Paino on noussut viime viikosta sen neljäsataa grammaa. Ensiajatus oli järkyttävä ahdistuminen, mutta sitten järki minä alkoi hokea, että hoidossa olon yhtenä tarkoituksena on painon normalisointi. Ei olisi minulle hyväksi, jos paino olisi jatkanut sukeltamista.
Joku viisas siellä ruudun toisella puolella varmasti ajattelee, että minä olen typerä eukko, joka ei osaa syödä ja että syömishäiriöni on pelkkää pelleilyä.
Minä yritän kovasti parantua, mutta ei tämä turhan helppoa ole. Täytyy oppia pois vuosia jatkuneesta syömisten kyttäyksestä ja täytyy ymmärtää, että kehonkuvan hahmotus on täysin persiillään. Kaikki mikä on ollut totta, onkin silkkaa valhetta.
Miksi pää ei voi parantua painon nousun kanssa samaan aikaan? Miksi se kutsumaton vieras ohjailee edelleen ajatuksiani? Miksi joudun taistelemaan syömishäiriön kanssa useita kertoja päivässä?
2 ajatusta:
Eräs ystäväni onnistui paranemaan syömishäiriöstä (tai no eihän siitä kokonaan täysin parane, mutta sinne päin.)
Hän kertoi mulle, että paranemiseen menee aikaa kaksinkertaisesti mitä olet ollut sairaana. Esim. Jos olet kärsinyt syömishäiriötä 5-vuotta, vie 10-vuotta parantua. Sekä sen, että paranemiseen pitää nähdä yhtä paljon vaivaa, mitä on nähnyt laihtumiseenkin.
Käytännössähän tuon toteuttaminen on helvetin vaikeaa. Itse en ole vielä onnistunut...
Mut taistele sitä vastaan, niin pakosti joku päivä se ei enää onnistukkaan ohjailemaan ajatuksia. Paljon voimia sulle ja tsemppiä<3
Notperfectyet: Kiitos <3 Kovasti sitä joutuu kyllä työstämään tätä ongelmaa ja ajoittain tuntuu, että ei edisty mihinkään suuntaan ja yhtä eteenpäin otettua askelta seuraa askel taakse. Mutta yritys on kova!
Tsemppiä sinullekin!
Lähetä kommentti