Haussa aforismeja tms. vaikeuksien voittamisesta

Lukijat rakkaat. Nyt tarvitsen apuanne. Pitäisi kuulemma keräillä erilaisia "tsemppilauseita".
Itse olen koettanut koluta nettiä, mutta löytänyt vain kourallisen itsestä hyvältä tuntuvia lauseita. Jospa joku teistä osaisi auttaa?

Pikaisesti kerrottuna muut kuulumiset: mieliala on järkyttävän huono, en saa nukuttua (tai jos nukun, niin näen hirveitä painajaisia), tuntuu ettei elämälläni ole mitään tarkoitusta/arvoa, syöminen ei onnistu... Ei siis mikään ihme, että ulkoilut ovat toistaiseksi valvottuja. 
Tuntuu, että päässäni on liikaa ajatuksia.

Rohkeasti aloitettu on puoliksi voitettu?

Minä yritän. Yritän niin kovasti.
Kaikesta tuosta yrittämisestä huolimatta tuntuu, että en etene parantumisen kanssa lainkaan.
Hoitajat jaksavat muistutella kuinka ruokailut ovat menneet eteeenpäin ja kykenen syömään viidesti päivässä. Tosin liian usein en yksinkertaisesti pysty syömään kaikkea.. Liian usein ruoka ja mörkö peittoavat minut.
Annokset tuntuvat valtavilta ja minä istun paniikissa niiden edessä. Yritän saada hammasta purren syötyä kaiken, mutta sitten kuvotus ja ahdistus voittavat.
Kaikki tuo näkyy siinä, että paino laskee edelleen.. Kuinkakohan kauan nuo katselevat minun eipäs-juupas-pelleilyäni ennen kuin heittävät minut pihalle täältä.. En selviä sairaalan ulkopuolella tätäkään vähää, sen minä tiedän. Ulkopuolella mörkö voittaa minut satanolla. Silloin kaikki tähän asti saavutettu valuu hiekkana sormien välistä.
Miksi minä olen heikko? Miksi minä en osaa syödä?

Olen korviani myöten täynnä tätä paskasairautta. Se on varastanut minulta taas yhden kesän lisää. Se pikku paskiainen on varastanut elämästäni aivan liian monta vuotta.
Tästä vuodesta en muista juuri mitään... Olen ravannut eri lääkäreillä, ravitsemusterapeuteilla ja kököttänyt kesän osastolla. Vieläkään en saa ulkoilla kuin sairaalan alueella rajoitettuja aikoja. En saa mennä kaupungille silloin kun haluan. En saa mennä minnekään silloin kun haluan. Joudun tuijottamaan samoja seiniä ja samoja lattioita - seuranani on se pieni olkapäällä istuva piru, joka kuiskii korvaani ilkeitä sanoja.
..ja kaikesta huolimatta minä kuuntelen tuota pientä paholaista ja noudatan sen asettamia sääntöjä ja tapoja. Uskon sen valheita. Kuljen sen talutusnuorassa.

Toiveita, unelmia - saavuttamattomissa olevia haaveita

Minä haluaisin niin paljon.
Haluaisin mennä naimisiin. Saada lapsia. Ostaa talon.
Olla terve.
Olla onnellinen.

Tuntuu, että nuo kaikki ovat ulottumattomissani.
Ainut, joka minulla on seuranani pallona jalassa, on sairauteni.
Tuntuu, että vaikka kuinka taistelen vastaan, se puristaa minua otteessaan kovempaa ja kovempaa.
Kuinka kauan ihminen jaksaa taistella päänsä sisällä asuvia mörköjä vastaan ennen kuin peli on menetetty?