Kaloreita nimittäin.
Tai siis jatkuvasti sitä on tullut mietittyä, että nyt olen syönyt näin ja näin paljon, mutta en ole jaksanut merkata niitä itselleni mihinkään. Ja sitten on tullut repsahdeltua ("yhden jos otan" jne)..
Nyt sitten palasin tuttuun ja turvalliseen "lasken-ja-merkitsen-syömäni-kalorit"-taktiikkaan.
Paino huiteli jo vajaassa kuudessäkympissä viikonlopun läskeilyn jäljiltä ja alkoi kuvottaa ihan urakalla...
Huomaa kyllä, että alkoholi on maistunut viime aikoina.. Maha pömpöttää pahemmin kuin aikoihin.. Viskeraalinen rasva <3
Eli nyt pirttis ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti katsoo mitä suuhunsa tunkee.
Suunnitelma on tämä:
-ei alkoholia kuin vasta ensi viikon viikonloppuna
-ei herkkuja
-ei turhia syömisiä
Suht hyvin olen pysynyt ruodussa.. Eilen tosin retkahdin ottamaan pari palaa suklaata.. Tänään pysyttelin vahvana ja kieltäydyin mm. suklaasta, jugurtista ja ruisleivistä. Hyvä minä!
Se ikävä tosiseikka, että minulla ei ole rahaa, tukee laihdutusta ihan mukavasti: en voi mennä juomaan vaikka joku saisi pääni käännettyä + ei tule itse osteltua herkkuja + eipä juuri tule osteltua sitä ruokaakaan.
Kalorit ovat olleet tällä viikolla siinä 1000-1300kcal per päivä. Vähän hankala pudottaa alemmas, kun kouluruokailu on jo ennen puoltapäivää ja en halua maksaa kahden lihapullan vuoksi koko annoksen hintaa. Pitäisi varmaankin siirtyä taas keittojen mutustelijaksi..
Olen viettänyt paljon aikaa Sen Erään kanssa ja se on piristänyt kummasti. On se ihana mies ♥
Taas eilen hän otti puheeksi minun painoni heilahtelut. Hän sanoi, että olen hyvä tällaisena ja pari kiloa voisi tulla lisääkin, mutta itsehän minä kuulemma kehostani päätän.
Jotenkin tulee kovin huono omatunto siitä, että olen näin vaikea... En halua, että kuvotan häntä - mutten halua kuvottaa itseänikään... Olenpas minä taas ajanut itse itseni vaikeaan tilanteeseen...
Teenkö mieliksi itselleni vai seurustelukumppanille. Molemmista vaihtoehdoista aiheutuu minulle itselleni mielipahaa..
Jos joku olisi pelastanut minut pienenä, olisi elämä niin paljon helpompaa.
Nyt en kai edes halua pelastautua vaikka syömishäiriö onkin harvinaisen vittumainen kaveri.
0 ajatusta:
Lähetä kommentti