Nyt tapahtuu jotain, mutta mitä?

Niin... Kerroin viime postauksessa THE kirjeestä terkkarille ja sinne sen sitten lopulta sain toimitettuakin.
Ja minun luvallani myös hoitava lääkärini luki kirjeen. Sen perusteella hoitoani laajennettiin - määrättiin uusia lääkkeitä, uusia tapaamisia ja melkein pakotettiin sairaslomalle.

Puhuin lääkärilleni paastoamisesta, ahmimisesta, oksentamisesta, vaa'an pelkäämisestä ja ties mistä, joten sain lähetteen ravitsemusterapeutille. Kuulemma tämä auttaa minua ymmärtämään miten pitäisi syödä. Kai se on ihan hyvä. Tosin kyllä minä tiedän miten pitäisi syödä ja paljonko kussakin ruuassa on energiaa. En vain osaa toimia tietojeni mukaisesti.
Kerroin syöväni yleensä kaksi kertaa päivässä, ellen sitten sorru syömään kaikkea mikä eteen tulee. Se on kuulemma aivan liian vähän. Ja minusta tuntuu, että se on aivan liikaa.
Kerroin, että painoni jumittaa 55-58 kilon välillä. Kerroin, että en ole kahteen-kolmeen viikkoon käynyt vaa'assa, koska en uskalla. Kerroin, että haluaisin painaa 53kg. Valehtelin. 50. Ehkäpä vähemmänkin.
Lääkäri sanoi, että 55 olisi kyllä ehdoton alaraja, sen alle ei pitäisi mennä. Syömishäiriö nauroi pääni sisällä: valheita, valheita - älä usko. Ja mitä ne edes tekisivät? Laittaisivat laitoshoitoon? Ei noilla lähtötiedoilla.

Sovittiin uusia aikoja lääkärille ja terkkarille. Ja seuraavalla lääkärikerralla otan miehen mukaan. Lääkäri selvittää tälle sairauden/sairauksien erityispiirteitä ja ties mitä, etsitään keinoja jaksamisen tueksi. Kaipa tuokin on ihan hyvä.

Lääkäri näytti melko järkyttyneeltä, kun kerroin nukkuneeni parin viimeisen päivän aikana tunnin per päivä. Tuossa välissä hän tarjosi sairaslomaa. Tai tarjosi oli ehkä väärä sana - vahvasti ehdotti, lähes vaati.En suostunut. Kurssit ovat miltei loppusuoralla ja mitä siitäkin tulisi, jos heitän pyyhkeen kehään nyt? Samat paskat uusiksi ensi vuonna? No jes, sehän helpottaisi oloa kummasti <3
Siispä jatkan koulussa ja heti, jos tuntuu että en jaksa enää yhtään enempää, niin oikopäätä sairaslomalle. En halua kokeilla tuota sairasloma-vaihtoehtoa..
Lääkäri ehdotti, että pitäisin kesän vapaata ja lepäisin. Milläköhän rahoilla?? Pakko löytää töitä, jotta saa vuokran maksettua ja koiralle evästä eteen - muulla ei ole väliä.
Nukkuminen on kuulemma SAATAVA onnistumaan, joten nyt lääkitystä rukattiin hieman uuteen uskoon. Citalopramit jatkuvat vanhalla annoksella aamuisin, mutta tuohon vierelle laitetaan Mirtazapin 15mg iltaisin ja jos ei vieläkään nukku-ukkoa näy, niin Imovanet ovat nyt tarvittavissa lääkkeissä. Mirtazapin on ainoa lääke, joka oikeasti pelottaa... En halua lihoa yhtään enempää.

Tänään mentiin aimoharppaus eteen päin. En tosin oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.. Tämä oli askel syömishäiriöstä irtaantumisen suuntaan. Uskallanko minä tehdä sen? Haluanko?

Kuka minä olen?

Hei taas kaikki. Olen elossa.

Olin melkein pari viikkoa pakosalla tätä Suomen kylmyyttä ja nyt olen taas täällä. Kylmässä ja märässä, harvinaisen masentavassa maassa.
Hetken jo tosissani mietin ulkomaille jäämistä. Voisi jättää kaiken taakseen ja aloittaa uuden elämän. Mutta kyllä minä onnistuisin pistämään senkin vituiksi ennemmin tahi myöhemmin. Joten samapa tuo missä sitä kärsii, ollaan nyt sitten täällä.

Lääkkeiden aiheuttama omituinen epätavallinen olo, yöhikoilu, kuiva suu, makuaistimuutokset ja jatkuva väsymys ovat väistyneet. Ja mitä on tullut tilalle?
Se sama vanha jatkuva toivottomuus. Halu käydä nukkumaan ja unohtaa maailma.
Ne samat piinaavat hetket keskellä yötä. Uni ei tule.
Sentään se sama jäätävä kuolonkaipuu ei (vielä?) ole nostanut päätään, joten eiköhän minussa henki pihise vielä jokusen tovin.
Minua ei kiinnosta pätkääkään palata koulunpenkille katsomaan niitä samoja ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat päällepäin mukavia, mutta joita ei loppujen lopuksi helvettiäkään kiinnosta mitä sinulle oikeasti kuuluu.
Olen väsynyt hymyilemään ja suoltamaan suustani kauniita sanoja samalla kun sydämeni itkee verta ja sisimpäni repiytyy riekaleiksi.
Tekisi mieli jättää koko homma kesken. En voi. Mikä minä sitten olisin? Pelkkä luuseri, joka ei ole mitään. Mielenterveysongelmainen, josta ei ole yhtään mihinkään. Henkilö, joka on mapitettu viallisten ihmisten laatikkoon.

Tein tänään jotain rohkeaa.
Kirjoitin kirjeen terveydenhoitajalle.
Minulla on aika hänen luokseen vasta ensi viikolla ja viime tapaamisen aikoihin olin lähinnä hypomaanisen oloinen. Jatkuvasti kiihdyksissä ja muka-onnellinen. Hän luultavasti olettaa jonkinlaista edistystä tapahtuneen, mutta nyt on menty reilusti taaksepäin.
Tuohon kirjeeseen kirjoitin paljon asioita. Asioita, joista ei olla puhuttu - tai joista en ole uskaltanut puhua.
Syömisongelmaakin valotin hieman. En kuitenkaan vieläkään uskaltanut kovin suoraan sanoa mitään. Luotan, että hän ymmärtää mitä tarkoitan. Hän osaa usein koota hajanaiset ajatukseni järkeviksi lauseiksi - ja sisältö on kuin omasta suustani.
Nyt kun vielä uskaltaisin viedä tuon kirjeen hänelle...
Toivottavasti kirjeessä ei ole turhan epätoivoinen sävy. En aio lukea tuota enää itse enkä enää edes muista mitä kirjoitin. Ehkä se oli jotain järkevää. Sivuja siinä ainakin oli useampia.

Voi huokaus. Huomenna olisi aika lääkärille.. En pidä siitä naisesta.

Liebster.

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebsterpalkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:  
1) Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.  
2) Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.  
3) Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.  
4) Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

Sain itse tämän ihanaiselta Charlylta, jolla on vallan mukaansa tempaava ja persoonallinen kirjoitustyyli blogissaan Linnun Luita.

Täytyy myöntää, että olipa hankalaa valita vain 5 blogia. Luen monenmonenmontaa ja jokainen lukulistallani olevista on omasta mielestäni omalla tapaansa kiehtova.

Minun listani näyttää tältä, satunnaisessa järjestyksessä:

Pako Elysioniin

Swan dance

Varjoja sormenpäistä

Luurankobaletti

Toivon tiellä toipumiseen