Ei näin

Viime viikolla pääsin jo miltei 57 kilon puolelle, mutta viikonloppuna tuli syötyä kuin "normaalit ihmiset" ja se näkyy välittömästi vaa'alla.. Maanantaina vaaka jysäytti ruutuun järkyttävät 60 kilon lukemat ja siitä paino ei juurikaan ole supstunut liikkumaan alaspäin vaikka kalorit ovat pysyneet alle 1100/pvä... Nyt paino on 59,6kg. Oksettavaa.

Kävin tänään ensimmäisellä polikäynnillä täällä ja se meni paremmin kuin oletin. Ajattelin että minut olisi suurinpiirtein naurettu pihalle ja sanottu, että ei noin paljon parantuneella ole tänne mitään asiaa, mutta sen sijaan lääkäri olisi halunnut aloittaa minulle mielialalääkkeet uudelleen ja oli kovasti nyreissään 53 kilon tavoitepainostani. En suostunut lääkelisäykseen vaan nyt mennään entisellä listalla.
Hoitajan juttusille pääsen loppukuusta. Saa nähdä millainen tyyppi siellä on ja että osaanko minä jutella siellä mitään järkeviä..

On ollut ihanan vapauttavaa olla päivät yksin kotona. Kukaan ei höngi niskaan ja käske syömään vaan ihan rauhassa voi ottaa aamupalaksi pelkkää kahvia.. Vanha tuttu ruokarytmi on löytynyt melko helposti - iltapäivällä jossain vaiheessa vähän lämmintä ruokaa ja sitten alkuillasta jotain pientä ja joskus saattaa telkkaria katsellessa mennä esim. kurkkua vielä myöhemminkin. Kaiken järjen mukaan tällä pitäisi painon tipahtaa, mutta nyt nämä läskit eivät ole lähteäkseen.. Pitänee yrittää vielä kovemmin..

ps. Jotain hyvääkin - Kela myönsi minulle opiskelun kuntoutuksena!

Ei mennyt niin kuin Strömsössä..

Jo jokin aika sitten aloin ihmettelemään, että miksi tältä uudelta paikkakunnalta ei kuulu kutsua erikoissairaanhoitoon. En jaksanut aiemmin tehdä asialle mitään, mutta nyt oli pakko tarttua puhelimeen ja alkaa selvitellä, että missä mättää.. Vanhan hoitosuhteen lääkärin piti uusia lääkkeitäni viimeisellä hoitokerralla. Nimenomaan piti.

Toissapäivänä koetin ostaa apteekista psykoosinestolääkkeitä ja kas kummaa, resepti oli vanhentunut ja en saanut lääkkeitä ulos. Muuten tällä asialla ei nyt olisi (vieläkään) ollut kovin kiire, mutta tapani mukaan olin jättänyt lääkkeen haun ihan viimetinkaan ja nyt ne ovat sitten loppu..

Eipä siinä sitten muuta kuin soittelemaan pariin paikkaan ja kyselemään, että mitä nyt tehtäisiin.. Ja samalla soittokierroksella selvisi, että minusta ei ole olemassakaan lähetettä tänne. Sain kuitenkin ajan lääkärille johonkin hoitosuunnittelukeskusteluun jo ensi viikolle ja samalla sovittiin, että hätistelen vanhaa paikkakuntaa lähettämään minun tietoni tänne. Ja täällä kukaan ei voinut uusia reseptejäni, koska tietoni (eikä siis myöskään lääkelistani) olleet siirtyneet tänne.
Vanhalle paikkakunnalle soittaessa selvisi, että entinen hoitava lääkärini oli sairaslomalla ja että hän sanelun mukaan oli kuulemma laittanut lähetteen eteenpäin, mutta minne lie sekin mennyt. Lupasivat yrittää hoitaa asiat kuntoon ennen kuin heillä alkaa kesäsulku.

Noh, reseptit sain kyllä uusittua, mutta kun menin apteekkiin, niin eiköhän se lääke ollut loppu (ja vielä kahdesta eri apteekista..). En jaksanut enää raahautua kolmanteen paikkaan, joten nyt on yhteen apteekkiin tilattu lääkkeet ja niiden pitäisi tulla perjantaina..

Meni taas hieman liian vaikeaksi tämä homma.

Miksi tämä on nykyään vaikeampaa?

Hitto vie.. Vähillä syömisillä eläminen on nykyään paljon vaikeampaa kuin ennen. Ennen päivästä selvisi 500 kalorilla ja nälkä ei iskenyt kertaakaan. Nyt puolet isommalla kalorimäärällä on nälkä jatkuvasti. Olin jo ehtinyt tottua siihen, että vuosiin ei näläntunnetta ollut ollenkaan. Ja se oli hienoa..
Nyt kun olen noudattanut ravitsemusterapeutin neuvoja ja syönyt 4-5 kertaa päivässä, niin tuo näläntunne on palannut... Ja se on tuonut mukanaan pari lisäkiloa kaverina. Kohtalaisen perseestä.
Minä vaan ilmeisesti olen sitä ihmistyyppiä, joka lihoo pelkästä ruuan ajattelusta. Kai se on vain pakko hyväksyä tuo tosiasia ja heittää ravitsemussuositukset romukoppaan. Jos jatkaisin "oikealla tavalla" ruokailua, niin vuoden loppuun mennessä painaisin tätä lihomisvauhtia lähes 70 kiloa. Ei kiitos.

Miten ihmeessä sitä on lihonut reilussa puolessa vuodessa kahdeksan kiloa? No näköjään sillä, että syö ravitsemussuositusten mukaisesti ja aktiivisesti blokkaa ajatuksia kehostaan. En siis juurikaan ole ajatellut miltä näytän tai tunnun. Minulla ei nykyisessä asunnossa edes ole kokovartalopeiliä, koska inhoan peilikuvaani. On ollut helpompi olla ajattelematta koko asiaa. Ei olisi kannattanut..
Ai mikä minut herätti tajuamaan, että kohta ollaan taas sotanorsun mitoissa? Valokuvat.. Kaveri otti eräässä tapahtumassa minusta valokuvia ja lisäsi ne Facebookiin. Ja se sai minut tajuamaan, että nyt on taas lihottu. Kuvista on selkeästi nähtävillä kaksoisleuan alku. Hyi helvetti.
Pienen pömppiksen nyt vielä voin sietää, mutta lihavaa naamaa en. En tajua miksi minulla lävähtää kaikki läski naamaan. Kasvojen perusteella voisi kuvitella, että painan +10kg enemmän... Kadehdin niitä ylipainoisiakin ihmisiä, joilla on solakat kasvot. Miksei minulla voi olla?
Ja minä en edes käytä alkoholia tai suolaa/suolaisia tuotteita, joka selittäisi tuon turvotuksen..

Ja miksi laihdutan taas alle 1000kcal/pvä tahdilla? No siksi, että en ole aiemminkaan laihtunut mihinkään isommilla määrillä vaan paino on joko jumittanut paikoillaan tai jopa noussut.
Ja jos tosiaan olen lihonut noin paljon 1800-2000kcal/pvä kalorimäärillä, niin eipä siinä mitkään 1500 kalorin "dieettaamiset" auta. Ja koen kumminkin olevani kuitenkin ihan suht aktiivinen liikkuja koirien kanssa ja muutenkin, joten liikkumattomuudenkaan ei pitäisi selittää tuota painonnousua noilla syömisillä. Jokseenkin epäilen koko ravitsemussuositusten järkevyyttä ja en yhtään ihmettele, että iso osa suomalaisista on ylipainoisia..

ps. Hyvin on turhat juhannuksen mukanaan tuomat turvotukset saatu pois, kiloja tänään 59,4.