mitä haluaisin...

tahtoisin, että jokaisesta ruokailustani ei tehtäisi sirkusnumeroa.. en tahdo, että mies kyttää syönkö ja mitä syön.
en tahdo, että vanhempani utelevat puhelimitse syömisiäni todetakseen: "jos ei maistu, niin pakotat itsesi syömään".

tahtoisin, että ihmiset tajuaisivat etten ole ilkeyttäni tällainen... en minä halua piinata ihmisiä olemalla ikävä. tiedän, että masentunut voi olla läheisilleen melkoinen rasite - minä en halua olla.. haluan olla pieni ja huomaamaton.

toisaalta haluaisin jättää hoidon kesken, mutta toisaalta ymmärrän että olen juuri siellä missä minun kuuluu olla. pääsin sairaalasta kotiin ja olen nyt tiiviissä avohoidossa. tiedän, että minun pitäisi osata käyttäytyä kuin aikuiset ja ruuan pitäisi olla "vain ruokaa" vihollisuussuhteen sijaan...

haluaisin oppia hyväksymään itseni, mutta se tuntuu aivan liian vaikealta... en voi ajatella muuta kuin kertyneitä kiloja ja ällöttäviä marsuposkiani..
joulu tulee olemaan yhtä painajaista.