Ei kiinnosta..

Aamu alkoi kovalla kiireellä. Heräsin 8.40 ja töissä olisi pitänyt olla jo 8.30.
"Perkele, aivan sama. Ei kiinnosta", ajattelin pienessä mielessäni raahautuessani vessaan pesemään hampaita. Hyppäsin vaa'alle ja siinä oli tälle aamulle piristystä: 56,4kg = bmi 20.
Jes, nyt on päästy takaisin neljän-kolmen kuukauden takaisiin mittoihin ts. mittoihin, joissa olin aloittaessani työharjoittelun. En tajua mikä meikäläisen päässä vinksahti, kun annoin itseni lihoa takaisin kuudenkympin hujakoille... Noh, ei ikinä enää.
Puin tuon jälkeen nopsasti vaatteet niskaan ja juoksin töihin. Olin duunipaikalla 8.50 ja vain yksi työntekijä huomasi myöhästymiseni. Ja tuo työntekijä tykkää puhua lähinnä itsestään eikä ole koskaan juurikaan kiinnostunut muiden asioista, joten hän ei edes noteerannut myöhästymistäni vaikka asiasta mainitsinkin.
Joten sen suurempaa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan.

Minulla on ollut kyllä pientä myrskyä ja mylläkkää pään sisällä tänään...
Aluksi olen iloinen ja seuraavana sekuntina surullinen, siitä hypätään happy-happy-joy-joy-maahan ja sieltä suoraan raivon partaalle.
Että moikkamoi taas vaan, olen varmaan tulossa hulluksi.

Hulluksi tulemisesta puheenollen: minun teki kotimatkalla hirveästi mieli mennä halailemaan jättimäistä poppelia. Siinä olisin sulkenut silmäni ja rutistanut. Olisin tuntenut puun kaarnan poskellani ja kuunnellut lehtien havinaa...
Tyydyin sitten vain kuuntelemaan niiden tuhansien lehtien läpätystä ohi kävellessäni.

Ja myrskyistä: miksi täällä ei voi ukkostaa?!
Netistä vaan joutuu lukemaan, että "täällä ja täällä salamoi niin helkkarnasti ja sataa rakeita ja ties mitä".
Täällä ei ole tänä vuonna ollut yhtään kunnon ukkosta. Jotain pientä säälittävää kuminaa on kuulunut pari viikkoa sitten, ei muuta :(
Minä tykkään ukkosesta vaikka pohjimmiltani sitä hieman pelkäänkin. Ukkosella on kiva kömpiä miehen viereen ja katsella salamointia ikkunasta taikka kuunnella kun sadee ropisee peltikattoon ja välillä ukkonen jyrisee jossain..

Sitten muutama sananen syömisistä: meinasin tänään sortua pahemman kerran herkuttelemaan. En tiedä mikä aivopieru minuun iski, mutta hetken mietin ihan tosissani ottavani n. 15-20cm korkeasta suklaa-mikä-lie-täytekakusta palasen...
Siinä sitten kakkua kuolatessani pari ihmistä sanoi täytteen olevan todella "voimasta", ihan kuin olisi avannut margariinipaketin ja vetäisi sitä sisältöä naamaan..
Arvatkaa tekikö enää mieli kakkua?
Mutta ei tämä päivä ihan täydellisesti ole mennyt.. Olen syönyt neljä kertaa lämmintä ruokaa tänään (oikeasti, mikä minua vaivaa...?).
Ensimmäisellä kerralla söin töissä. Noh, siellä en syönyt todellakaan paljoa itse ruokaa, enemmän keskityin salaattipuoleen.
Toisena kertana söin kotona eilen tekemääni wokkia.
Kolmannella kerralla söin miehen tekemää kermalohta ja perunoita. Voi elämä... Ei näin. Mutta oli se silti hyvää... Miksi kaikki hyvät ruuat ovat niin lihottavia?
Ja sitten söin vielä sitä wokkia...
Näin nopeasti laskeskeltuna kalorit ovat varmaankin jossain 1500-2000kcal paikkeilla, joten ei tämäkään päivä total fail ole ollut.
Ja ei - en vieläkään laske kaloreita noin niinkuin normaalisti (ja nytkin heitin ihan arviolta nuo, en jaksanut käyttää laskuria), koetan vain syödä vähän.

Saas nähdä miten tämänpäiväinen mässyttely vaikuttaa vaa'an lukemaan huomenna.