Häpeän itseäni niin paljon. Liikaa kaikkea. Epätieto painosta. Ainoa mikä on varmaa, on se että olen lihonut.
Olen vietellyt nettihiljaisuutta viime päivityksen jälkeen. En halua myöntää koko maailmalle epäonnistuneeni.
En tiedä onko minusta tähän. Olen liian heikko.
Ryömin takaisin kolooni pyörimään itseinhossa.
3 ajatusta:
Sait juuri uuden lukijan :-)
Ei sinun tarvitse ilahtua parantumisesta, vielä, mutta senkin aika tulee. Suosittelen, että keskityt nyt työhön/opiskeluun. Suosittelen myös terapiaa, koska alkuperäiset syyt syömishäiriöösi ovat olemassa, eivätkö poistu käsittelemättä. Mikään ei ole omaa syytäsi, sillä kaikki itsetunto-ongelmat ovat lähteneet JOSTAKIN, eivät ne tule itsestään. Sen verran kun olen sinua seurannut, niin isäsi saattaa liittyä jollain tapaa tähän. Et tunnu saaneen tarpeeksi rakkautta lapsuudessasi ja sitä voi ja kannattaa työstää ammattilaisen pakeilla. Tsemppiä!
how did it end up being like this.. : tervetuloa vaan!
anonyymi: Sepä siinä onkin, että en tiedä haluanko parantua.. Tuntuu, että elän jossain ihmeellisessä eipäs-juupas-landiassa..
Kiitos kuitenkin lohduttavasta tekstistä. Ehkä minä joskus sinne terapiaan uskaltaudun.
Lähetä kommentti