mielialalääkkeiden ja väkivaltarikosten yhteys ja siihen liittyvä keskustelu

viimeviikolla jompikumpi iltaroskista uutisoi aluillaan olevasta
tutkimuksesta, jonka tarkoituksena on selvittää SSRI-lääkityksen
yhteyttä väkivaltarikoksiin.
toki on hienoa, että lääkkeitä ja niiden vaikutuksia tutkitaan, mutta
tämä aihe on poikinut melko paljon ikävänsävyistä keskustelua
verkossa. naamakirjassa ja keskustelufoorumeilla on tullut esille ties
minkälaista mielipidettä laidasta laitaan. osa lietsoo paniikkia, osa
leimaa kaiken lääkityksen pahaksi ja osa taas leimas kaikki nappien
syöjät aivottomiksi taulapäiksi..
rehellisesti sanottuna mielestäni osa näistä melko värikkäiden
worst-case-scenarioiden esittäjistä on tainnut itse unohtaa
aamulääkityksensä..

toki ssri-lääkitys voi lisätä impulsiivisuutta parin ensimmäisen
viikon aikana - tästä johtuen itsemurhariski voi kasvaa tuona aikana.
kaikki, jotka lukevat lääkkeiden pakkausselosteet, tietävät tämän.
olisi mielenkiintoista tietää millä menetelmällä tutkimus aiotaan
toteuttaa ja miten voidaan erottaa lääkkeen vaikutus muista
tekijöistä?
usein väkivaltarikokset tehdään päihtyneinä: entä jos tekijällä on
ssri-lääkitys? onko vika silloin lääkkeen vai
päihdyttävän/päihdyttävien aineiden käyttö?
terveydenhuoltojärjestelmä kerää paljon tietoa potilaista, mutta mitä
sitten jos papereissa lukee henkilön A käyttävän lääkettä X? tuolla
tiedolla ei tehdä hevonkukkua, jos henkilö jättää lääkkeet ottamatta,
ottaa niitä säännöllisen epäsäännöllisesti taikka käyttää niitä
väärin.
olisi myös mielenkiintoista tietää miten tässä otetaan huomioon
virheet diagnostiikassa? esimerkkinä mainittakoon kaksisuuntainen.
bipo diagnosoidaan usein virheellisesti masennukseksi ja näin ollen
lääkitys on kaikkea muuta kuin oikea ja tästä voi seurata ikävyyksiä.
ja tietenkään ei voida muutenkaan poissulkea lääkityksen perimmäisen
syyn vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen. mielenterveyden ongelmia kun
ei voi hoitaa vain "happypillseillä" vaan kyllä sitä terapiaakin
tarvitaan.
tähän "muiden tekijöiden"-listaan voisi näin äkkisältään lisätä
perhe-, raha- yms. huolet.
muuttujia on siis melkoisesti. jään innolla odottamaan tutkimustuloksia.

spinoffina tuosta aiheesta: mielenterveysongelmat ovat edelleen tabu
suomalaisessa yhteiskunnassa ja tämä uutisointi ei ainakaan edistä
tuon tabun rikkoutumista ja ongelmien hyväksyttäväksi tulemista.
toki asiassa mennään eteenpäin, mutta askeleet ovat pieniä.
ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, että koen olevani jollain tapaa
leimattu ja sen takia epäkelpo ihminen. jos olisin ollut puoli vuotta
sairaalassa vaikka syövän tai muun somaattisen sairauden vuoksi, niin
se olisi ok ja herättäisi ihmisissä lähinnä myötätuntoa..
mutta asia ei ole niin. olen ollut puoli vuotta elämästäni
psykiatrisessa sairaalassa ja vieläpä suljetulla osastolla. kaksi
sanaa, jotka saavat osan ihmisistä kavahtamaan.. olen joutunut
huomaamaan, että osa ihmisistä ei halua olla missään tekemisissä
"hullujen" kanssa.. en siis (jostain kumman syystä..) juuri tuo esille
ongelmiani ihmissuhteissani vaikka se luultavasti voisi helpottaa omaa
oloani.
olisi melko vapauttavaa, jos voisi tokaista nuo asiat heti kättelyssä,
kun kohtaa uuden ihmisen. mutta se ei ole mahdollista. ihmiset ovat
pääasiassa liian peloissaan kohdatessaan mtt-ongelmaisen - siis jos
heille kertoo ongelmasta.
valtaosa mielen haavoista ei näy ulospäin. joka päivä jokainen kohtaa
kymmeniä ellei satoja ihmisiä, joilla on "vikaa päässä". ja näistä
ihmisistä sitä ei huomaa eikä asiaa tiedä, elleivät he itse sitä
kerro.

minä olen sen verran pelkuri, etten uskalla avoimesti kertoa
päävioistani, joten pidän ongelmat sisälläni ja jatkan odottamista..
jospa joskus yleinen mielipide mielen sairauksia kohtaan muuttuisi
positiivisemmaksi.
saan luultavasti odottaa kauan.