Juu, en tajua mikä juttu tuo viimeöinen oli. Nyt olo on taas ihan hyvä.
Pitäisi varmaan nukkua enemmän, jos sillä nuo ihmeelliset mielialaoikut vaikka katoaisivat.
Tänään näin yhtä tuttua pikaisesti kaupungilla. Olen ilkeä, kun sanon näin, mutta olin vahingoniloinen. Tämä ihminen koetti laihduttaa viime syksynä syömällä lähestulkoon pelkkää salaattia - lisäksi ruokailutilanne oli aina kuin kauniista ja rohkeista. Aina ruokailusta piti tehdä draamaa ja vähän ehkä tuijotella muiden lautasia tyytyväinen hymy kasvoillaan. Sitten piti kehua sitä kuinka monta kilometriä eilen tuli pyöräiltyä ja ties mitä.
Yritin vältellä ruokailua tuon ihmisen kanssa, koska siitä tuli minulle itselleni niin paha olo. En koskaan pystynyt syömään annosta loppuun ja liian usein tuli deletoitua sapuska heti ruokailusta pois päästessä.
Lisäksi hänellä oli tapana kommentoida muiden painoja. Minusta hän on mm. sanonut, ettei ikinä uskoisi että olisin noin lihava - eikäkun painaisin näin paljon. Tuo oli mielestäni aivan todella ilkeää! En minä kommentoi muiden painoja, joten toivoisin että minunkin painoni jätettäisiin rauhaan.
Nyt olin kuitenkin salaa tyytyväinen, koska tämä henkilö on lihonut. Siitäs sait.
Hyi, minä olen kamala ihminen, kun tällaisia ajattelen...
ps. aamupaino 56,2kg - ja ei vitutusta, eiköhän se siitä taas pian ala laskea :)
