30 vinkkiä

Tuli luvattua joku aika sitten jonkunlainen vinkkipostaus.
Tässä näitä vinkkejä nyt olisi:

1. Rahkapirtelöt
-Nämä ovat mielestäni oiva iltapala ja pitävät nälkää hyvin. Lempiesineeni keittiössä on kyllä blenderini ^_^
Itse teen pirtelöt useimmiten Ehrmannin maitorahkaan (0,2% rasvaa, 57kcal/100g) ja laitan sekaan hedelmiä ja/tai marjoja sekä jääkuutioita ja täräytän nuo blenderillä sekaisin.
Mums!

2. Suolakurkut & oliivit
-Erittäin hyviä sipsien korvikkeita. Toki ovat melko suolaisia ja keräävät näin nestettä, mutta ei noita tule vedettyä maximissaan kuin n. 10-20g, joten kaloreita kertyy paljon vähemmän kuin sipseistä tms. suolaisesta.

3. Tee
-Itse juon n. 2-5 kuppia teetä päivässä vaihdellen teelaatuja ja -makuja.
Vihreä tee auttaa ainakin minulla poistamaan turvotusta ja Inkivääritee kiihdyttää aineenvaihduntaa.
"Laihduttajan paras ystävä"-niminen valkoinen tee on myös ollut minulla testissä ja jos tuolla ei nyt placebo-vaikutuksen lisäksi mitään muuta ollut, niin ainakin tykkäsin mausta pienen totuttelun jälkeen.
Ja makeanhimoon ihan ehdoton suosikkini on Lakritsitee ja hyvänä kakkosena tulee Piparminttutee!

4. Jäädytetty rahka/jogurtti
-Hyvä jäätelön korvike.
Jos laittaa esim. desin rahkaa tai jogurttia pakastuksen kestävään astiaan ja halutessaan laittaa sekaan hedelmiä ja/tai marjoja, niin saa vähäkalorisen herkun :)

5. Jäiset marjat
-Tässäkin herkkujen korvike. Suosittelen itse pakastettuja suomalaisia marjoja. Muutamaan kertaan olen kokeillut Eldoradon tms. pakastemarjoja ja voin sanoa, että eivät olleet hyviä vaan maistuivat lähinnä kitkerille.

6. Sokerittomat karkit/pastillit
-Minulla rasiallinen sokerittomia pastilleja auttaa ultimate-karkkihädässä.
Tosin kannattaa ottaa huomioon, että nämä voivat aiheuttaa ummetusta, mikäli näitä syö liikaa.
Nellie Delliesit ovat olleet tähänastisista kokeiluista ehkä parhaita.. Muumipastillitkin ovat hyviä, mutten tiedä tarkkaa kalorimäärää - ne on makeutettu xylitolilla, joten eikai niissä kovin paljoa energiaa voi olla..? En ole hetkeen uskaltanut muumipastilleja ostaa... Osaisiko joku kertoa niiden kalorimäärää..?

7. Hedelmät
-Hyvä välipala hetkiin, jolloin tuntuu että on pakko syödä jotain.
Ananas on yksi meikäläisen suosikkihedelmistä - sekä purkista että tuoreena.

8. Dippikasvikset
 - Näiden kanssa sallin itselleni myös kermaviilidipin. Itse tehty kermaviilidippi on ehkä parasta ikinä..! Esimerkiksi viimeksi taisin tehdä dipin suurinpiirtein näin: ripaus suolaa, ripaus sokeria, paprikamaustetta, chiliä, mustapippuria + sitruunaa.
Saatan "dippivihannesiltana" helposti vedellä n. 1,5kg kasviksia, mutta ei noista silti suuria määriä kaloreita tule.
Hyviä dippailtavia ovat mielestäni kirsikkatomaatit, porkkana, paprika, parsa- ja kukkakaalit, kurkku jne...

9. Light-limut & -mehut
-Toki aspartamiinista yms. makeutusaineista ollaan montaa mieltä, mutta minä nyt otan syöpäriskin vetelemällä näitä tuotteita.

10. Sorbetit
-Ei tarvitse luopua jäätelöstä vaikka tarkkaileekin painoaan, sorbetit ovat huippujuttu - vähän kaloreita ja minun mielestäni paljon makua ;)
Pirkan sorbetit ovat mielestäni ihan hyviä, tosin melko kalliita. Suosittelen lämpimästi Lidlin sorbetteja: n. 115-125kcal/100g ja yhdessä pakkauksessa on 500ml (275g), joten vaikka repsahtaisi syömään koko paketin, niin homma ei silti ole pilalla. Ja hintaa tuolla ihanuudella on vajaat 1,5€ (viimeksi ostaessani 1,39€)!

11. Purkka
-Auttaa hyvin sellaiseen "muka-nälkään" eli tunteeseen, että olisi hyvä syödä jotain vaikkei edes olisi nälkä.

12. Ananas- & mandariinisäilykkeet
-Auttavat makeanhimoon. Toki jollekin säilykkeet ovat varsinainen punainen vaate, mutta uppoavat meikäläiselle.

13. Omenalohkoja mikroon ja päälle kanelia
-Voi mumskale. Ihan kuin söisi omenapiirakkaa, mutta ilman niitä tsiljoonia kaloreita!

14. Kaurapuuro + kaneli/hedelmät/marjat
-Puuro on ehkä parasta aamupalaa ikinä (no joo, harvoin syön aamupalaa.. Ehkä iltapäiväpala olisi parempi sana?), koska se pitää kylläisenä pitkään!
Mutta pidempään jos pistelee puuroa päivittäin poskeensa, niin se alkaa maistua puulta. Sen takia kannattaa välillä laittaa puuron sekaan kanelia, erilaisia hedelmiä ja/tai marjoja!

15. Light-mehutiivisteestä tehty mehujää
-Näitä tuli syötyä lapsena paljon. Ja ne ovat vieläkin aivan yhtä hyviä.

16. Balsamico
-Jos tuntuu, että et voi jättää salaattikastikkeita pois, kokeile balsamico-kastiketta (joko tummaa tai vaaleaa - itse tykkään enemmän vaaleasta versiosta).
Kaloreita on tuplasti (tai jopa enemmän..!) vähemmän kuin tavan salaattikastikkeessa.

 17. Ei leipää
-Minulla leipä on pannassa ja koetan parhaani mukaan vältellä sitä. Joskus kuitenkin tulee pikkupakko syystä x, z tai y ja otan ruis- tai näkkileipää.

18. Herkkupäivät
-Minun on helpompi olla laihiksella, kun pidän silloin tällöin (kerran viikossa-kahdessa) herkuttelupäivän, jolloin saan syödä mitä tahansa.
Ja kai tällä tapaa voi hieman huijata kehoa ja estää säästöliekille joutumisen. En tiedä, tämä on vain tällaista mutua.

19. Hiilareiden vähentäminen
-Itse koetan vältellä riisiä, perunaa ja makaronia. Joka päivä töissä kuitenkin tulee syötyä hieman, koska harvoin on erikseen liha ja lisuke vaan ne on isketty sekaisin.
Kotona teen kyllä "hiilariruokiakin", koska en tahdo pakottaa miestä dieettaamaan kanssani (ja tähän ei ole edes tarvetta). Kotiin olen ostanut tummaa pastaa ja riisiä, jos joskus joudun näitä ruoka-aineita syömään.

20. Protskut, protskut...
-Proteiinit pitävät hyvin nälkää ja auttavat laihtumaan läskistä lihasten sijaan.
Minun luottoprotskulähtetäni ovat mm. pavut, tonnikala (delfiiniystävällistä tulee ostettua aina, meni vähän OT:ksi..), maitorahka, raejuusto, kana...

21. Einesten välttely
-Itse teen ruuan yleensä ihan itse alusta loppuun. Joskus tulee oikaistua hieman käyttämällä ruuanlaitossa "puoli-eineksiä" esim. ruskeakastike-jauhetta tms.

22. Tee ruoka itse/avusta ruuanlaitossa
-Itse tykkään ruuanlaitosta, mutta pidän myös siitä, että tiedän tarkasti mitä ruoka sisältää ja voin halutessani laskea tarkastikin sen energiasisällön.
Lisäksi ruuanlaitossa avustaminen auttaa ainakin minua pysymään herkuista erossa.. On tullut autettua miestä melko monta kertaa esimerkiksi voisilmäpullien teossa ja kyllä siinä niitä rasvaklönttejä katsoessa syömishalut karisevat.

23. Älä mene kauppaan nälkäisenä, tee aina kauppalista ja käy ostoksilla mahdollisimman harvoin
-Näin vältät heräteostokset

24. Keitot
-Useimmissa keitoissa on vähän kaloreita vaikka se olisikin osittain maito/kermapohjaista. Mitä vetisempi keitto, sitä vähemmän kaloreita.
Itse en kuitenkaan perusta kaalikeittodieeteistä tms, ei ole minun juttuni + en usko, että tuollaiset keitto(tai muutkaan ihme-)dieetit auttavat saavuttamaan pysyviä tuloksia.

25. Thinspo (& Reverse)
-Minua ainakin motivoi kauniiden ja laihojen ihmisten katselu. Saan kyllä melko samalla tapaa lisäpontta tähän hommaan, kun katselen hieman rehevähköjä ihmisiä.

26. Pidä itsesi kiireisenä
-Kun on tekemistä, ei ehdi tulemaan nälkää tai muka-nälkää.

27. "Saan seuraavan kerran syödä kello se ja se"
-Minulla tämä toimii. Jos tuntuu, että nälkä on tuloillaan, niin päätän että saan syödä seuraavan kerran (vaikkapa) tunnin päästä.

28. Tavoitevaatteet
-Minulla on monia vaatteita, joihin "mahduin silloin joskus". Kun huomaa taas mahtuvansa niihin, niin ai että on ylpeä olo ja tuntuu, että on onnistunut jossain.

29. Palkinnot
-Palkitsee itsensä esim. matkalla, uusilla housuilla tms, kun saavuttaa tietyn kilo- tai senttimäärän.

30. Pienemmät lautaset = pienempi annoskoko
-Näin se vaan menee.

...Ja tietty lopuksi mainitaan vielä liikunta!
Sekä hyötyliikunta että liikuntaliikunta ovat kyllä painonpudottajan parhaita kavereita, varsinkin jos tahtoo laihtua niistä läskeistä lihasten sijaan.
Yksi parhaista urheilulajeista olisi todennäköisesti uinti, mutta en ole saanut aikaiseksi raahattua itseäni hallille... Pitäisi tehdä se tarpeeksi aikaisin, että siellä ei olisi hirveästi porukkaa ja kehtaisi uiskennellakin siellä.

Däidäidändändää

Lähdinpä sittenkin eilen liikenteeseen. Tosin eri ihmisen kanssa, jonka kanssa alunperin oli sovittu.
Kannatti, oli ihan jees ilta.

Tämä ko. ihminen on hyvä ystävä, jonka kanssa voi keskustella vaikeistakin asioista.
Tämä ihminen on yksi niistä harvoista, jonka kanssa voin keskustella syömishäiriöajatuksista.
Tämä ihminen on ainut ystäväni, joka todella tietää mitä on painia syömishirviön kanssa. Muut ovat vain lukeneet ja kuulleet aiheesta, mutta tämä Ystävä on sairastanut itsekin.
Tuli siis juteltua molempien nykytilanteesta ja se auttoi.
Tosin tuntui, että Ystävä oli ihan liian huolissaan. Homma on edelleen hallinnassa.
Olisin alipainoinen vasta nelosella alkavien kilolukujen puolella ja sinne on perhanasti matkaa
Kunhan nyt päästäisi edes sinne viiteenviiteen. Tuntuu kyllä siltä, että alkavat kilot olla melko tiukassa.. Tosin eipä herkkujen mussuttaminen ja alkoholin lipittäminen varmastikaan asiaa auta.
Että turhaan valitan, asialle pitäisi vain tehdä jotain.

Tein muuten eilen erittäin hyvää ruokaa! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, kas tässä resepti:

-tuoreita herkkusieniä
-kesäkurpitsaa
-paprikaa
-tomaattimurskaa (voi olla myös maustettua)

Eli ensin paloitellaan kasvikset ja laitetaan pannulle. Kaikki kasvikset ovat suht saman "kovuisia", joten ei ole niin väliä missä järjestyksessä ne pannulle latoo. Itse laitoin sienet viimeisinä, koska en tykkää jos sienet ovat ihan lölleröitä.
Sitten laitetaan tomaattimurska kasvisten kaveriksi ja lisätään mausteet.
Minä käytin tällä kertaa valkosipuli-sipuli-tomaattimurskaa ja mausteina käytin paprikaa, chiliä ja mustapippuria.
Kaloreita en jaksa-viitsi-kehtaa alkaa laskemaan, mutta eipä tuossa paljoa ole per 100g!

Lauantaiaamun masennus

Että joo, moikkamoi taas vaan...
Ei kai ikinä pitäisi odottaa mitään innolla, niin ei voisi pettyä.

Juttu on siis tämä:
Meillä on ollut puhetta, että lähdettäisiin yhden kaverin kanssa tänään vähän baanalle ja minä saisin hieman nollattua stressitasoa ja muutenkin pääsisi pitämään hauskaa pitkästä aikaa...
No paskan vitut taas kerran.
Kaveri laittoi hetki sitten viestiä, että häntä ei tänään oikein huvittaisi lähteä kun oli jo eilen käynyt ja silloinkaan ei ollut oikein innostanut.
En voi taas kyllä sanoa muuta kuin, että olisi se pitänyt arvata. Laitoin takaisin jonkun perus oikei-no-joskus-toiste-sitten-jee-jee-viestin vaikka eivätpä nämäkään oharit kivalta tunnu..

Ei ole siis ensimmäinen kerta, kun ko. ihminen peruu tapaamiset ihan viime metreillä (no tässä nyt sentäs on iltaan aikaa...). Tosin yleensa syynä on, että hän on kipeä, tuli muuta menoa tai ei muistanut. Varmaan keskimääräisesti noin joka toista tai kolmatta tapaamista pitää siirtää syystä x, y ja/tai z.
Ei siinä, varmasti syyt ovat ihan todellisia ja järkeviä, mutta minä jotenkin onnistun kääntämään nuo päässäni niin, että minun seurani on huonoa ja/tai minun ulkonäössäni on jotain luotaantyöntävää, että ihmiset eivät tahdo kanssani olla. Ja nämä minun päässäni pyörivät syyt tuntuvat ihan loogisilta ja ennen kaikkea todellisilta.

Ja nyt varmasti naureskelet siellä ruudun toisella puolella sille kuinka luuseri olen, kun tällaisesta pikkuasiasta masennun ja eikö minulla muka ole muita kavereita.
Vastaus viimeiseen: kaverit ja ystävät ovat tällä paikkakunnalla kieltämättä melko vähissä. Harmi, mutta minkäs tuolle voi.

Nyt taas kyllä huomaa miten sh-ajatukset hyörivät samassa piirissä masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Eilinen päivä oli sinänsä loistava, söin jopa kermajäätelöä potematta huonoa omaatuntoa, mutta tämä päivä ampui minut kyllä alas kovaa ja korkealta - pilvistä pohjamutiin.

Torstai

Tänään olin ja olen todella ylpeä itsestäni.
Pystyin vastustamaan kiusauksia ja tuo ei edes ollut kovin vaikeaa. Yllätyin kuinka helppoa olikaan olla ottamatta töissä tarjottua täytekakkua..
Kakku kieltämättä näytti hyvältä, mutta se näytti myös varsinaiselta kaloripommilta. Kaakkelsson oli ainakin tuplasti yhtä korkea kuin täytekakut yleensä ja päällä oli marjoja ja paljon suklaata...
Lisäksi tuli taas töissä nähtyä sen luokan reverseä, että ei ollut vaikeuksia sanoa "ei kiitos". Reilusti ylipainoinen työkaveri vetämässä kakkua naamariin melkoisella vauhdilla (että "varmasti ehtii syödä") ja valittamassa siitä kuinka tätä menoa tukehtuu läskeihinsä karkotti kyllä viimeisetkin makeanhimon rippeet meikäläisestä.
Nyt vaan pitää tallettaa tuo muistikuva jonnekin aivojeni arkistoihin, että voin sen sitten tarvittaessa kaivaa esiin sieltä.

Onnistuin myös välttelemään kotona syömistä pitkälle iltaan... Ja tuolloinkin söin vain salaattia ja viinirypäleitä.
En siis ole juurikaan ollut kotona + Mies on ollut hyvin uppoutunut yhden tutun tietokoneen korjaukseen, joten eipä ole tullut valituksia syömisistä tältä toiselta puoliskoltakaan. Hän oli tyytyväinen, kun sanoin syöneeni töissä (ja ihan oikeasti söin töissä, en vain sanonut tehneeni niin).

Kävin tänään Hurtan kanssa lenkkeilemässä metsässä. Että tuo karvakaveri nautti tuosta menosta!
Ja itsekin sai vähän liikuntaa vaikka pitikin kärvistellä siellä itikoiden keskellä. Oli kuitenkin hyvä reissu verenimijähyönteisistä huolimatta.

Saatiin pääsykoekutsut! Nyt vain pitää patistella Miestä kaivamaan lukion matematiikan kirjat esiin, jotta tuo selviäisi niistä pääsykokeista kunnialla...
Minun ei juurikaan tarvitse valmistautua omiin pääsykokeisiini, teen ennakkotehtävän ja se siitä. Toki nyt pitää myös vähän katsella tuota painoa, ettei tule sanomista. Olisi harvinaisen ikävää, jos kouluun pääseminen tyssäisi siihen, että minulla on jonkinlaista pientä probleemaa kehonkuvani kanssa ja joku jolla on valta päättää, pitäisi "ongelmaani" liian suurena.
En tosiaan itse edes tiedä onko tämä mikään ongelma. Sen kanssa voi elää ja se ei haittaa työntekoani. Minulla on elämässäni myös muita päämääriä kuin laihtuminen ja liiallinen laihtuminen voisi haitata näihin päämääriin pääsemistä.
Eli homma on hanskassa, mutta hanskat eivät ole hukassa.

Location X - Destination Unknown.. Blogin uusi ilme.

Nyt on blogilla uusi ilme ja uusi otsakekin.

Uusi otsikko kuvaa elämäntilannettani paremmin, en tiedä missä olen ja mihin olen menossa.
Jossain syömishäiriön reunalla keikutaan jatkuvasti enkä tiedä mihin suuntaan tilanne on kehittymässä. Enkä edes tiedä mihin haluaisin sen kehittyvän.

Tuntuu, että minun syömisissäni on vain kaksi ääripäätä: syömisten jatkuva syynääminen ja kontrollointi ja tämän vastapainona sitten "syön kaiken mikä eteen tuodaan ja vähän enemmän".
Mieluummin pysyttelisin tuolla Kontrollin parissa. Viimeaikoina on tullut herkuteltua hieman liika. Kirottu kesä ja kesäherkut.
Saa nähdä antaako blogin uudistaminen lisäpontta laihduttamiseen. Nyt ulkonäkö on ainakin omaan silmään kutsuvampi ja mukavampi kirjoittaa valoisamman näköiseen blogipohjaan..

Tässä parin viikon aikana on popsahtanut päähän useita mietteitä, joista olen ajatellut kirjoittaa blogiin, mutta en sitten kuitenkaan ole saanut aikaiseksi/uskaltanut/whatever..
Nyt voisin uskaltautua kirjoittamaan niistä muutamia:

Olen tehnyt havainnon, että laihdutusajatukset kulkevat tiiviisti käsi kädessä ahdistuksen kanssa.
Ja ahdistus on useammin lähtöisin jostain muusta kuin laihduttamisesta. Esimerkiksi raha-asiat huolestuttavat ja ahdistavat minua melko usein.. Enkä oikein osaa käsitellä ahdistusta mitenkään...
Tässä esimerkki viime viikolta: Noin viikon ajan pyörittelen finanssiasioita yksin päässäni ja kehittelen toinen toistaan synkempiä skenaarioita, joissa joudun ottamaan pikavippiä, vuokra jää maksamatta ja sossu ei suostu auttamaan jne jne jne..
Loppujen lopuksi ahdistus kasaantuu niin suureksi, että tuntuu ettei niin iso paha olo voi mahtua minun sisääni. Tästä sitten seuraa hallitsematon itkukohtaus joka kestää puolesta tunnista tuntiin.
En pysty tuona aikana tekemään mitään muuta kuin ulisemaan Miehen kainalossa. Tiedän kuinka hyödyttömäksi Mies tuntee itsensä, kun minä en osaa juurikaan kertoa siitä mikä on ongelmana... Tai saatan pystyä kertomaan jotenkin, että pelkään joutuvamme keppikerjäläisiksi, mutta ahdistusta en sen kummemmin osaa-pysty purkamaan.
Kun itkukohtaus helpottaa, alan pohtia miten saisin elämääni jotain järkeä ja järjestystä. Ja minulle tuota järkeä ja järjestystä suo laihduttaminen ja sen mukanaan tuomat säännöt ja suositukset.. Kontrolli.
Minulle laihduttaminen on eräänlainen coping-keino. Kontrolli auttaa pitämään säpäleisen elämän edes jotenkin kasassa.

Olin muuten kaikkien tekopyhien pikkupaskiaisten äiti tässä männäviikolla...
Työkaveri epäilee, että hänen 17-vuotias lapsensa on sairastumassa tai on jo sairastunut syömishäiriöön ja hän kyseli minulta syömishäiriöstä yleisesti (mitä, miksi, miten) ja kuinka hän voisi auttaa lastaan.
Kysymyksiä ei kysytty sen takia, että olisin kertonut olevani syömisvammainen vaan sen takia, että olen tehnyt 50-sivuisen päättötyön syömishäiriöistä (voi tätä ironian määrää..).
Siinä minä sitten kerroin anoreksian ja ortoreksian diagnostiikasta.. Tuli vähän sokea opastaa sokeaa-fiilis.
Mutta kyllä tuo työkaverin huoli kuulosti ihan aiheelliselta ja toivon, että nuori saadaan avun piiriin ennen kuin on liian myöhäistä.

Tiedostan siis itsekin, että syömispelleily ei ole järkevää, mutta en tiedä haluanko itse siitä irti. Tai uskallanko luopua siitä. En ainakaan vielä. Ehkä sitten voisi yrittää, kun elämässä on vähemmän stressaava kausi..

Tänään huomasin suureksi ihmetyksekseni, että työpaikan kahvihuoneessa puhuttiin aivan varmasti minusta. Sen verran merkitseviä ja säikähtyneitä katseita tuli, kun astuin huoneeseen.
Kuulemassani keskustelun pätkässä nuo kaksi kauhistelivat tiukkaa suhtautumistani työpaikalla satunnaisesti tarjottaviin leivonnaisiin ja muihin herkkuihin + välipaloihin.
Myöhemmin tämä toinen nainen passitti minut kahvitauolle ja kehotti ottamaan lunkisti ja maistamaan kakkua. Tästä työntekijästä minulle ei tule "kateellisuus-viboja" kuten siitä yhdestä toisesta, josta olen joskus aiemmin kertonut. Minusta tuntuu, että tämä ihminen alkaa olla hieman huolissaan tms..? Tai sitten vain kuvittelen.
Luultavasti kuvittelen, koska olen tukevasti normaalipainon puolella, joten turhaan kukaan huolehtii mistään.

Olen huomannut, että "bongailen" syömishäiriöisiä. Tai en tiedä onko bongata oikea sana, ehkä vain kiinnitän huomiota tiettyihin asioihin..
Esimerkiksi meille töihin tullut TeTtiläinen on saanut tuntokarvani värähtämään: tämä ei syö töissä ollessaan mitään. Sinänsä jännä juttu, kun ruoka on hänelle ilmaista ja sitä rataa... Kai sitä normaalilla ihmisellä kuudessa tunnissa ehtisi jonkinlainen nälkä tulla..?
Ja ei minun mielestäni tuolla pahaa ruokaa ole, päinvastoin.
Minun mielestäni tyttö on ihan normaalin näköinen (ehkä jopa hieman normaalia hoikempi) ja nätti kuin mikä...
Minullekin kelpaisi niin söötti naamavärkki.

Eiköhän tässä ole tarpeeksi tälle illalle. Alkaa ajatus rönsyillä vähän turhan paljon.

Ajattelin luopua toistaiseksi syömisten listaamisesta, koska ne tuskin kiinnostavat ketään. Huomaatte kyllä, jos olen mennyt syömään jotain mitä ei pitäisi :p
En oikein myöskään tiedä mitä minun pitäisi tehdä painon ilmoittamisen kanssa... Käyn kyllä joka aamu vaa'assa, mutta en taida kuitenkaan joka päivä raportoida painoani tänne... Itse asiassa olen miettinyt pitäisikö minun luopua painon ilmoittamisesta joksikin aikaa kokonaan.. Esimerkiksi kerron sitten, jos olen päässyt x-kiloon tms...
Katsotaan nyt mihin suuntaan tämä tästä lähtee muotoutumaan.

Hei taas

Olen taas pitänyt turhan pitkän tauon päivitysten suhteen.. Noh, eipä ole juuri ollut kerrottavaa. Paino jumittaa ja mielialat heittelevät laidasta laitaan kuin juopunut merimies hirmumyrskyssä.
Monta kertaa on tehnyt mieli postata, mutta joko paikka tai aika ei ole ollut oikea.. Ja sitten kun pääsen koneelle, niin en halua kirjautua bloggeriin lainkaan..
Nykyinen blogi on alkanut ahdistaa, tuntuu että nykyinen tilanne on liian kaukana lähtötilasta ja en ole enää "uskollinen" blogin lähtöajatukselle: terveelliselle laihtumiselle (liekö se sitä koskaan ollutkaan, mutta nyt tuntuu että ollaan jo ihan liian kaukana)...
Ja tuntuu, että tässä blogissa en saa olla mitä olen enkä saa kirjoittaa siitä miltä minusta tuntuu.. Tämä ei varmasti pidä paikkaansa, mutta minkäs sitä omille luuloilleen voi.

..Joten ajattelin, että ehkä olisi parasta pistää pystyyn kokonaan uusi blogi kokonaan uuden starttiajatuksen kera.
Minulla on jo ajatus siitä millaisen uudesta blogista haluan, mutta en vielä tiedä milloin ehdin toteuttamaan visioni.. Lupaan yrittää tehdä sen tämän viikon aikana.
Blogi tulee olemaan sellainen kuin minä olen nyt. Mitään lisäämättä ja mitään poistamatta.

56,5kg = kuvapostaus

Vaaka näytti siis tänä aamuna 56,5kg. Piti monta kertaa tarkistaa, että valehtelevatko vanhat silmäni vai valehteleeko vaaka...
Noh, tässä se luvattu kuvapostaus. Anteeksi kovasti kuvien kököstä laadusta, jouduin muokkaamaan nuo photobucketilla.
Kaikki aiemmat kuvat löydät täältä.

Sitten before/after-kuvia:

klo 12.58

Töissä kuuma teemuki polttaa kättä kipeästi.

Ajatukset antavat hetken rauhan.

Eteen tulee ärsyttäviä tilanteita, joissa ei voi eikä saa menettää hermojaan.

Hymyilen samalla nipstäen itseäni reidestä.

Kulissi on pidettävä yllä.

Kukaan ei saa nähdä, että olen heikko.

Pakko jaksaa eteenpäin vaikka mikä olisi.

Päässä humisee inhottavasti.

Ahdistavat ajatukset eivät jätä minua rauhaan vaan palaavat itsepäisesti takaisin,
jos saan työnnettyä ne nanosekunniksi syrjään.

Miten tätä olotilaa voisi paeta? Ja minne?

Tuntuu, etten enää hallitse elämääni.

Alkaa tuntua, että olen kuin uppoavan laivan matkustaja.

Räpiköin hyisessä vedessä ja yritän pysytellä epätoivoisesti pinnalla,
mutta voimat alkavat ehtyä.

Kuka heittäisi pelastusrenkaan?

kun mikään ei jaksa kiinnostaa ja väsyttää sekä ahdistaa

Tämä päivä on mennyt taas melkoisen surkeasti. Tai siltä ainakin minusta tuntuu.
Toki joku voi hihitellä itsekseen ajatellen, että onpas mimmillä pienet murheet ja maailmassa on miljoonia nälänhätää kärsiviä ihmisiä jaadajaadajaa...
Mutta nyt ainakin minusta tuntuu, että en jaksa enää. Nämä asiat tuntuvat nyt liian suurilta, että voisin käsitellä ja hoitaa ne.

Eli sanon nyt tässä taas, että on tasan viimeinen kerta, kun lähden mukaan isomman luokan vapaaehtoistyöprojekteihin. On taas jumalauta valehdeltu silmät ja suut täyteen ja sitten oletkin jo niin sitoutunut ko. asiaan, että karkuun ei voi lähteä...
Nyt kiehututtaa, kun henkilö, joka paikkakunnallamme hoitaa nämä ulkomaan asiat, tuntuu sysäävän kaiken ikävän meikäläisen harteille.. Hän kyllä innolla osallistuu happyhappyjoyjoy-asioihin, mutta sitten kun pitäisi sanoa "kova sana" jollekin tai tehdä muuta hieman ikävämpää, niin ei ole aikaa, innostusta tai muuten vain minun pitää tuo hoitaa.
Ja nyt voi olla, että joudun lähtemään matkalle ilman toista ohjaajaa... Jos tämä toinen osallistuja joutuu perumaan lähtönsä, se tietää minulle lisää hommaa ja tiettyjä taloudellisia kuluja.
Ei hyvä, ei sitten alkuunkaan.

Nyt vituttaa ja kovasti.
Tekisi mieli lähteä vetämään kännit ja soittaa töihin huomenna, että olen kipeä ja ei nyt pysty.
Mutta ei voi, saan vain kelan muijien vihat niskaani ja sitten olen vielä nykyistä enemmän kusessa.

Työharjoittelussakin alkaa hermo kiristyä. Täytyy sanoa, että kyllä työharjoittelijoita käytetään häikäilemättömästi hyväksi.. Mistään et voi kieltäytyä ilman, että olet huono harjoittelija vaikka vastuukysymykset tulisivatkin vastaan.
Nyt jo valmiiksi itkettää perjantai - meiltä on 2 työntekijää vapaapäivällä eli kukakohan mahtaa hoitaa näiden hommat... Ja se nyt ei ole mitään herkkua, koska minulla ei muutenkaan juuri ole aikaa viettää kahvitaukoa ja ruokakin pitää hotkaista noin kymmenessä minuutissa..

Tänäaamuna oli olo, että olen tulossa kipeäksi, mutta en kai sitten kuitenkaan. En tiedä mistä tämä olo johtuu..
Kun tulin kotiin, tuntui etten jaksanut evääni liikauttaa. Jopa television avaaminen oli ylivoimainen tehtävä, rojahdin vain sohvalle ja torkuin siinä pari tuntia.
Jatkuvasti on olo, että vanne puristaisi sydäntä.. Sen verran on ahdistusta kertynyt..
Viikon loma olisi todella tervetullut.. Mutta seuraava loma on näköpiirissä vasta elokuussa.
Voi kyynel - oikeasti.

Ahdistus meinasi töissä käydä ylivoimaiseksi.. Istuin ruokapöydässä syöden kasvissosekeittoa ajatuksiini vaipuneena.
Sitten jostain syystä otin keittoa lisää (no joo, se joku syy oli se, että tunsin itseni nälkäiseksi ja että ruoka oli todella hyvää). Mupelsin annostani tyytyväisenä, kun jostain tajuntani syövereistä tuli ajatus: "Mieti nyt kuinka paljon tässäkin on kaloreita. Hei haloo, tässä on selkeästi sulatejuustoakin."
Otin keittoa ainakin sen 8dl, ehkä jopa enemmän..? Jostain on jäänyt mieleen, että tuontapaisessa kasvissosekeitossa voisi olla 65kcal/100g. Eli saatoin tuolla aterialla vetäistä napaani lähemmäs 600kal :x
Silloin piti taistella, että sain pidettyä ruuan sisällä. Teki nimittäin todella kovasti mieli lähteä deletoimaan annos.
Tuon jälkeen tein töitä kuin sumussa puoli tuntia.. En voinut ajatella muuta kuin syömiäni kaloreita ja sitä, että tässä on syy miksi paino ei putoa. Eihän se paino voi pudota, jos syö jatkuvasti kuin pieni porsas.
Sitten kun eräs työntekijä tuli vielä tyrkkäämään lisää hommia minulle, niin itku oli lähellä. Teki mieli vain lysähtää lattialle ja jäädä siihen.

Oli tässä päivässä pienen pieni valopilkahduskin kaiken kurjuuden keskellä:
saattaa olla, että löysimme uuden vuokra-asunnon. Tosin nyt vain pitää odotella välittäjän vastausta siitä onko kämpässä kodinkoneliitäntöjä tai asunto enää edes vapaana..
Mutta tämäkin aiheuttaa minulle ihan hirveää lisästressiä sillä muutto olisi silloin, kun itse olen ulkomailla... Pelottaa miten koira reagoisi muuttoon ja siihen, että minä en ole paikalla.
Mutta pakko se asunto on löytää, joten toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
En tosin tiedä, että kumpi sitten loppujen lopuksi on paras ja kumpi pahin vaihtoehto - se, että saamme asunnon ja muutamme kesällä vai se, että emme saa asuntoa ja pitää muuttaa joskus muulloin...

En jaksa päivän thinspoakaan alkaa miettimään, joten sekin saa jäädä.


Päivän syömiset:

klo 11.40
- +8dl(?) kasvissosekeittoa

klo 18
-1prk raejuustoa
-1prk anaasta
-n. 100g katkarapuja

..ja vielä olisi tarkoitus syödä sitä rahkapirtelöä..

*huoh*

Olen taas elellyt hiljaiseloa muutaman päivän, käytiin mökkeilemässä kavereiden kanssa.
Ja syömiset olivat sen mukaiset, mutten ottanut siitä kuitenkaan paineita. En ennen enkä jälkeen mökkeilyn.

Olen lueskellut omia tekstejäni ja ai että sieppaa.. En osaa enää kirjoittaa kyllä mitään järkevää ja veikkaan, että apinakin kirjoittaisi lennokkaampaa tekstiä kuin minä.
Inhottavaa lukea tekstiä, joka tök-tök-tökkii pahemman kerran. En yhtään ihmettele, jos ihmiset eivät enää jaksa lukea tätä.
Huomaa, että aina ajoittain olen kirjoittanut väkisin vain sen vuoksi, että minun "täytyy". Joskus tuntuu, että blogi on ennemmin taakka kuin keino keventää oloa. Tulee miettineeksi, että mitä ihmiset haluavat minun kirjoittavan ja mitä jättävän sanomatta.
Pitäisi vain keskittyä omaan itseensä ja kysyä itseltään, että jaksatko (ja huvittaako) kirjoittaa. Jos kirjoitushaluja löytyy, niin sitten kirjoittaa juuri siitä miltä itsestä tuntuu ja mistä huvittaa lätistä välittämättä muista.
Ja jos ei jaksa, niin ei voi mitään. Parempi olla silloin ihan hiljaa.
Saa nähdä pystynkö noudattamaan näitä hienoja "ohjeita"....

Nyt mielentilani ei juuri ole "laihismainen", joten ei kiinnostaisi kovin paljoa tarinoida siihen liittyvistä asioista...
Sanotaan nyt, että ei ole juurikaan läskiahdistanut ja ajoittain olo on sellainen, että voin lähes hyväksyä kehoni. Tai ainakaan en vihaa sitä.
Mutta ehkä turha tuudittautua tuohon tunteeseen, sillä se on nähty että se tunne ei kestä kauaa... Ja jos on elänyt "väärin" tuona tilapäisen mielenhäiriön kautena, niin sitten läskiahdistus palaa noin tsiljoona kertaisena.
Eli jatketaan samaa rataa vaikka ei jaksaisikaan.. Kyllä minä sen tavoitepainon joku kaunis päivä saavutan ja pysyn siinä!
Aamupaino oli muuten 58,7kg viikonlopun mässyttelystä huolimatta.

Meinasi kyllä oksennus tulla tänä aamuna feisbuukkailun yhteydessä..
Joo, vauvamahat ovat ihan söpöjä tiettyyn pisteeseen asti. Kiva pyöreä massu ja nätti paita ovat ihan jees yhdistelmä. Jo valmiiksi lihava vatsa "vauvoittuneena" rv 36 + jotain ilman paitaa ei ole jees.
Tuli kyllä katseltua sen luokan reverse vauvakuume-kuvia, että en halua ihan hetkeen lisääntyä... Ne raskausarvet syöpyivät verkkokalvoilleni ja en saa tuota kuvaa mielestäni. Yök.
Ja miehellä on ajoittain melko pahakin vauvakuume, että voi morjens..
Olen pinnallinen paska, mutta en voi itselleni mitään. Kehoni on temppelini ja en tahtoisi tuhota sitä ihan tässä lähiaikoina, kun olen saanut rakennettua sitä haluamaani suuntaan...

Meinasin unohtaa: koin kyllä taas sellaisia kauhunhetkiä viikonloppuna. Onneksi pelko osoittautui turhaksi, mutta säikäytti kyllä kovasti.
Eli keskellä yötä heräsin siihen, että kylkeen sattuu. Sitten tuntui siltä, että kipu liikkui myös hieman rintakehän puolelle. Hengittäminenkin sattui. Ja tuntui, että hengittäminen pisti kylkeen&rintaan aina ja aina enemmän. Sydän tykytti tuhatta ja sataa. Missään asennossa ei ollut hyvä olla.
Ehdin jo ajatella, että onko tällä syömisidiotismilla pilattu sydän kokonaan ja/tai aiheutettu sydänkohtaus vai mikä tässä on...
Kun kipu alkoi yltyä sietämättömäksi päätin vetää syvään henkeä, ihan sama mitä tapahtuisi. Tuolloin joku muljahti kyljessä ja hengittäminen helpottui. Mihinkään ei enää sattunut.
Diagnosoin tämän omassa pikku päässäni lihaskrampiksi. Muutama vuosi sitten minulla on ollut rintalihaskramppeja (silloin kipu oli siis eri paikassa) ja silloin otettiin EKG, röntgenkuvat keuhkoista ja ties mitä. Mitään muuta selitystä ei noille oireille tuolloin löytynyt, joten lääkäri sanoi sen johtuvan todennäköisesti lihaksen kramppaamisesta.

Tuli tässä mieleen: tietäisikö joku mistä johtuu kiristävä tunne/pieni kipuilu polvissa saunomisen jälkeen..?
Minulla siis koukistettaessa polviin sattuu noin puoli tuntia saunomisen jälkeen, sen jälkeen kaikki on taas ihan normaalia o_O

Tämän päivän thinspo on hieman epänormaali. Selailin MeNaisten jotain hieman vanhempaa numeroa ja tämä nainen kolahti, koska hän on laihtunut ihan mielettömästi ja näytti mielestäni todella hyvältä.

PÄIVÄN THINSPO

Kelly Osbourne

Päivän syömiset:

klo 11.30
-2 pientä perunaa
-n. 2-3dl lihakastiketta
-puoli lautasellista salaattia (paprika, kurkku, salaatti)

klo 16
-n. 2-3 dl makaronia
-n. 2,5dl jauheliha-oliivi-tomaattikastiketta

klo 19.30
-1prk ananasta
-1prk raejuustoa
-n. 150g herne-maissi-paprikaa

..ja vielä olisi suunnitelmissa syödä jonkinlaista rahkapirtelöä...

Daadaadiidiidiu

Joo, osaa taas otsikon keksiminen olla vaikeaa.

Aamupaino - 57,2kg
=20,3

Hui, onpas paino tullut lähelle viidenkuudenkilon tuntumaa... Mutta kyllä tässä vielä varmasti jonkin aikaa menee, että päästään sinne 56,5kiloon = omakuvapostaus.
Tänään kun katsoin aamulla peiliin, näytin itseasiassa melko siedettävältä. Ennen pidin luiden näkymistä oksettavana, mutta nyt kylkkäreiden pilkahdus sai minut iloiseksi.
Tykkään luista "sopivissa määrin" eli en halua olla kävelevä luukasa vaan olisi mukava, jos luut pilkahtelisivat siellä täällä vähän.

Väsyttää. Ajatus ei kulje.
Sen minä vaan sanon, että saa olla viimeinen pidempää sitoutumista vaativa vapaaehtoisprojekti mihin lähden mukaan vaikka kuulostaisi kuinka helvetin hyvältä.
Olen miettinyt tästä aiheesta avautumista jo pidempään, mutta pelkään paljastavani liikaa, mutta koetetaan nyt kertoa asiasta...
Lähden kesällä ulkomaille pariksi viikoksi tekemään vapaaehtoishommajuttua toimien ryhmänjohtajana. Lähdin hommaan mukaan sen takia, että asia esiteltiin minulle tyyliin: "no juu, lähde messiin - huippujuttu. Pääset matkustelemaan ja ihan vähän jotain höntsäilet siinä sivussa"...
Paskan marjat. Suunnittelupalaveritunteja on kertynyt lähemmäs 20, koulutustunteja kolme kertaa enemmän. Lisäksi tuohon vielä kaikenmaailman sähköpostiväännöt ja "kotitehtävät" (eli jutut joita ei ole ehtinyt/voinut tehdä palaverissa)..
Ja voi olla, että työparini joutuu perumaan matkan kokonaan ja kaikki kaatuu minun niskaani.
Puuh... Vähemmästäkin uupuu.

Että minua kuvotti tänään, kun katselin yhden tutun facebook-yhteisöjä... Siinä on niin takapajuinen ja ulkomaalaisvastainen ihminen, että oksat pois.
Sitten kun tuo ihminen lähettelee minullekin liittymispyyntöjä noihin idioottikeskittymiin...
Kyllä jotkut yhteisöjen nimet alunperin voivat olla tavallaan ehkä-jopa-melkein hauskoja, mutta sitten ne ihmiset... Otetaan nyt esimerkkinä "kun minä olin lapsi, kuka pelkää mustaa miestä oli pelkkä leikki" (tai jotain sinne päin): toki tuon voi ymmärtää sillä tapaa, että se on vain leikki ja vain sanonta ilman mitään rasistista vivahdetta (alunperinhän tuolla on ilmeisesti viitattu nokisutariin), mutta sitten kun sinne yhteisöön tulevat kaikenmaailman Suomen toivot huutelemaan: "niih, nyt tää ei ookkaan mitään leikkiä perkele vaan joutuu niitä mutiaisia pelkäämään oikeasti".
Voi jumalauta... Toki Suomen maahanmuuttopolitiikassa on hiomisen varaa, mutta ei rasistinen uhoaminen silti oikein osu yksiin meikäläisen arvomaailman kanssa.
Noh, se siitä - kevyempiin aiheisiin.

Ajattelin tässä, että voisi tehdä jossain vaiheessa teemapostauksen (tai useampia?).
Olisikos ihmisillä ehdotuksia? Millaisia teemapostauksia tahtoisitte?
Olen ajatellut vinkkipostausta (ei mitään "näin piilotat syömishäiriösi"-vinkkejä vaan kevyitä herkkuja tms). Ja joskus kai voisi uskaltautua laittamaan nail-art-postauksen? Tosin en ole nyt hetkeen muistanut valokuvata kynsiäni...
Niin ja onhan se omakuva-postauskin tulossa.. Jos koettaisin laittaa siihen myös hieman erilaista kuvamatskua edestä&sivulta-kuvien lisäksi...?
Ja kai sitä joskus voisi yrittää raapia kasaan jotain juttua teelaaduista tms...?

Tein muuten tänään hyvää ruokaa:

loraus öljyä
2 prk tonnikalaa
250g herne-maissi-paprikaa
1 prk chili-tomaattikastiketta

Eli ensin öljy pannulle ja pannu kuumenemaan. Sitten tonnikalat ja jonkin ajan jälkeen loput ainekset.
Mausteeksi chiliä, pippuria, paprikaa ja yrttejä.
Oli mumskaletta. En jaksa laskea kaloreita, mutta alle sata sadassa grammassa.

PÄIVÄN THINSPO

CariDee English

Päivän ajatus:

"Sacrifice is giving up something good for something better"

En oikein osaa päättää ovatko tämän päivän syömiset menneet hyvin vai huonosti. Hyvin huonosti ne eivät kuitenkaan menneet:

klo 11.30
-4dl ohrapuuroa
-1,5dl mustikkasoppaa

klo 15.30
-2-3dl tonnikalaruokaa
-1 dl riisiä (mies pakotti ottamaan :p)

klo 19.00
-2-3dl tonnikalaruokaa
-1prk raejuustoa
-1prk ananasta
+pussillinen Pirkan sokerittomia lakritsikissoja...

Taidan jättää rahkapirtelön tänään väliin.

Otsikko

Aamupaino - 58,7kg

= 20,8

Olen vähän pohdiskellut painotavoitettani. Kyllä se on vähintään siellä 56kilon puolella. Monesti ollaan pyöritty siinä 57kg:n tienoilla, mutta eipä tuo tunnu riittävän.
Nyt pyhästi lupaan, että kun puntari näyttää alle 56,5kg, niin tulee seuraava omakuva-postaus. Ihan varmasti.
Jospa silloin näkyisi jotain edistyksen tapaista edellisiin kuviin verrattuna.

Törmäsin tänään mielestäni huvittavaan sanaan internetin ihmeellisessä maailmassa.
Anoreksiaporno.
Koskaan ennen en ollut sanaa kuullut ja tuo aiheutti minussa lähinnä naurunpyrskähdyksen.
Anoreksiaporno, maistelkaas nyt tuota sanaa. Tekee mieli hihittää ääneen.
Tuo on siis melko epätoivoinen suomennos yritys sanasta "thinspiration". Tai kai tuo jostain näkövinkkelistä katsottuna voi olla melko kuvaava, mutta itselle thinspo ja anoreksiaporno eivät luo samanlaista mielikuvaa.

Tänään omasta mielestä syömiset ovat menneet hyvin.
Autoin miestä leipomaan voisilmäpullia ja pystyin olemaan syömättä niitä! Ehkä juuri sen takia, että olin mukana tekemässä noita kaloripommeja, pystyin kieltäytymään niistä.
Kaikki se sokerin ja rasvan määrä...
Yksi repsahdus/pieni epäonnistuminen päivään mahtui. Nimittäin se, että laitoin kahviin sokeria ja huomasin tuon vasta kun vahinko oli jo tapahtunut.. Enkä sitten viitsinyt keittää uutta kupillista. Blaah.
Yritetään nyt ajatella, että tuo oli vain pisara meressä.

Sain tänään myös kuulla miehen nillitystä syömistottumuksistani ja siitä, että käteni (tai oikeastaan olkavarteni) ovat olemattomat.
Itse en kyllä ole samaa mieltä. Löllykäthän nuo ovat.

Minusta on tullut "puristelija". Ennen en juurikaan kokeillut kuinka paljon ylimääräistä löytyy ja mistä, mutta pikku hiljaa olen lipsunut siihenkin.
Varsinkin töissä minulla on paha tapa tehdä tuota käydessäni vessassa. Syytän tästä pukkarin isoja kokovartalopeilejä.
Meillä kotona on vain yksi isompi peili ja siitä ei edes näe koko kroppaa. Ehkä parempi niin...

Olipas taas hirveä ajatusoksennus tämä postaus. Tuli hypittyä jatkuvasti asiasta kukkapurkkiin..
Eiköhän tämä riitä tälle päivälle.

Katselenpa tässä sivusilmällä Pakoa, joten:

PÄIVÄN THINSPO

Sarah Wayne Callies

Päivän ajatus:

Merkittäviä ihmisistä tulee silloin, kun he ajattelevat kykenevänsä tekemään asioita.
Kun uskoo itseensä, on löytänyt menestyksen ensimmäisen salaisuuden.

-Norman Vincent Peale-

Syömiset:

klo 11.35
-n. 2dl peruna-jauhelihapaistosta
-lautasellinen salaattia (salaatti, kurkku, punasipuli, tomaatti)

klo 14.15
-n. 250-300g kurkkua

klo 16.00
-kuppi kahvia sokerilla

klo 17.30
-1,5dl pussikanakeittoa

klo 20.30
-4dl rahkapirtelöä (maitorahka, banaani, coctail-hedelmäpurkki, viinirypäleitä, jäitä)