Paino on noussut viime viikosta sen neljäsataa grammaa. Ensiajatus oli järkyttävä ahdistuminen, mutta sitten järki minä alkoi hokea, että hoidossa olon yhtenä tarkoituksena on painon normalisointi. Ei olisi minulle hyväksi, jos paino olisi jatkanut sukeltamista.
Joku viisas siellä ruudun toisella puolella varmasti ajattelee, että minä olen typerä eukko, joka ei osaa syödä ja että syömishäiriöni on pelkkää pelleilyä.
Minä yritän kovasti parantua, mutta ei tämä turhan helppoa ole. Täytyy oppia pois vuosia jatkuneesta syömisten kyttäyksestä ja täytyy ymmärtää, että kehonkuvan hahmotus on täysin persiillään. Kaikki mikä on ollut totta, onkin silkkaa valhetta.
Miksi pää ei voi parantua painon nousun kanssa samaan aikaan? Miksi se kutsumaton vieras ohjailee edelleen ajatuksiani? Miksi joudun taistelemaan syömishäiriön kanssa useita kertoja päivässä?
