Missä on itsekurisi, söitkö senkin?

*pitää heti ensimmäisenä varoittaa, että nyt tulee sellainen sh-angstikkuuspostaus, että oksat pois*

Joo, vappu meni ihan päin helvettiä näin jälkikäteen ajatellen (mökillä minulla oli hauskaa, nyt ei). En edes muista milloin olen syönyt niin paljon kuin nyt.
Tässä parin päivän sisään olen mussuttanut ihan liikaa grilliruokaa: prinssiryynäreitä, broilerin koipireisiä, makkaran, tacolihapullia, pekonia, paprikaa, sipulia, kesäkurpitsaa, herkkusieniä...
Lisäksi peruna-, sieni- & italiansalaattia, limua, simaa ja lonkeroa + sipsiä & karkkia.
Että minä kuvotan itseäni. Hävettää katsoa tuota listaa kaikesta siitä mitä olen mättänyt suuvärkistä alas.
Tuntuu siltä, että olen todella huono ihminen. Ilmankos painoakin on noin paljon. Ei tälläisilla ruokamäärillä voi olla pieni ja kaunis.


Sain kyllä niin kuningasidean tullessani kotiin... Menin suihkuun, puin päälle ja söin. Joo, tähän mennessä kuulostaa ihan normaalilta.
Sitten menin vaa'alle. 61,9kg...
Tuon jälkeen päässä on soinut Sen ääni. Läskiläskiläski.
On tunne, että pitäisi rangaista itseään. En kykene siihenkään. Syön vain lisää. Kuvottavaa.
Tunnen kuinka ihra löllyy jokapuolella kehoani. Jo löysäksi käyneet farkut puristavat ja paidan helma ei peitä vatsaa vaan nousee korviin.

Mökillä mieli oli ihanan seesteinen. Siellä oli vain Minä, Mies ja Metsä. Ja tietty Koira.
Mutta Se ei ollut siellä.
Se ei ollut sanomassa kuinka paljon kanankoivissa on kaloreita tai kuinka vähän olen liikkunut.
Se ei myöskään kehottanut katsomaan peiliin ja sanonut kuinka olen taas lihonut...
Kotiin tullessa kaikki on taas toisin.

Ajatus ei pysy yhtään kasassa, antakaa anteeksi.

Huomenna on taas pakko palata laihiksen pariin. Ehkä olisi parasta hieman kiristää vyötä ja syödä vähemmän.
Ja liikuntaa on pakko lisätä.
Kovasti houkuttelisi palata vanhaan kunnon kalorien laskemiseen... Mutta jätetään tuo nyt vielä toistaiseksi. Luulen, että nyt ei ole oikea aika alkaa laskea kaloreita tai peli on menetetty kokonaan ja Se voittaa.


Ps. Minun täytyy tunnustaa yksi asia... Tein perjantaina yksinollessani sen mitä olen vältellyt ties kuinka kauan. Oksensin.
Mies ei ollut kotona ja menetin Kontrollin kokonaan. Söin, söin, söin ja söin. Sitten se ajatus pulpahti päähäni ja en voinut itselleni mitään.
Pelotin itseäni kaivaessani kermajäätelöä ylös, mutta jatkoin silti...
Ja muutaman minuutin päästä istuin kaverin autossa kuin mitään ei olisi tapahtunut.