Osaapas olla omituinen olo

Kuten otsikko jo kertoo olo on todella kummallinen. Sellainen hieman epätodellinen ja pölähtänyt. Nytkin tuntuu jotenkin siltä, että vaikka tässä kirjoittelen tekstiä omin pikkukätösin, niin nuo kädet eivät olisikaan minun vaan jonkun muun. Olenko minä tulossa oikeasti hulluksi?
Lisäksi minua taitaa ahdistaa normaalia enemmän, sillä hampaat ovat melkoisen kipeät (puristan hampaita yhteen sekä nukkuessa että valveilla). Ilmeisesti lääkitys alkaa vaikuttaa jollain tapaa. En minä mitään parannusta kyllä mielialassa ole huomannut taikka unen laadussa tahi määrässä.
Ihan samalla tapaa nytkin on sellainen olo, että mitään ei jaksaisi tehdä ennen kuin on ihan pakko jos silloinkaan ja nukahtaminen takkuaa eikä uni ole yhtenäistä.
Tuon epämääräisen olon lisäksi tuo lääkitys on tuonut tullessaan ruokaällötyksen. Ei tee yhtään mieli syödä mitään kiinteää. Tässä on siis tullut juotua lähinnä mehukeittoa ja tänään pakotin itseni syömään kampuksella hieman keittolounasta, mutta sekään ei oikein maistunut. Mutta eipä tämä sivuoire minua sen kummemmin häiritse - lähinnä päinvastoin. Jos ei pelkkä tahdonvoima riitä laihduttamiseen, niin tämä on oikein hyvä vaihtoehto numero kaksi.

Koulussa olosta on tullut jotenkin todella epämiellyttävää.. Ehkä vain kuvittelen, mutta tämä yksi kaveri taikka (jostain syystä entinen?) ystävä käyttäytyy minua kohtaan todella kylmäkiskoisesti. Tuntuu, että hän tavallaan eristää minua muusta joukosta. En tiedä. Pitäisi varmaan ottaa asia puheeksi, mutta toisaalta olisi vain helpompi antaa olla ja jäädä lillimään tähän yksinäisyyteen.
Todennäköisesti kuvittelen koko jutun, luulisi että aikuiset ihmiset osaavat käyttäytyä mutta tiedä sitten tuosta..


Yksi pikkiriikkinen valonpilkahdus tästä päivästä kuitenkin löytyi: viime viikon tenttirypäksestä ainakin yksi koe (ja neljän opintopisteen kurssi!) on mennyt varmuudella läpi ja numerokin on paras mahdollinen.

ps. pahoittelen edelleen tätä ajatusoksennusta, kun aivot eivät toimi niin sille ei voi mitään.