Täytyy kyllä myöntää, että olen minä mennyt eteenpäin ruokailuissa. Paljonkin.
Jotenkin on vaikeaa antaa itselleen tunnustusta syömisestä. Syöminen kuitenkin kuuluu ihmisen perustoimintoihin kuten hengittäminenkin - kyseessä ei ole mitään tulennielentää tai sirkustemppuja.
Ja epäonnistumiset tuntuvat kovin raskailta. Yksikin ruokailun epäonnistuminen ja pääni on täysin pyörällä.. Soimaan itseäni siitä, etten ole kyennyt syömään annosta loppuun vaan olen joutunut "turvautumaan" Nutriin.
En kykene näkemään tuossa tilanteessa edistymistä taikka ajattelemaan, että kyseessä on vain yksi ruokahetki viikon monista ruokailuista.
Ajattelin kirjoittaa tämän postauksen ihan jo muistutukseksi itselleni siitä mitä olen tehnyt.
1. Kykenen noudattamaan (sairaalaympäristössä) säännöllistä ateriarytmiä. 6 ateriaa päivässä.
Aamupala: 2dl puuroa, 1dl mehua, kahvi, tumma leipä + juusto & margariini
Lounas: sairaalakeittiöltä tuleva valmiiksi annosteltu ateria + 1dl mehua, vaalea leipä + margariini
Välipala: jäätelö, kahvi
Päivällinen: sairaalakeittiöltä tuleva valmiiksi annosteltu ateria + 1dl mehua
Iltapala: jogurtti, tumma leipä + juusto & margariini
Myöhäisiltapala: 2 hedelmää
2. Kalorimäärä on nostettu alun 900-1000kcalista 1700kcaliin/vrk
3. En ole oksentanut pariin viikkoon (? Muisti on nykyään onneton, en muista).
4. Olen opetellut syömään "kiellettyjä ruoka-aineita". Peruna/riisi/pasta/makaroni, leipä (sekä tumma että VAALEA!), juusto, leivän päälle margariinia, jäätelö, jogurtti, mehu...
5. Kykenen syömään aamupuuroni jälkiruokamaljasta lasin sijaan.
Lista on vielä lyhyt, mutta toivottavasti kasvaa... Kotona en kykenisi noudattamaan ateriasuunnitelmaani, keskityn lyhyillä kotilomillani vain siihen, että en ahmisi.. Joskus onnistun, joskus en.
Ehkä sitä joskus vielä kykenee syömään tuntematta järkyttävää syyllisyyttä. Ehkä sitä jonain päivänä pääsee pisteeseen, jossa ei pohdi ruuan ravintosisältöä. Ehkä joskus kykenee syömään jäätelön ja nauttimaan siitä.
Ehkä joskus kykenen syömään ilman tarkkaa suunnitelmaa ja ruuan mittailua ja samalla kokemaan oloni siedettäväksi.
0 ajatusta:
Lähetä kommentti