Joo-o... Eivät ole siis syömiset menneet lainkaan niin kuin olisi pitänyt.. Meikäläinen on mättänyt kitusiinsa hampurilaisia ja karkkia kaksin käsin.. Jos tästä jotain positiivista pitää etsiä, niin enpähän ole juopotellut.
Perjantaina meinasin romahtaa koulussa. En tajua mikä minulle tuli. Tunnilla tuntui, että kaikki kaatuu päälle ja sitten ajauduin tilanteeseen, jossa en osannut vastata opettajan esittämään kysymykseen ja tuo ahdisti kovasti.. Tuntui, että en hallitse tilannetta, koska en tiennyt kuinka olisi teoriatiedon mukaan pitänyt toimia..
Ruokailun jälkeen teki mieli oksentaa, mutta en saanut tilaisuutta.
Teki mieli viiltää, mutta en kuitenkaan halua lisää rumia arpia.. Edelliskertainen ei ole vielä täysin parantunut, mutta näyttää pahasti siltä, että se ei ole lähtemässä pois... Perhana. Onneksi se sentään on sen verran ylhäällä, että sen saa helposti peittoon jatkossakin.
Koulun jälkeen kävin kaupungilla ja siellä tapahtui henkinen palleaan potkaisu.. Katselin eräässä liikkeessä paitoja ja myyjä tuli tarjoamaan minulle kokoa 40 sanoen "tämän luulisi olevan sinun kokoasi".. Kohteliaisuudesta kävin kokeilemassa paitaa sovituskopissa ja melkoinen telttahan se oli.. Teki pahaa.. Näytänkö oikeasti siltä, että koko 40 olisi minulle passeli?
Käytänkö tosiaan liian pieniä vaatteita?
Olenko minä oikeasti niin iso?
Kai se on uskottava...
Huominen punnitus pelottaa... Perjantaina vaaka näytti 56,4kg. Nyt tuntuu, että ollaan palattu taas kerran sinne kuudenkympin tuntumaan :(
Voihan vitutus.
0 ajatusta:
Lähetä kommentti