Miten tänne oikein eksytään?

Seuraava on vähän tällainen hömppäpostaus, mutta vaihteeksi jotain erilaista. Eli Google Analyticsiä olen käyttänyt n. 3,5kk ja tässä vähän tietoja millä (erikoisillakin) hakusanoilla tänne eksytään.

Useimmat eksyvät tänne joidenkin julkkisten nimillä (btw, useimmin tänne on eksytty Paris Hiltonin googlaamisella) ja blogin nimellä (joko uudella tai vanhalla) taikka käyttämällä hakusanaa thinspo. Muita hakusanoja ovat olleet mm. syödä, lihaskunto, dieetti jne.

Seuraavista hakusanoista huomaa kuinka paljon mietiskelen ruokaa .. Todella moni on päätynyt tänne naputtelemalla googleen: paprika, kanttarelli, lohipasteija, oivariini, sipsit, tomaattikeitto, tumma makaroni, dippikasvikset, donitsi arnolds, karjalanpiirakka... Lista jatkuu ties kuinka pitkälle..

En oikein tiedä miten minun pitäisi suhtautua seuraaviin hakusanoihin: ähky porsas, ähkyksi syönyt ihminen, viskeraalinen rasva, typerä ihminen, söin liikaa, selkäläskit, läski reisi, lihava tyttö, lihava vyötärö, kaunis lihava, huono avovaimo, heikko ihminen, 90kg normaali ihminen, muhkeat reidet...
Aivan kuin Googlekin muistuttelisi kuinka epäonnistunut tässä kaikessa olen.

Seuraavat hakusanat saivat minut tuntemaan surua toisten ihmisten puolesta:
"Voiko lihava olla kaunis" - oivoi... toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi miettiä tätä. En toivoisi tätä omaa kieroutunutta käyttäytymistäni kenellekään toiselle
"Bulimia miten nopeasti paino lähtee?" - tekisi mieli halata tämän asian ihmettelijää ja sanoa, että älä viitsi edes harkita. Onneksi itse en kovin usein harrasta deletointeja, mutta nuo harvatkin kerrat ovat liikaa
"En tiedä miksi on niin paha olla"  - tämäkin henkilö tarvitsisi tukevan rutistuksen ja jonkun kertomaan hänelle, että hänkin on tärkeä ja aina ei tarvitse olla vahva ja pitää asioita itsellään..
"En jaksa enää" - koko ajan pahenee.. Toivoisin, ettei kukaan ajattelisi näin.
"Huonokuntoiset hiukset irtoavat" - mumsmums. Loistava esimerkki siitä, miksi syömishäiriö ei ehkä ole kannattavin valinta..
"Miks elämä on niin vaikeaa" - niinpä sanopa se... :(
"Miksi minä olen niin huono" - voi kultapieni, et varmasti ole.
"Isäni arvosteli jatkuvasti" - Inhottavaa toimintaa :(
"Mitä kun ystävä uhkaa tappaa itsensä" - mitä tähänkin nyt sanoisi.. Ei kuulosta kivalle.
"Pakonomainen treenaaminen" - treenaamisen ei pitäisi olla pakkopullaa vaan mukavaa ajanvietettä.
Huomaatteko kuinka ristiriitainen olen..? Mietin, että noin ajattelevalla ihmisellä ei ole kaikki hyvin ja haluaisin auttaa tätä, mutta hakusanat kumpuavat omista teksteistäni ja peilaavat minua itseäni. Silti en osaa olla itselleni armollinen, en halua apua enkä halua avautua asioistani liikaa kenellekään.

Loppukevennykseksi hakusanoja, jotka saivat minut ihmettelemään, että miten ihmeessä tuolla hakusanalla tänne eksyminen on ylipäätänsä mahdollista sekä pohtimaan, että kaikenlaisia ihmisiä sitä maailmaan mahtuukin:
"äidin rinta" - o_O????
"mikä sieni näyttää makaronilta" - mistä lähtien meikäläisestä on joku sieniekspertti tullut? Noh, tiedänpä nyt, että joku sieni ilmeisesti näyttää makaronilta..
"koiran kuono on turvonnut" - en tajua miksi ihmiset googlailevat tällaisia oireita.. Jos omat hengityselimet ovat turvonneet, niin silloin painellaan lääkäriin eikä harrasteta KVG-ideologiaa ja tätä sopii soveltaa myös elukoihin. 
"kupillista teetä tai kahvia hyvin vanha" - mitäköhän tälläkin on ajettu takaa?
"kaali sipsit" - mitä ihmettä, onko kaalin makuisia sipsejä olemassa?
"itsetehtyjä barbin vaatteita" - hmm.. en muista milloin olisin viimeksi tehnyt vaatteita edes itselleni..
"barbie talo" - mikä tämä barbi-hakusanajuttu nyt on..?
"evoluutio jotain meni pieleen" - mitenköhän tämäkin pitäisi tulkita? Ja miksi tällä hakusanalla on päädytty minun blogiini?
"ei tequito bgg uuniin" - tämäkin oli jotain niin mystistä..
Ja sokerina pohjalla: "orava jauhelihakastike" - pitääkö tästä nyt päätellä, että joku on tosissaan meinannut tehdä oravasta jauhelihakastiketta?

Nyt riittää. Hyvää yötä.

..feather-weight perfection..

Tulipa taas tajuttua kuinka helvetin vääristynyt kuva minulla on normaalipainoisesta kropasta.. Katsoin kavereiden kanssa ohjelman nimeltä "Tosipaikka: läskiksi hetkessä".
Ohjelman alussa kyseinen nainen on normaalipainoinen ja hänen kuvataan olevan "keskivertonaista paremmassa kunnossa". Meinasin tukehtua teeheni tuossa kohtaa. Omaan silmääni tuo nainen näytti jo aluksi lihavalta. Sellaiselta, jolta en haluaisi itse näyttää.
Ohjelman edetessä kerrottiin tämän naisen aloitusmitat. Pituutta 173cm ja painoa 62kg, lantion ympärys muistaakseni 93cm. Tuossa kohtaa minä säikähdin aivan mielettömästi: "Voi herranen aika! Tuo ihminen on minua paljon pidempi ja painaa vain hiukan enemmän.. Ja minun lantioni on lähes yhtä leveä! Se tarkoittaa, että peili ei ole valehdellut tähänkään mennessä: minä olen jäätävä norsu!"

Tekee mieli huutaa ja raivota.. Olen antanut itseni lipsahtaa ja lihoa. Tänään aamupaino oli 57,5kg. Hävettää. Viimeiset kolme päivää ovat olleet aivan järkyttävää sikailua huipentuen eiliseen oksennussessioon yksinollessa..
Tuon jälkeen ryhdistäydyin. Pesin turvonneet kasvoni ja kuurasin posliinialttarin. Tein ruokailusuunnitelman ensi viikolle, jota aion noudattaa. Tosin on vähän pakkokin: tili huutaa tyhjyyttään - minulla on rahaa ostaa muutama aski tupakkaa ja eräs nesteenpoistovalmiste, jota olen himoinnut jo jonkin aikaa.

Tänään ruokavalioon on kuulunut purkillinen maitorahkaa sekä mustikoita. Lisäksi tuli syötyä pieni pala ruisleipää puolipakotettuna ("kyllähän tätä nyt on pakko maistaa, ole hyvä nyt vaan. Tästä et lähde ennen kuin olet maistanut"). Aiemmin olisin romahtanut täysin ruokasuunnitelmasta poikkeamisesta. En tänään. Mielessä kävi, että olisin marssinut kauppaan ja ostanut ties mitä paskaa ja ahminut ne. En tehnyt niin. Ajattelin, että kyse on vain yhdestä leivän viipaleesta, ei koko limpusta. Hyvin alkanut päivä ei voi mennä pilalle tuon vuoksi.
Ryhdistäydyin ja olen ylpeä itsestäni.
Toivottavasti huominen on yhtä hyvä päivä.

Tämä tauti vei järjen vaikka vastaan taistelin

"Käynpä kaupassa ostamassa eväät ensi viikolle. Kappas, Tv-Mixit ovat tarjouksessa. Kaksi pussia neljällä eurolla..."


"Laitanpa karkit tuonne hyllyyn.. Syön ne sitten joskus, kun boostailen.."


"Jos minä otan pari.."


"Kappas, toinen pussi syöty. Perkele. Miksi minä olen tällainen pullamössöpossu? Noh, peli on menetetty, eli jatketaan syömistä"


"Hyi hitto.. Mitä ihmettä minä olen tehnyt? En ole käynyt vaa'assa taas muutamaan päivään ja tämä ei voi tehdä kovin hyvää tuolle lukemalle.."


"Typerä sika, syö nyt loputkin kun kerran aloitit!"


"Apua, apua, apua... Ei kai tässä muu auta kuin tasapainottaa tilanne.."


"Kuinka kauan tätä oikein täytyy jatkaa?"

"Kas, salmiakkia... Eli ei enää kauan.. Aloitin niistä.."

- - -

Nyt on pää kipeänä ja naama turvoksissa.. Noh, oma vika:
kuka käski olla läski.

Rumia kuvia onnettomasta otuksesta

Eipä juurikaan muutosta verrattuna edelliseen..

Uskaltauduin tänään vaakaan: 55,2kg. Vielä on matkaa..

Ristiriitoja

En tiedä kuinka paljon painan.. Ahdistavaa. Viimeisimmästä puntarilla käväisystä on jo 9 päivää. Lähes kaksi viikkoa!
Samalla en kuitenkaan halua mennä vaakaan, koska painon ylöspäin kipuaminen pelottaa..

Tekee mieli syödä, mutta en halua. Syöminen lihottaa.

Ennen ruokailua minun on käytävä taistelu pääni sisällä ja vakuutettava Se-Toinen-Minä siitä, että saan syödä.. 

"Maitorahkassa on runsaasti proteiinia ja sitä minä tarvitsen. 

Ilman sitä hiukseni putoavat päästä ja kynteni lohkeilevat entistä enemmän. 

Proteiineja tarvitaan vasta-aineiden muodostukseen ja ravintoaineiden kuljetukseen"

"Ananastahan minä saan syödä, eikö vain? Sehän poistaa nesteitä?"

"Puolukoista saa flavonoideja ja kuitua. Eikä niissä ole paljoa kaloreita"

Silti mietin ruokailun jälkeen söinkö liikaa.

Voin katsoa itseäni peilistä ja nähdä kuinka lonkkaluut kuultavat ihon läpi ja kuinka voin erottaa kolme ylintä kylkiluuväliä rintalastan kohdalta.
Silti tunnen tukehtuvani läskeihini ja en koe oloani mukavaksi kehossani.

Huomaan lipsuneeni takaisin vanhoihin valheisiin. Nytkin valehtelen syömisistäni jatkuvasti..
Miehelle päin naamaa, äidille puhelimen välityksellä..
"Söin juuri", "Ei ole nälkä", " Menen kotiin syömään", "Olipa koulussa/työpaikkaruokalassa hyvää ruokaa"...
Mies ilmeisesti haistaa valheet ja utelee mitä söin ja kuinka paljon. Minä tyttö se sujuvasti valehtelen tuohonkin ja kaikki ovat tyytyväisiä ja piiri pieni jatkaa pyörimistään.

Miksi minä olen näin huono?

Viimeinen viikko on ollut täydellistä kontrollin puutetta. En ole kieltäytynyt mistään ruuista, jotka eteeni on tuupattu.
Olen syönyt kuin porsas koko viikon. Keho on todella turvoksissa.. Voin tuntea kuinka rasvasolut ovat taas lisääntyneet ja kasvaneet entisestään.
Miksi minun pitää aina pilata kaikki.. Olin jo 55kg:n alapuolella ja sitten...
En ole uskaltanut astua vaakaan viime viikon jälkeen. Lukema pelottaa liikaa.
Kolme viikkoa.. Kolmen viikon kuluttua minun on pakko painaa 53kiloa.. Se on minun tavoitteeni.
En tiedä milloin uskaltaudun vaakaan seuraavan kerran, mutta tuskin vielä tällä viikolla.. Pelkään lukeman murskaavan minut sisältä.
Vaaka nököttää keskellä lattiaa muistutuksena siitä kuinka epäonnistunut olen.. Miten tuo eloton esine voi vaikuttaa niin elävältä ja pirulliselta? Ja silti minä haluan olla sen orja. Haluan, että se pakottaa minut kutistumaan pieneksi ja kauniiksi, kun en siihen yksin pysty.

Pienen pienet asiat ovat saaneet oloni kurjaksi viime aikoina.
Törmäsin sattumalta EnkeliTyttöön pitkästä aikaa. En usko hänen nähneen minua, mutta minä tuijotin häntä kuin koira sisäfilepihviä..
Ne ranteet.. Niin pienet ja sirot.
Ja kuinka lapaluut paistoivat hupparin läpi. Kuin siivet.
Ja pisteenä iin päälle: jalat.. Kuin gasellilla. Pitkät ja kapeat.
Ääni päässäni alkoi kuiskia: "Katso nyt.. Joillain on itsekuria. Ja ne jotkut voivat olla keijukaisia. Sinä et ole. Et lähellekään"

Töistä kotiin tullessani tuo näky pyöri non-stoppina päässäni kuin jumiin jäänyt elokuva.
Kaupungilla vastaan tuli toinen toistaan laihempia tyttösiä. Kaikki laihempia kuin minä. Minä olin norsu posliinikaupassa.
Järki-minä koetti kertoa, että nuo tytöt ovat vielä nuoria, lähes lapsia, ja kropat sen mukaisia.
Mutta Ääni hiljensi Järjen.. Syy, että minä olen tällainen järkäle ei ole siinä, että minä olen tämän ikäinen, vaan siinä että syön kuin keskitysleiriltä karannut.
Nyt sen on loputtava.
Jos en aloita pienentymisprojektia nyt, huomaan olevani taas se sama helvetinmoinen ryhävalas kuin muutama vuosi sitten.
Minun on laihduttava. 

Lörpöttelijä

Miksi minä en osannut pitää viikonloppuna suutani kiinni?

Humalassa tuli kerrottua syömisongelmista eräälle kaverille.. Voi hyvät pyssyt.. Tällä ihmisellä on syömishäiriötä sairastanut läheinen ja hän oli selkeästi huolissaan meikäläisen meiningistä.. Kuulemma pitäisi hakea apua ennen kuin on liian myöhäistä..
Ahdistaa.. Miten minä ikinä voin enää katsoa tätä henkilöä silmiin ja olla normaalisti hänen seurassaan?
Toivottavasti hänellä katkesi muisti baariin mennessä kuten normaalisti..

Ei tämä avautuminen tähän loppunut.. Mies sai kaivettua minusta oikean painon selville. Tähän asti olen väittänyt olevani viitisen kiloa painavampi, mutta sinne meni sekin.

Ei helvetti että ihminen osaa olla tyhmä!

Tyytyväinen minä

Tänään vitkuttelin vaa'alle astumista ties kuinka pitkään.. Pelkäsin nähdä numeron. Numeron, joka määrittäisi koko loppupäiväni vireystilan.. Se päättäisi, olisinko iloinen vai surullinen.
Vihdoin ja viimein uskaltauduin astumaan tuolle helvetin rakkineelle, joka silti on minulle niin rakas. Ja tänään se yllätti minut positiivisesti: 54,8kg!
Toissapäiväisestä jäätelönsyönnistä huolimatta paino on pudonnut! Tekee mieli tanssia ja laulaa.. En tosin osaa kumpaakaan, joten jätetään tällä kertaa väliin.

Näin viimeyönä unia. Se oli outoa. En ole nähnyt unia varmaan viimeiseen puoleen vuoteen. Toisaalta olen ollut tyytyväinen, sillä näin ennen vain ja ainoastaan painajaisia. Ja ne olivat todella pelottavia. Niin pelottavia, että en uskaltanut loppuyönä nukkua enää ollenkaan, koska pelkäsin unen jatkuvan.
Viimeyönäkin näin painajaista, mutta onnistuin nukahtamaan uudelleen. Seuraava uni olikin huomattavasti miellyttävämpi.. En muista unesta muuta kuin omat jalkani. Ne olivat ihanat. niin sirot ja pienet.. Juuri sellaiset kuin haluan..
On se hassua miten uni voi antaa näin valtavasti thinspiraatiota..

Kuten kaikki varmasti huomaavat: ajatukset paranemisesta ovat kaikonneet jonnekin taka-alalle. Tällä hetkellä koen, että en minä apua tarvitse. Nyt kun onnistun sentään jossain. En uskaltaisi päästää häiriöstä irti ja ei minulla tällä hetkellä ole vähäisintäkään halua tehdä sitä. Masennuskin tuntuu hieman kaikonneen onnistumisien tieltä. Kuin viettäisi uutta kuherruskuukautta sairauden kanssa.. Typerää, tiedän kyllä mihin tämä johtaa, mutta johtakoot. Nyt minun on hyvä olla.
Toki tämä vie paljon aikaa ja pyörii jatkuvasti mielessä, mutta tämä on minun turvasatamani. Asia, joka antaa minulle lohtua. Voin hallita edes jotain, kun maailma ympärillä sortuu.

- - -

Hyihyi... Tekee mieli syödä. Mutta en voi. Boosti on suunniteltu vasta viikonlopulle.
Yritän olla sortumatta, mutta en tiedä osaanko pysyä lujana :(
Minulla oli tälle päivälle vaikka mitä suunnitelmia, mutta mönkäänhän ne menivät.. Eli loppupäivä on vain oleilua ja houkutusten vastustamista..

Huomenna pitäisi taas raahautua töihin.. Tykkään paikasta kovasti, mutta olen vain ihan saatanan väsynyt.
Ja sielläkin koko päivä on yhtä houkutusten vastustelua.. Pullaa, kakkua, leipää jne.. Ylivoimaisesti pahinta oli eilen, kun kahvipöydässä oli suuri rasiallinen karkkia ja makeiset tuoksuivat niin hyviltä.. En syönyt.

Säikähdys

'Tulipa säikähdettyä töissä.. Meinasi vintti pimetä ihan kunnolla ja valot eivät meinanneet syttyä millään..
Oli pakko tunkea turpaansa palanen sokeria + hedelmämehua..
Pikku hiljaa tuo tajunta sitten palaili ja pääsi jatkamaan hommia.. Oli muuten inhottava tunne, kun tuntee kuinka väri valahtaa naamalta. Sellainen kihelmöivä. Ihan kuin kasvot puutuisivat.
Loppupäivä kuitenkin meni ilman suurempia kommelluksia. Hyvä niin.


Aamupaino: 56,1kg

ps. Minulle on ilmeisesti tulossa silmätulehdus. Hyihyi, en halua!

Alaspäin..

Aamupaino: 56,3kg

Vyötärö: 66cm

Lantio: 93cm

Reisi: 55,5cm

Rinnan alta: 73cm

Käsi: 27cm