Oivoi.. Miten sitä onkaan onnistunut tekemään yleisessä ruokalassa ruokailun itselleen niin hankalaksi?
Minulla menee suht pitkään, että valitsen mitä syön: pitää katsoa kuinka paljon ruoka sisältää kaloreita ja ottaa huomioon hiilari- ja proteiinimäärät, jonka jälkeen täytyy puntaroida eri vaihtoehtojen välillä.
Jos ruokalassa on paljon ihmisiä, tähän ei ole kovin paljoa aikaa. Sitten sitä pöytään istahtaessa alkaa miettiä, että olisiko pitänyt ottaa jotain muuta ja vieruskaverin annosta katsoessa päähän pompsahtaa ajatus: "Olisiko ruokaa pitänyt ottaa vähemmän?".
Kaikkein pahimmat itsesyytökset syntyvät siitä, jos joku laiha ja kaunis närppii pienen annoksen salaattia..
Ahdistusta seuraa myös syömisnopeudesta. Minä syön melko hitaasti ja juon useamman lasin vettä ruokailun aikana.
Olen yleensä seurueesta viimeinen, jolla on ruokaa vielä lautasella. Tästä seuraa se, että muuta joko alkavat kytätä milloin olen syönyt tai alkavat hoputtaa syömisen suhteen.
Syömisen kyttääminen on ehkä pahempaa kuin hoputtaminen. Jos jollakulla on kiire lähteä, niin tuohon voi aina sanoa: "Menkää vain, minä jään vielä itsekseni syömään". Sen sijaan syömisen seuraamista on hieman hankalampi kieltää. Ei sitä voi vain kivahtaa, että älä tuijota.. Päässä pyörii tuolloin miljoona ja satayksi ajatusta: "Nyt se ajattelee, että minä olen syönyt jo liikaa.. Tuollakin on tuollainen ilme: ajatteleeko se, että läski on syönyt jo tarpeeksi?"
Kaikkein pahinta ruokalatilanteissa on kuitenkin ruokalasta poistuminen. Sinun pitää kävellä satojen ihmisten ohi, syöty ruoka painaa vatsassa ja tuntuu, että olet samaa kokoluokkaa virtahevon kanssa. Tuntuu, että kaikki tuijottavat.
Sitä vain yrittää kävellä pois mahdollisimman pian, ei kuitenkaan liian nopeasti herättääkseen huomiota.
Mutta vaikka kuinka ahdistaa, niin silti yritän vielä käydä ruokailemassa tuolla. Olen todennut, että minun on turha paastota - siitä ei seuraa mitään hyvää: paino ja kroppa jumiutuvat totaalisesti ja ajatuksista tulee höttöä. Ja sitten jossain vaiheessa iskee himo ahmia..
Ahmimisen halu on jotain aivan järkyttävää.. Tuntuu kuin olisi humalassa ja päässä ei pyöri mitään muuta kuin sapuska. Jos ei ole mitään ahmittavaa "oikeaa" ruokaa tai herkkuja, niin ei haittaa - tuossa mielentilassa kaikki käy. Ällöttävää. Onneksi eilisestä piirakan syönnistä ei seurannut mitään noin kamalaa ja suurinpiirtein kaikki syöty tuli deletoitua.
ps. paino putoaa: aamulla 56,7kg <3 Oli ilmeisesti tuon loppukuun seurauksena melkoinen hiilaripöhö päällä, kun paino on pudonnut näin hyvin muutamassa päivässä o_O
