Tähän alkuun taas kerran iso läjä kirosanoja.. En kyllä taas ymmärrä yhtään itseäni.. Miksen minä osaa edes esittää olevani normaali?
Voi räkä... Noh, nyt saadaan sitten vähän paikkailla näitä omia tekosia..
Pitänee hieman valaista teitä luikoijta tästä tilanteesta eikä vain surkutella itsekseen.. Eli ollaan miehen kanssa otettu tosi pahasti yhteen monta kertaa tällä viikolla. Aihe on ollut aina sama: ruoka. Minä en joko syö miehen mielestä tarpeeksi tai sitten syön hänen mielestääni liian epäterveellistä ruokaa.. Huoh.
Olisin voinut pitää suuni kiinni ja käyttäytyä kiltisti. Jos olisin syönyt "oikeaa ruokaa" kotona ja käynyt deletoimassa sen ruokailun jälkeen, niin kaikki olisi hyvin. Mutta kun ei. Piti mennä vänkäämään vastaan ja tässä on tulos: mies soitti vanhemmilleni ja nämä ovat tulossa alkuviikosta käymään. Äiti kuulemma haluaa omin silmin nähdä, kun astun vaakaan ja tsekata numeron.. Mistä lähtien minä olen ollut taas 13-vuotias, jota pitää jatkuvasti pitää silmällä?
Noh, onneksi näitä seurantoja ei voida kovin usein toteuttaa sillä vanhemmat asuvat useamman sadan kilometrin päässä.
Tekisi mieli olla miehelle vihainen, mutta en jaksa. Nyt vain keskityn siihen, että saan feikattua kaiken olevan normaalia ja jatkan sen jälkeen siitä mihin jäin.
Koetan alkuviikoksi nostaa tuota painoa, ettei tuo nyt niin herättäisi epäilyksiä. Hyvällä tuurilla saan puhuttua itseni tilanteesta ulos ja asia painetaan villasella.
Tänään olen syönyt.. En edes halua ajatella kaikkea sitä ruokamäärää, jonka olen suustani alas mättänyt. Televisiota katsellessa tuli mieletön himo lähteä juoksulenkille tai polkea kuntopyörää tms, jotta saisi nuo kaikki kalorit poltettua. En kuitenkaan lähtenyt, koska sekin luultavasti herättäisi epäilyksiä..
Yritän nyt kestää tätä ahdistusta pari päivää.
Ja yritän asennoitua siihen, että paino todellakin varmasti on noussut. Yritän olla hajoamatta vaa'an numerosta ensi viikolla.
Toivottavasti pystyn siihen.
