Onpa ollut taas viikonloppu.. En ole oikein jaksanut tehdä asioita mitä olisi pitänyt ja olen sitten tehnyt asioita mitä ei olisi pitänyt..
Olen syönyt taas aivan liikaa ja väärää ruokaa. Ällöttävää. Mihin ihmeeseen entinen rautainen itsekurini on kadonnut? Ennen sitä pystyi olemaan pari päivää syömättä helposti ja kolmantena päivänä ei retkahtanut syömään kaikkea eteen tulevaa. Ja tuolloin ei tarvinnut oksentaa syötyään liikaa. Että minä vihaan itseäni.
Lisäksi tulin kehittäneeni itselleni mahdottoman yhtälön: kiva viikonloppu PoikaYstävän kanssa + kuskikeikka kaverille.. Tämän kuskin homman piti olla sellainen, että olisin päässyt ennen puoltayötä kotiin, mutta kuinkas kävikään? Pirttis kävelee sisään kotiovesta klo 06.15..
Onneksi PoikaYstävä ei jaksanut olla vihainen enää seuraavana päivänä - hän hoiti sen kiukkuilun illalla varsin mallikkaasti ja ymmärränhän minä.. Mitäs menin lupailemaan mahdottomia.
Palkaksi tästä kaikesta olen saanut vuosisadan pahimman flunssan ja jokainen yskäisy tuntuu siltä, että keuhkot huutavat hallelujaa keuhkorakkuloiden repeämisen tahtiin..
Saas nähdä kuinka kauan tämä olotila meinaa kestää ja kuinka pahaksi tämä nyt sitten äityy..
Ehkä järjetöntä, mutta jotenkin tuntuu että olen ansainnut tällaisen (ja pahemmankin) taudin kaiken mokailun seurauksena.
0 ajatusta:
Lähetä kommentti