Tänään olo on ollut todella sekava. En ole pitkään aikaan voinut näin huonosti. Kaikki ahdistaa ja ajatukset vain vilisevät päässä, mutta en oikein saa niistä yhdestäkään otetta..
Viime yön nukuin huonommin kuin aikoihin. Pelottaa mitä tästä yöstä tulee. En uskalla mennä sänkyyn, jos se uni ei tulekaan. Väsyttää kyllä mielettömästi.
Koulussa en voinut keskittyä yhtään mihinkään. Kaikki voimat menivät niiden satunnaisten "kaikki on hyvin ja minulla on hirrrrrmu kivaa"-hymyjen väläyttelyyn. Itku teki tuloaan tasaisin väliajoin.
Miksi ihmeessä minun pitää olla tällainen ulosteläjä, joka ei saa mitään aikaiseksi..? Tehtävät ovat taas kasaantuneet ihan "mukavasti" ja ensi viikolla olisi vino pino tenttejä. Yhtäkään tenttikirjaa en ole jaksanut lukea pintapuolista tutkiskelua tarkemmin. Mikä siinä muka on niin vaikeaa? Ottaa kirjan käteen ja alkaa päntätä.. Mutta ei.. Kirjaimet hyppivät riviltä toiselle, välillä itkettää ja seuraavassa hetkessä ajatukset ovat jossain ihan muualla.
Eilen terveydenhoitaja sanoi minulle, että minun pitäisi koettaa rentoutua ja tehdä asioita joista nautin.. Miten tässä kaaoksessa voi rentoutua? Ja jos hetken ajattelen tekeväni jotain omasta mielestä suht mielenkiintoista, niin johan tulee tekstiviestiä että olethan muistanut tehdä ryhmätyöstä sitä tätä ja tuota ja seuraavaksi joku jo soittaa apua jonkun muun tehtävän tekemiseen.
Huoh.. Tekisi mieli vain antaa olla ja jättää kaikki. En tiedä. Ehkä se ei ole hyvä idea.
2 ajatusta:
Ihan ensiksi; sä et todellakaan ole ulosteläj! Ja tuo ylin kuva pitää niin paikkaansa. En usko, että kukaan pystyy todella handlaamaan kaikkea täydellisesti, joten en ymmärrä, miten sitä voidaan edes olettaa joltakulta toiselta. Koita vähän armahtaa itseäsi, vaikka tiedän että se on hirmu vaikeaa. Sä ansaitsisit rentoutua. Hurjan paljon tsemppiä tentteihin, ei kuulosta kovin kivalta... Mutta lupaa, ettet nyt lähde minnekään. Sä pystyt kyllä selviytymään kaikesta. Olet vahva. Voimahalirutistus. ♥
M
M: kiitos <3 <3
Lähetä kommentti