Kunpa osaisin toimia otsikon lauseen mukaan. Kunpa osaisin kääntää vaikeudet voitoksi. Kunpa osaisin olla parempi ihminen.
Olen ottanut itseeni taas ihan typeristä asioista. Asioista, joilla ei oikeasti ole mitään väliä. Ja silti ne asiat satuttivat minua.
Tässä sen taas huomataa kuinka huono itsetunto minulla on. Minulle on aivan sama mitä joku ajattelee siitä miten käyttäydyn. En myöskään loukkaannu, jos joku pitää mielipiteitäni "väärinä". Mutta minulle se herkin paikka, minun Akilleen kantapääni, on minun ulkonäköni. Tiedän, että on typerää masentua ulkonäköön liittyvistä asioista, mutta ulkonäön ympärillähän syömissekoilu pyörii..
Sen Erään ystävä päätti avautua minulle humalassa viikonloppuna ja ihmetteli suureen ääneen, että mitä ihmettä Se Eräs minussa oikein näkee. Ja että ihmettelee syvästi, että Se Eräs haluaa minun kanssani viettää aikaa.
En kuulemma ole minkäännäköinen verrattuna Sen Erään edelliseen tyttöystävään, joka kuulemma oli malli ja kaunis kuin kevätpäivä ja mitä lie.
On äärimmäisen typerää antaa tällaisen kolahtaa itseensä, mutta niin pääsi käymään.
Tämä oli se kommentti mitä syömishäiriömörkö on odottanut. Välittömästi se alkoi kuiskuttaa korvaani:
" Mitä minä sanoin..?
Olet ruma ja lihava.
Täysin arvoton.
Laihdu ja katoa. "
Sen minä teenkin. Inhoan itseäni tällaisena. Tunnen kuinka ihraa on tullut jokapuolelle kehoa ja kuinka se tukehduttaa minut. Hitaasti, mutta varmasti.
Nyt painoa on jo lähemmäksi 59 kiloa. Ei hyvä. Tosin takana parin päivän viihteellä olo. 57 kiloa lienee lähellä totuutta. Mutta sekin on liikaa. Aivan liikaa.
Miksi aloin syödä ylettömiä määriä, kun olin jo niin lähellä viittäkymmentäkolmea kiloa?
Olen hölmö nainen. Mutta senhän jo kaikki tiesivätkin.
Olen siis päättänyt laihtua. Olla siro. Ihana. Pieni. Kaunis.
Tässä ei paljoa paina se, että Se Eräs on sanonut minulle, että voisin lihoa muutaman kilon. Hänen mielestään olen liian laiha. Mutta tänään hänkin sanoi, että minä olen varmaan vähän kerännyt lisää painoa. Sen Erään mielestä tuo edellä mainittu on tosin vain hyvä asia.
En itse näe asiaa samalla tapaa. Mielestäni olen lihava. Mielestäni on kamalaa, että olen lihonut entisestään.
Mielestäni asialle on tehtävä jotain.
Välittömästi.
8 ajatusta:
Mä kyllä niin tajuan, että noista sanoista tulee tollanen fiilis!
Itte varmaan en näyttäytyisi pariin viikkoon missään,
kun jo joku pieni väärä sana vaikka käyttäytymisestä, saa minut heijastamaan kaiken ulkonäkööni ja painoon.
"se sanoi sen siksi, koska olen lihana ja ruma".
Vaikka järjellä ajateltuna, monesti tuollaiset sanat on kateellisten panettelua! nii!
Tsemppiä sulle :)
Tuntuu, että et voi olla tosissa näitten juttujen kanssa! Miks ihmeessä haluat laihtua aina vaan rumemmaks??!
Siis voi hyvänen aika!
Eihän niissä malleissä mitään muuta ole kuin luuta ja nahkaa, eivätkä ne ole kauniita. Lisäksi heidän kuviaan retusoidaan sellasella otteella ettei sen kanssa ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa! Todelliset nais ihmiset, jotka ovat omia itsejään, ovat paljon kauniimpia kuin jotkut miehen vartaloiset Ken nuket mallimaailmasta. Siis se naisvartalo ihanne suosii i T-tyypin varatloa mallia jota todellisuudessa on yhdellä 30 000:sta. lopuilla tulos on pikemminkin T mallia eli Miehen vartalon malli.
Meitä on erikokosia, eri pitusia, ikäsiä jne jne. Miksi sä vertaat itseäsi muihin? Meistä kukaan ei tuu koskaan olemaan yhtä laiha, pitkäjäseninen, kuulasihoinen jne jne. niin kuin muotilehtien mallit ovat, koska he eivät ole sitä itsekään. Kuvat on retusoitu, RETUSOITU! heitä on muokattu hoikemmiksi, iho kuulaammaksi, huulet täyteläiseemmiksi, silmät sinisemmiksi, listaa vois jatkaa loputtomiin. Todellisuudessa he eivät ole niiiiiin ihania kuin kansikuvissa. Voivathan he toki olla pitkiä ja hoikkia mutta myös ehkä huonoihoisia, harvahampaisia, hörökorvaisia jne... mutta usein myöskin malleille kehittyy ikävä luonne, senkin takia että heitä paapotaan jatkuvasti(ainakin ulkomaiden huippumallit). Pitää myöskin olla tietynlainen luonne jotta mallimaailmassa pärjää. No pointti on se, että sisäinen kauneus on se mikä pysyy, kun taas ulkoinen kauneus on se mikä rapistuu ajan kuluessa ja sille ei voi yksikään meistä yhtään mitään.
Onko se sitten kiva, kun on vanha, ryppyinen, kyyninen ja kiukkuinen akka, josta kukaan ei pidä? Älä sä hukkaa aikaas pohtimalla noita ulkonäkö asioita. Sille et voi kuitenkaan yhtään mitään. Kaikki me vanhetaan ja paikat rupee roikkuu yhdellä sun toisella.
Kauneus on myös sisäistä. monesti kun ihminen voi hyvin, sisäinen kauneus loistaa hänestä ulos vaikka tämä henkilö ei oliskaan mikään miss suomi tason kilpailija kauneudessaan ;). Monesti tällainen henkilö on myös kaikekin kaunein koko porukasta: naurava, hymyilevä, mukava seuralainen-> sellainen ihminen jää mieleen. Monet kauniit tytöt jää riviin seinäkukkasiksi, koska eivät uskalla elää eläämänsä täysillä päässä pyörivän sekamelskansa takia (syömishäiriöt, ujous, masennus, paniikkihäiriöt jne jne).
Tää ei ole nyt mikään provo (sitä miettimiville), vaan tarkoitus on saada blogin kirjoittaja tajuamaan, et elämässä on paljon kaikkea ihanaa eikä sitä elämäänsä kannata tuhlata murehtimalla ulkonäköään. Peli on menetetty joka tapauksessa. Tärkeintä nyt on nauttia joka päivästä. Ja sille joka kehtasi huomauttaa sun ulkonäöstä: sanonta "kauneus on katsoja silmissä" pitää paikkansa. on myös syytä muistaa, että hänellä saattoi olla oma lehmä ojassa. Tunsiko hän kyseisen neitokaisen? ystäviä/kavereita kenties? toiset ihmiset kun nauttivat nähdessään sanojensa loukkaavan muita. Eli älä sä siitä umpitorvelosta välitä.
Hirveä ihminen joka noin voi sanoa! Oot varmasti sisimmältäsi paljon ihanampi, parempi, kauniimpi ja suloisempi kuin se sen entinen, tyttöystävä. Siksi hän varmasti onkin entinen, pelkkä tyhjä kuori. Älä masennu idioottien puheista, kuulostaa kateelliselta ihmiseltä joka tollasta voi edes sanoo. En sano laihduttamisesta mitään, se on sun oma päätös mutta oot varmasti kaunis!
Hei! Oletko sinä itse tossa kuvassa? Hieno kuva!
-Marilyn
Melkein sama tilanne täällä: oltiin lauantaina baarissa, jätkäporukka ja mina. Yksi jätkistä istuu toisessa pöydässä parin tytön kanssa, loput mun kanssa. Hetken päästä muut alkaa jutella siinä miten sillä yhdellä taas kävi tuuri, osasi pelata tilanteen oikein ja sai kaunista seuraa ym. Mä istun siinä vieressä kyyneleet silmissä. Vanha fattie olisi vaan nauranu ja kysyny enkö mä muka kelpaa, pilke silmäkulmassa. Nyt mä pakenin vessaan itkemään.
Et oo yksin näiden juttujen kanssa, muista se. Joku päivä me ollaan niitä, keistä ollaan kateellisia <3
Ohhoh mikä kommenttivyöry :O
Signe: Niinpä... Sitten kun vielä tajuaisi vain jättää ne kommentit omaan arvoonsa, mutta ei... :/
Kiitos tsempityksistä!
Anonyymi1: Valitettavasti olen tosissani. Tuskin kukaan olisi tällaisten juttujen kanssa jaksanut provoilla näin pitkään, blogi on ollut kuitenkin olemassa miltei 1,5vuotta.
FatCat: Kiitos taas viisaista sanoista. Tiedän, että pitäisi ajatella noin, mutta se on ajoittain aivan liian vaikeaa ja kuuntelen sitten "mieluummin" sh-mörön kuiskuttelua.. :/
Pitäisi lopettaa itsensä vertailu muihin, mutta se on jo hyvin pinttynyt tapa.. Teen sitä kaikkialla: kadulla, koulun ruokalassa, tavatessani uusia ihmisiä jne jne jne..
Ko. henkilö, joka tämän asian sanoi, ei ole enää missään tekemisissä ko. neitokaisen kanssa.
Hän on vain perso naiskauneudelle ja tuntuu löytävän kaikista naisista jotain vikaa..
Anonyymi2: kiitos :)
Marilyn: En ole itse missään tämän postauksen kuvissa - ilmoitan aina erikseen, jos olen :)
fattie: voi kurja, että sinullekin on käynyt samallatapaa :(
Lähetä kommentti