BLOGGER TEMPLATES AND TWITTER BACKGROUNDS »

Sivut

perjantai 10. heinäkuuta 2015

And here we go again...


Mies lähti mökille viikonlopuksi. Selvisin tästä kunnialla puolisen tuntia, jonka jälkeen hakeuduin pakastimen luo ja tuhosin paketillisen sorbettia. Eikä minulla edes jumalauta ollut nälkä, pelkkä typerä mieliteko. Tästä viisi minuuttia eteenpäin löydän itseni halaamasta vessanpönttöä. Perkele, ei tämän näin pitänyt mennä.
Edellisestä deletoinnista olikin jo aikaa. Puoli vuotta? Yhdeksän kuukautta? En muista.

Pari tuntia tuon jälkeen söin riisipiirakan savulohella. Tekee edelleen mieli deletoida. Kuvottavaa. Yritän nyt olla lähtemättä tuohon vanhaan kierteeseen. Voi huoh..

Tunnen itseni tällä hetkellä pohjattoman yksinäiseksi.. Facebookin uutisvirta on pullollaan ihmisiä, jotka juhlivat kuka mitäkin omien ystäviensä kanssa. Minulla ei tässä kaupungissa ole yhtään ystävää. Ehkä siinä on yksi syy siihen miksi syömishäiriö on taas saanut minusta otteen. Se on tuttu, turvallinen ja jollain tapaa lohdullinen. Tuntuu kuin olisi tavannut vanhan hyvän ystävän. Ja siitä ei tahdo luopua.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ei näin


Viime viikolla pääsin jo miltei 57 kilon puolelle, mutta viikonloppuna tuli syötyä kuin "normaalit ihmiset" ja se näkyy välittömästi vaa'alla.. Maanantaina vaaka jysäytti ruutuun järkyttävät 60 kilon lukemat ja siitä paino ei juurikaan ole supstunut liikkumaan alaspäin vaikka kalorit ovat pysyneet alle 1100/pvä... Nyt paino on 59,6kg. Oksettavaa.

Kävin tänään ensimmäisellä polikäynnillä täällä ja se meni paremmin kuin oletin. Ajattelin että minut olisi suurinpiirtein naurettu pihalle ja sanottu, että ei noin paljon parantuneella ole tänne mitään asiaa, mutta sen sijaan lääkäri olisi halunnut aloittaa minulle mielialalääkkeet uudelleen ja oli kovasti nyreissään 53 kilon tavoitepainostani. En suostunut lääkelisäykseen vaan nyt mennään entisellä listalla.
Hoitajan juttusille pääsen loppukuusta. Saa nähdä millainen tyyppi siellä on ja että osaanko minä jutella siellä mitään järkeviä..

On ollut ihanan vapauttavaa olla päivät yksin kotona. Kukaan ei höngi niskaan ja käske syömään vaan ihan rauhassa voi ottaa aamupalaksi pelkkää kahvia.. Vanha tuttu ruokarytmi on löytynyt melko helposti - iltapäivällä jossain vaiheessa vähän lämmintä ruokaa ja sitten alkuillasta jotain pientä ja joskus saattaa telkkaria katsellessa mennä esim. kurkkua vielä myöhemminkin. Kaiken järjen mukaan tällä pitäisi painon tipahtaa, mutta nyt nämä läskit eivät ole lähteäkseen.. Pitänee yrittää vielä kovemmin..

ps. Jotain hyvääkin - Kela myönsi minulle opiskelun kuntoutuksena!

torstai 2. heinäkuuta 2015

Ei mennyt niin kuin Strömsössä..


Jo jokin aika sitten aloin ihmettelemään, että miksi tältä uudelta paikkakunnalta ei kuulu kutsua erikoissairaanhoitoon. En jaksanut aiemmin tehdä asialle mitään, mutta nyt oli pakko tarttua puhelimeen ja alkaa selvitellä, että missä mättää.. Vanhan hoitosuhteen lääkärin piti uusia lääkkeitäni viimeisellä hoitokerralla. Nimenomaan piti.

Toissapäivänä koetin ostaa apteekista psykoosinestolääkkeitä ja kas kummaa, resepti oli vanhentunut ja en saanut lääkkeitä ulos. Muuten tällä asialla ei nyt olisi (vieläkään) ollut kovin kiire, mutta tapani mukaan olin jättänyt lääkkeen haun ihan viimetinkaan ja nyt ne ovat sitten loppu..

Eipä siinä sitten muuta kuin soittelemaan pariin paikkaan ja kyselemään, että mitä nyt tehtäisiin.. Ja samalla soittokierroksella selvisi, että minusta ei ole olemassakaan lähetettä tänne. Sain kuitenkin ajan lääkärille johonkin hoitosuunnittelukeskusteluun jo ensi viikolle ja samalla sovittiin, että hätistelen vanhaa paikkakuntaa lähettämään minun tietoni tänne. Ja täällä kukaan ei voinut uusia reseptejäni, koska tietoni (eikä siis myöskään lääkelistani) olleet siirtyneet tänne.
Vanhalle paikkakunnalle soittaessa selvisi, että entinen hoitava lääkärini oli sairaslomalla ja että hän sanelun mukaan oli kuulemma laittanut lähetteen eteenpäin, mutta minne lie sekin mennyt. Lupasivat yrittää hoitaa asiat kuntoon ennen kuin heillä alkaa kesäsulku.

Noh, reseptit sain kyllä uusittua, mutta kun menin apteekkiin, niin eiköhän se lääke ollut loppu (ja vielä kahdesta eri apteekista..). En jaksanut enää raahautua kolmanteen paikkaan, joten nyt on yhteen apteekkiin tilattu lääkkeet ja niiden pitäisi tulla perjantaina..

Meni taas hieman liian vaikeaksi tämä homma.