Miten ihminen voi lihoa kolmen päivän aikana lähes 2,5 kiloa? En tiedä. Noh, minä olen tuossa onnistunut.
Aamu siis lähti taas kerran käyntiin puntarissa pyörähdyksellä. Ja totuus iski vasten kasvoja.
Hyi hitto... Sen siitä saa kun syöpöttelee liikaa.
Vaa'assa käynnin jälkeen kaikki on tuntunut olevan enemmän tai vähemmän huonosti ja minä olen taas kerran kiukutellut kaikille..
Kuinkakohan pitkään ihmiset jaksavat katsella tätä meikäläisen typerää angstaamista kunnes kaikkoavat?
En ihmettelisi yhtään, jos ihmiset alkaisivat karttaa seuraani.. En minä mikään varsinainen ilopilleri ole ollut viimeaikoina.
Eniten ehkä kiukuttaa Poika Ystävälle turhasta kitiseminen... Tuli omasta käytöksestä itselle tosi paha olo :(
Skippasin taas kerran koulupäivänkin. En yksinkertaisesti jaksanut raahautua kampukselle, jotta voisin istua tunnilla omissa oloissani kuuntelematta opettajaa.
Opiskelumotivaatio on taas täysin kadoksissa ja huomenna se näkyy, että olen taas kussut omiin muroihini.. Nimittäin huomenna olisi edessä taas yksi tentti ja olen kerran jaksanut pikaisesti lukaista alueen läpi. Ja senkin tein tänään... Eiköhän tuokin mene uusintaan..
Lisäksi tekemättömät tehtävät saavat omantunnon miinuksen puolelle.. Miksi hitossa niitäkään ei ole voinut tehdä ajoissa?
Kaikesta tällaisesta löysäilystä suivaantuneena päätin rankaista itseäni juoksulenkillä ja aluksi ajattelin pitää paastopäivän. Mutta hitot paastostakaan tullut mitään, kun iski aivan järkyttävän huono olo.. Että minä inhoan tuota tunnetta, joka tulee sokerien putoamisesta (tai mistä lie). Oksettaa ja pyöryttää ja siihen vielä lisätään jäätävät rytmihäiriöt. Mumsmums.
Päätin sitten syödä edes jotain, joten kitusiini olen tänään tunkenut pari suolakurkkua ja purkillisen maitorahkaa + yhden mangon. Ja tietty koko päivän ajan olen juonut nestettä jonkin verran.
Nyt päätä kivistää ja uni ei tule. Miksi minulla ei voi olla normaalin ihmisen unenlahjoja? Miksi unta pitää aina odotella aamuneljään?
0 ajatusta:
Lähetä kommentti