keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Pläskiä, pläskiä..
Astuminen vaakaan tänään ei ollut yhtään sen helpompaa kuin eilenkään. Ei vaikka olin yksin kotona ja vain minä näin lukeman.
58,7kg. Järkyttävää. Peili ei siis valehtele.
Olisi hienoa olla sipulinkaltainen: kerroksia voisi kuoria pois mielensä mukaan ja pian jäljellä olisi enää pieni ydin.. Mutta valitettavasti en ole kuin sipuli.
Nyt on siis yritettävä entistä kovemmin, jotta ehtii kesäkuntoon.
Mikä olisikaan parempi motivaattori kuin julkinen nöyryytys? Seuraavaksi siis kuvasaastetta meikäläisestä, olkaa hyvä. Aiemmat kuvat näkee klikkaamalla "kuvat"-tunnistetta postauksen alapuolella. Kunpa sitä pääsisi pian tuohon viime lokakuun kuntoon...
58,7kg. Järkyttävää. Peili ei siis valehtele.
Olisi hienoa olla sipulinkaltainen: kerroksia voisi kuoria pois mielensä mukaan ja pian jäljellä olisi enää pieni ydin.. Mutta valitettavasti en ole kuin sipuli.
Mikä olisikaan parempi motivaattori kuin julkinen nöyryytys? Seuraavaksi siis kuvasaastetta meikäläisestä, olkaa hyvä. Aiemmat kuvat näkee klikkaamalla "kuvat"-tunnistetta postauksen alapuolella. Kunpa sitä pääsisi pian tuohon viime lokakuun kuntoon...
Lähettänyt pirttis klo 9.29 3 ajatusta
Tunnisteet: kuvat
Ehkä elämäni nöyryyttävin päivä?
En osaa kunnolla edes kuvailla miltä minusta nyt tuntuu..
Toisaalta olen helpottunut, mutta samalla hyvin vihainen, pettynyt ja nöyryytetty.
Tänään minun piti astua vaakaan, jotta pystyin todistamaan läheisilleni olevani "terve". Ja tätä päivää on edeltänyt melkoinen boostaus epäluulojen hälventämiseksi.
En muista olenko ikinä tuntenut oloani näin nöyryytetyksi: minä, aikuinen ihminen, joudun paljastamaan painoni muille. Ihmisille, joille minun kehoni massan määrä ei kuulu pätkääkään. Jälkeenpäin mietin, että olisi vain pitänyt jupista vastaan, ei minulle M1-lähetettä kuitenkaan saataisi askarreltua näiden seikkojen valossa.
Mutta ehkä näin on parempi ja läheiset voivat jatkaa elämäänsä tyytyväisinä eteenpäin.
Vaaka oli julma: 60,3kg. Mitä vittua... Painan enemmän kuin tämän kuun alussa.. Itku meinasi päästä siinä vaa'alla seisoskellessa, mutta nielin pettymyksen karvaat kyyneleet ja hautasin tuntemukset syvälle sisimpääni.
Ei uskoisi, että pari viikkoa sitten paino käväisi 55kilon alapuolella. Kaikki on aloitettava taas alusta.
En jaksa. Mutta on pakko.
En minä jaksa elää lihavanakaan.
Huomenna siis palataan taas "normaaliin ruokailuun", tosin nyt pitää olla supertarkkana ja keksiä entistä parempia valheita, jotta mies pysyy tyytyväisenä.
Lähettänyt pirttis klo 0.18 2 ajatusta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







