Yritän kovasti. Monessakin asiassa.
Yritän kovasti olla "normaali". Olla ei-syömishäiriöinen. Olla joku, joka ei pyörittele päässään vain kaloreita ja sitä, että vaaka ei ollut ystävä tänäkään aamuna.
Joskus pystyn olemaan suht normaalisti, mutta välillä taas mikään ei kiinnosta ja vetäydyn omaan rauhaani.
Pari viime päivää on ollut itse asiassa ihan hyviä tämän suhteen. Kiitos kuuluu muutamalle ihmiselle, jotka ovat jaksaneet tiedostamattaan(?) nykiä minua paikasta toiseen ja osallistumaan erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin.
Tosin minulta on myös tultu melko suoraan kysymään, että onko minulla syömishäiriö. Kielsin toki kaiken, säikähdin pirusti, koska kysyjä oli oppilaitoksen henkilökuntaa.
Pitänee oppia peittämään toimintansa entistä paremmin.
Yritän myös kovasti jaksaa olla siellä koulussa.
Tänään sain aikaiseksi tehtailla jonkinnäköisen "To-Do-Listin". Nyt tuntuu, että hommaa ei ole ihan yletöntä määrää. Muutaman olen saanut pois päiväjärjestyksestä. Ehkä minä selviän hengissä jouluun asti.
Yritän myös kovasti jaksaa olla koiran kanssa.
Tästä olen pitänyt kiinni kynsin ja hampain vaikka kuinka pahalta on tuntunut. Koira on minulle todella tärkeä ja me harrastetaankin tavoitteellisesti koiraurheilua, joten ei tuo senkään puoleen voi elää kuin pellossa.
Yritän myös tehdä kovasti töitä parisuhteen eteen.
Ja viimeiseksi, muttei vähäisimmäksi...
Kaiken tämän ohella haluan myös laihtua.
Mutta tässä itä edistystä ei juuri tapahdu. Edelleen jumissa n. 56kg:n paikkeilla. Viimepäivien syömisten seurauksena paino varmasti yli 57kg.
Perkele.
Yritän kovasti olla "normaali". Olla ei-syömishäiriöinen. Olla joku, joka ei pyörittele päässään vain kaloreita ja sitä, että vaaka ei ollut ystävä tänäkään aamuna.
Joskus pystyn olemaan suht normaalisti, mutta välillä taas mikään ei kiinnosta ja vetäydyn omaan rauhaani.
Pari viime päivää on ollut itse asiassa ihan hyviä tämän suhteen. Kiitos kuuluu muutamalle ihmiselle, jotka ovat jaksaneet tiedostamattaan(?) nykiä minua paikasta toiseen ja osallistumaan erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin.
Tosin minulta on myös tultu melko suoraan kysymään, että onko minulla syömishäiriö. Kielsin toki kaiken, säikähdin pirusti, koska kysyjä oli oppilaitoksen henkilökuntaa.
Pitänee oppia peittämään toimintansa entistä paremmin.
Yritän myös kovasti jaksaa olla siellä koulussa.
Tänään sain aikaiseksi tehtailla jonkinnäköisen "To-Do-Listin". Nyt tuntuu, että hommaa ei ole ihan yletöntä määrää. Muutaman olen saanut pois päiväjärjestyksestä. Ehkä minä selviän hengissä jouluun asti.
Yritän myös kovasti jaksaa olla koiran kanssa.
Tästä olen pitänyt kiinni kynsin ja hampain vaikka kuinka pahalta on tuntunut. Koira on minulle todella tärkeä ja me harrastetaankin tavoitteellisesti koiraurheilua, joten ei tuo senkään puoleen voi elää kuin pellossa.
Yritän myös tehdä kovasti töitä parisuhteen eteen.
Ja viimeiseksi, muttei vähäisimmäksi...
Kaiken tämän ohella haluan myös laihtua.
Mutta tässä itä edistystä ei juuri tapahdu. Edelleen jumissa n. 56kg:n paikkeilla. Viimepäivien syömisten seurauksena paino varmasti yli 57kg.
Perkele.
0 ajatusta:
Lähetä kommentti