Ärrimurripäivä

Tänään mikään ei ole mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Koko päivän on ollut sellainen olo, että haluaisin vain olla yksin. Käpertyä johonkin koloon, kääriytyä peittoihin ja nukahtaa hetkeksi.
En ole ollut tippaakaan sosiaalisella tuulella ja suustani ei aamupäivällä tullut muuta kuin valitusta. Niinpä päätin sitten olla loppupäivän omissa oloissani ja ihan hiljaa..
...mutta hitot siitäkään tullut mitään. Jatkuvasti joku oli kysymässä, että onko kaikki ok ja miten minä olen noin outo, eihän mitään ole sattunut jnejne.
Teki mieli huutaa: "EI! Kaikki ei todellakaan ole ok, olen helvetin kyllästynyt elämääni ja tuntuu kuin ratkeaisin sisältä..." - tuon sijaan kuitenkin mutisin kaiken olevan ihan hyvin ja olevani vain hieman väsynyt.
Päivän loppupuolella, ruokailun jälkeen, meinasi tulla totaalinen romahdus, jolloin minun oli pakko mennä vessaan rauhoittumaan.. Tuntui, että paniikkikohtaus teki tuloaan ja ai että ahdisti... Etsin kuumeisesti laukusta jotain millä olisin voinut satuttaa itseäni, mutta en löytänyt. Ja hyvä niin.
Oksentaminenkin kävi mielessä, mutta sen ajatuksen työnsin mielestäni.
Tuli olo, että olisin halunnut kertoa jollekin kuinka paha minun on olla, mutta en sitten keksinyt kelle kertoisin.. Sillä Eräällä on omat ongelmansa ja Poika Ystävä uskoo kaiken olevan suht hallinnassa.. Ja en minä muille sitten halua puhua, en luota muihin niin paljoa että uskaltaisin.

En saanut olla yksin edes päästessäni kotiin.. Välittömästi tuli lähdettyä Poika Ystävän kanssa viiden kilometrin lenkille ja kun tulin kotiin, niin kämppis sai jonkinlaisen siivoussekoamiskohtauksen ja piti imuroida, tuulettaa, puistella mattoja, tiskata, puunata ja kuurata jnejnejne.
Nyt pitäisi ottaa tenttikirja kauniiseen käteen. Mutta puhti on poissa.

Tämän päivän syöpöttelyt ovat olleet tämännäköiset:
salaattia (salaatti, kurkku, tomaatti, kukkakaali, kaali-puolukkasalaatti)
kasvismuhennosta (n. 300g..?)
hapankorppu + tuorejuusto
iso mandariini
purkkaa
+ suunnitelmissa maitorahkan + viinirypäleiden syöminen tuossa tunnin päästä, jos nälättää.. Tällöin energiaa olisi kertynyt tänään 730 kcalin verran.


Eilinen aamupaino oli 58,4kg ja tänään 57,6kg. Viikon päästähän tuon vasta näkee mitä on oikeasti lähtenyt. Nyt olen vaan saanut nesteet liikkeelle/alkoholipöhötys alkaa laskea pikkuhiljaa....

Miten voikaan pää olla näin täynnä ajatuksia?

Tämä koulupäivä oli taas melkoista menoa.. Ajatukset vilisivät päässä kovampaa kuin aikoihin.
Kaloreiden laskeminen on aloitettu taas ihan tosimielessä ja se onkin varsin hankalaa kouluympäristössä..
Kirosin mielessäni sitä, kuinka kalapalojen kaloreita ei ole voitu ilmoittaa määränä per pala.. Hitostako minä tiedän kuinka paljon yksi palanen painaa... Hylkäsin kalavaihtoehdon viimeistään siinä vaiheessa, kun vilkaisin kastikkeen energiamäärää... En yksinkertaisesti olisi voinut vastustaa kiusausta, joten siirryin "turvallisempaan" vaihtoehtoon eli keittoon.
Seuraava sapetuksen aihe oli se, että valitsemani pääruuan kaloreita ei oltu ilmoitettu missään..  Normaalisti siis kaikkien ruokien energiasisällöt on ilmoitettu.
Piti sitten puhelimella kaivaa ko. lafkan kalorimäärät netistä ja seuraavaksi törmään uuteen ongelmaan.. Kuinka paljon 5dl keittoa on grammoina?
Ei mitään havaintoa... Siispä yritän laskea kalorit varmuuden vuoksi yläkanttiin..
Kaveri kyseli, että miksi olen niin hiljainen ruokapöydässä. Väitin, että olen väsynyt.
Tosiasiassa olin huolissani syömäni keiton kaloreista ja yritin kuumeisesti pohtia kuinka monta grammaa olin ottanut salaattia, kurkkua ja porkkanaraastetta.
Vakaasti mietin jo joko ottavani omat eväät mukaan tai jättäväni ruokailut pois..

Tänään syömiset ovat toistaiseksi olleet ihan ok-lukemissa. 5dl kasvissosekeittoa, salaatti (salaattia, kurkkua & sitä porkkanaraastetta - ilman salaattikastiketta!), hapankorppu tuorejuustolevitteellä ja pari lasia vettä.
Eli kalorit pyörivät nyt siinä 450 paikkeilla.
Illemmalla ajattelin syödä mandariinin ennen lenkille lähtöä ja sitten myöhemmin maitorahkaa ja viinirypäleitä.
Eli alle tonniin jäädään tänään. Toivottavasti.

En voinut olla ihailematta tänään erään luokkalaiseni laihtumista. Päätin nimetä hänet EnkeliTytöksi... Hän on kyllä ehdottomasti harvinaisen thinspaavaa katsottavaa.
En tosin ole varma, että onko hänen(kään) laihtumisensa enää normaalin rajoissa, mutta... Hän on niin pieni ja kaunis. Siro.
Sellainen minäkin haluan olla.

Vuoristoradassa

Mitä minulle kuuluu? Vähän sitä sun tätä. Toisaalta menee paremmin ja toisaalta taas huonommin..
Tässä viimeisen muutaman viikon aikana on taas sattunut ja tapahtunut..
Tuntuu, että elämä on yhtä vuoristorataa. Välillä menee hyvin ja ollaan aallonharjalla ja seuraavaksi huomaa rämpivänsä taas pohjamudissa. En tiedä onko tämä hyvä vai huono asia...
Toisaalta tämä on helpompaa kuin jatkuvasti alakuloisena eläminen, mutta toisaalta taas kuluttavampaa.. Välillä sitä kuvittelee jäävänsä sinne vuoristoradan yläosaan pidemmäksikin aikaa, mutta sitten ankara todellisuus iskee vasten kasvoja. Ja kovaa.

Vähän faijalta kotiutumisen jälkeen menin baareilemaan kavereiden kanssa ja Se Eräs sattui myös paikalle. En muista mistä koko homma sai alkunsa, mutta Se Eräs haukkui minut aivan pystyyn.. Hän kutsui minua sanoilla, joita en edes haluaisi toistaa. Hän sanoi, ettei näiden asioiden takia haluaisi edes tuntea minua. Ja että turha ottaa enää yhteyttä.
Mitä pirttis päättää muutaman promillen humalatilassa sitten tehdä? Saa loistoidean ja päättää lähteä kävelemään eräälle sillalle, jota itsemurhasillaksikin kutsutaan.. Onni onnettomuudessa(?) oli, että joku 18-kesäinen nuori ja puhelias nainen tuli kysymään mihin olen kävelemässä. Hänen kanssaan siinä keskustellessa päätinkin lähteä kotiin. Että kiitokset nyt tälle tyttöselle, joka minut pelasti ehkä tietämättään.

Noh, kävelin sitten kotiin ja Se Eräs lähetteli minulle viestejä, joissa sama laulu jatkui.. Olo oli harvinaisen surkea.. Kyllä siinä tuli sitten taas harvinaisen suuri halu satuttaa itseään. Tai tehdä jotain vielä typerämpää.
En tajua mitä Sen Erään päässä oikein liikkui, koska seuraavaksi hän soitti minulle ja yritti vannottaa minua olemaan tekemättä itselleni mitään. Taisin pari kertaa kiukuta ja lyödä luulin korvaan. Seuraavaksi tuli puhelu, jota oli pakko totella: "Tulen hakemaan sinut tai sitten soitan sinne poliisit".
Voi helvetti soikoon.. Minä mitään poliiseja minun kämppääni halua..
Sen yön aikana Se Eräs pyysi minulta monesti anteeksi ja minä sanoin vain, ettei tuo haitannut.. Tottakai se satutti ja satuttaa edelleen...
Tosin tiedän, että Sillä Eräällä on omat ongelmansa ja hän koettaa ajaa omia ystäviään pois. Ehkä tuon takia hän käyttäytyy minuakin kohtaan noin idioottimaisesti välillä. Joten yritän unohtaa parhaani mukaan koko jutun..

Tuon jälkeen kului melko pitkä aika, että ylipäätänsä nähtiin missään... Sitten tällä viikolla hän soitti, että olisi asiaa..
Minä menin käymään ja ihmettelin miten hän on niin omituinen.. Sitten hän näytti Ne. Huutavan punaiset viivat. Samanlaiset mitä minulla on ollut useampaan otteeseen viimeaikoina.
Minun teki mieli itkeä.. Ei! Se Eräs ei yksinkertaisesti saa olla yhtä heikko ja typerä kuin minä. Hän ei saa tarttua veitseen samalla tapaa..
En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.. Tuntuu, että kaikki on minun syytäni. Olen kaatanut omia ongelmiani Sen Erään niskaan välittämättä seurauksista.. Nyt olen päättänyt sulkea suuni. En halua, että kukaan joutuu enää kärsimään siitä miten minä elän ja olen.
Ei ole taas kyllä aikoihin ollut samanlaista ahdistusta..

Sitten Poika Ystävästä.. Meillä menee ihan hyvin. Tykkään hänestä kovasti ja näin poispäin.
En tajua miksen voi olla normaali ja nauttia arjesta vaan mätänen näiden typerien ongelmieni kanssa.
Noh, ehkä kaikkien kohtalo ei ole elää ja kuolla onnellisena.

Koulukin on pärähtänyt käyntiin ja olen jopa jaksanut käydä siellä... Nyt vaan on jo mielettömästi luettavaa ja ensimmäiset tentit ovat muutaman viikon päästä.
Olen ehkä typerä, kun olen ottanut tälle vuodelle näin paljon kursseja, mutta koen että tämä on paras vaihtoehto tällä hetkellä. Kun pidän itseni kiireisenä, en ehdi ajatella omia asioitani.

 
Toisaalta kouluun palaaminen oli hyvä juttu ja toisaalta taas huono.. Hyvää tässä on tuo puuhastelumäärän lisääntyminen ja huonoa sitten se, kun näkee ympärillään taas niin paljon laihoja ja nättejä ihmisiä. Ei tietenkään ole huono asia, että ihmiset ovat laihoja ja nättejä vaan se on, että minulla on tapana verrata itseäni heihin.. Lisäksi muutama luokkalainen on laihtunut huomattavasti ja heillä on dieettaaminen edelleen päällä.. Siinä sitten istut ja päivät pitkät kuuntelet kuinka joku on käynyt pyöräilemässä eilen 30 kilometriä ja toinen pitää kalorinsaantinsa tarkasti tonnikahdessasadassa.
Oma laihduttaminen on lähtenyt taas jotenkuten käyntiin. Ainakin liikuntojen osalta. Tällä viikolla energiamäärät ovat olleet täysin retuperällä, koska on ollut muutamat pippalot ja sitä viinaa on sitten nautittu jonkun verran...
Pyöräilen joka päivä kouluun ja takaisin, joten matkaa tulee noin kolmisen kilometriä. Lisäksi tulee lenkkeiltyä koiran kanssa päivittäin 5-10km. Nyt tuohon pitää vain lisätä myös lihaskunto ja energiansaantia pitää rajusti rajoittaa.

 

Poika Ystävä sanoi vahtivansa laihtumistani nyt tarkemmin kuin koskaan ja että ehdoton alaraja on 55 kiloa. Hahhah.. Ennen alarajana oli 60kg, sitten 58.. Ja hyvin tuo muutenkin uskoi, kun 54kiloisena kirkkain silmin sanoin painavani viisi kiloa enemmän..
Ehkä minun on nyt vain opeteltava hivenen paremmaksi valehtelijaksi ja kaikki menee juuri niinkuin pitääkin.