BLOGGER TEMPLATES AND TWITTER BACKGROUNDS »

Sivut

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Mieli palasina


Tänään olo on ollut todella sekava. En ole pitkään aikaan voinut näin huonosti. Kaikki ahdistaa ja ajatukset vain vilisevät päässä, mutta en oikein saa niistä yhdestäkään otetta..
Viime yön nukuin huonommin kuin aikoihin. Pelottaa mitä tästä yöstä tulee. En uskalla mennä sänkyyn, jos se uni ei tulekaan. Väsyttää kyllä mielettömästi.
Koulussa en voinut keskittyä yhtään mihinkään. Kaikki voimat menivät niiden satunnaisten "kaikki on hyvin ja minulla on hirrrrrmu kivaa"-hymyjen väläyttelyyn. Itku teki tuloaan tasaisin väliajoin.



Miksi ihmeessä minun pitää olla tällainen ulosteläjä, joka ei saa mitään aikaiseksi..? Tehtävät ovat taas kasaantuneet ihan "mukavasti" ja ensi viikolla olisi vino pino tenttejä. Yhtäkään tenttikirjaa en ole jaksanut lukea pintapuolista tutkiskelua tarkemmin. Mikä siinä muka on niin vaikeaa? Ottaa kirjan käteen ja alkaa päntätä.. Mutta ei.. Kirjaimet hyppivät riviltä toiselle, välillä itkettää ja seuraavassa hetkessä ajatukset ovat jossain ihan muualla.
Eilen terveydenhoitaja sanoi minulle, että minun pitäisi koettaa rentoutua ja tehdä asioita joista nautin.. Miten tässä kaaoksessa voi rentoutua? Ja jos hetken ajattelen tekeväni jotain omasta mielestä suht mielenkiintoista, niin johan tulee tekstiviestiä että olethan muistanut tehdä ryhmätyöstä sitä tätä ja tuota ja seuraavaksi joku jo soittaa apua jonkun muun tehtävän tekemiseen.
Huoh.. Tekisi mieli vain antaa olla ja jättää kaikki. En tiedä. Ehkä se ei ole hyvä idea.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Ensimmäinen kerta





Ensimmäistä kertaa astun terveydenhoitajan huoneeseen puhumaan muusta kuin fyysisestä vaivasta. Tällä kertaa istahdan keskustelemaan mielenterveydestäni. Tai oikeastaan sen terveyden puutteesta.
Jännitän mielettömästi ja kädet hikoavat. Terveydenhoitaja antaa minulle täytettäväksi jonkinsortin lappusen ja loppuaika menee keskustellessa.

Itken monta kertaa. Hävettää. Miksi ihmeessä minun piti sillä tavalla romahtaa täysin vieraan ihmisen edessä...
Hoitaja antaa minulle monta kertaa tilaisuuden avata suuni myös syömisestä, mutta en tartu tilaisuuteen. En uskalla. Ihminen on minulle vielä liian vieras ja tuntematon ja hoidon jatkosta ei vielä ole varmuutta: vielä on epävarmaa kenen kanssa menen juttelemaan ensi viikon lääkärillä käynnin jälkeen: onko se terveydenhoitaja, lääkäri vai psykiatrinen sairaanhoitaja.

Oli jotenkin helpottavaa kuulla, kun vieras ihminen toteaa että sinulla on selkeästi kovin paha olla..

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Jumitus voitettu?

Kaksi päivää jäätävässä vatsataudissa ja paino on pudonnut ihan kivasti.
Nyt kun vielä tuosta toivuttuaankin malttaisi olla syömättä, niin voisi olla tyytyväinen.

ps. On se jännä juttu miten ihminen, joka oksentaa tahallaan, pelkää mahatautia näin paljon. Hyi yöks.