetäisi sitä sisältöä naamaan..
Arvatkaa tekikö enää mieli kakkua?
Mutta ei tämä päivä ihan täydellisesti ole mennyt.. Olen syönyt neljä kertaa lämmintä ruokaa tänään (oikeasti, mikä minua vaivaa...?).
Ensimmäisellä kerralla söin töissä. Noh, siellä en syönyt todellakaan paljoa itse ruokaa, enemmän keskityin salaattipuoleen.
Toisena kertana söin kotona eilen tekemääni wokkia.
Kolmannella kerralla söin miehen tekemää kermalohta ja perunoita. Voi elämä... Ei näin. Mutta oli se silti hyvää... Miksi kaikki hyvät ruuat ovat niin lihottavia?
Ja sitten söin vielä sitä wokkia...
Näin nopeasti laskeskeltuna kalorit ovat varmaankin jossain 1500-2000kcal paikkeilla, joten ei tämäkään päivä total fail ole ollut.
Ja ei - en vieläkään laske kaloreita noin niinkuin normaalisti (ja nytkin heitin ihan arviolta nuo, en jaksanut käyttää laskuria), koetan vain syödä vähän.

Saas nähdä miten tämänpäiväinen mässyttely vaikuttaa vaa'an lukemaan huomenna.

Muutto edessä..?

Nyt tulee taas tällainen höpönlöpön-postaus, joka ei oikeastaan liity laihduttamiseen millään tapaa vaan jutskailen vaan ihan muista omaan elämään liittyvistä jutuista..
Tai saa nyt nähdä mitä tuolta pääkopasta irtoaa tälle päivälle.

Nyt se on sitten päätetty: irtisanotaan asunto ja muutetaan huitsin hitoille tästä.
Huitsin hitoilla on tässä tapauksessa toinen kaupunki n. 120kilometrin päässä. Aluksi tuo muuttoajatus liittyi opiskeluun, mutta ollaan päätetty muuttaa nyt jokatapauksessa - kävi miten kävi.
Tässä nyt sitten on katseltu kämppiä sekä yksityiseltä että tuon tulevan kaupungin opiskelija-asuntotarjonnasta. Nyt vaan "taistellaan" siitä mihin päin kaupunkia muutetaan..
Molemmat halutaan muuttaa samantyyppiseen asuntoon, mutta paikka tosiaan on vielä auki... Mies tahtoo noin 4 kilsan päähän keskustasta sellaiselle kivalle alueelle. Noh, muuten tuo olisi ihan ok, mutta lähin kauppa on n. kahden kilometrin päässä ja sekin on joku Siwa (meilläpäin Siwoissa on ainakin ihan helskutin kallista).. Lähin kunnon marketti on sitten n. 3kilometrin päässä.
Olisihan tuossa se, ettei tulisi käytyä kaupassa niin usein, mutta silti olisi kivempi asua palveluiden äärellä, jotta jaksaisi käyttää energiaa muuhunkin kuin kaupassa käyntiin..
Nuo asunnot mitä minä olen öögaillut, ovat vain muutaman sadan metrin päässä isoista marketeista + seutu on minulle ennestään tuttua.
Saas nähdä saanko miehen oman ehdotukseni kannalle...
Tässä pitää alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan, kun on niin paljon ohjelmaa tässä kesän aikana.

Yyyyy.. Tuli laskettua tänään töissä jäljellä olevien työharjoittelupäivien määrä: 18.
Liikaa. Loppuisi jo tuokin, ei jaksa kiinnostaa enää pätkän vertaa toimia ilmaisena orjatyövoimana, jota voi kyykyttää miten sattuu.

Nyt ei oikein irtoa tätä tekstiä, joten jätetään tänään tähän.