Nyt tapahtuu jotain, mutta mitä?

Niin... Kerroin viime postauksessa THE kirjeestä terkkarille ja sinne sen sitten lopulta sain toimitettuakin.
Ja minun luvallani myös hoitava lääkärini luki kirjeen. Sen perusteella hoitoani laajennettiin - määrättiin uusia lääkkeitä, uusia tapaamisia ja melkein pakotettiin sairaslomalle.

Puhuin lääkärilleni paastoamisesta, ahmimisesta, oksentamisesta, vaa'an pelkäämisestä ja ties mistä, joten sain lähetteen ravitsemusterapeutille. Kuulemma tämä auttaa minua ymmärtämään miten pitäisi syödä. Kai se on ihan hyvä. Tosin kyllä minä tiedän miten pitäisi syödä ja paljonko kussakin ruuassa on energiaa. En vain osaa toimia tietojeni mukaisesti.
Kerroin syöväni yleensä kaksi kertaa päivässä, ellen sitten sorru syömään kaikkea mikä eteen tulee. Se on kuulemma aivan liian vähän. Ja minusta tuntuu, että se on aivan liikaa.
Kerroin, että painoni jumittaa 55-58 kilon välillä. Kerroin, että en ole kahteen-kolmeen viikkoon käynyt vaa'assa, koska en uskalla. Kerroin, että haluaisin painaa 53kg. Valehtelin. 50. Ehkäpä vähemmänkin.
Lääkäri sanoi, että 55 olisi kyllä ehdoton alaraja, sen alle ei pitäisi mennä. Syömishäiriö nauroi pääni sisällä: valheita, valheita - älä usko. Ja mitä ne edes tekisivät? Laittaisivat laitoshoitoon? Ei noilla lähtötiedoilla.

Sovittiin uusia aikoja lääkärille ja terkkarille. Ja seuraavalla lääkärikerralla otan miehen mukaan. Lääkäri selvittää tälle sairauden/sairauksien erityispiirteitä ja ties mitä, etsitään keinoja jaksamisen tueksi. Kaipa tuokin on ihan hyvä.

Lääkäri näytti melko järkyttyneeltä, kun kerroin nukkuneeni parin viimeisen päivän aikana tunnin per päivä. Tuossa välissä hän tarjosi sairaslomaa. Tai tarjosi oli ehkä väärä sana - vahvasti ehdotti, lähes vaati.En suostunut. Kurssit ovat miltei loppusuoralla ja mitä siitäkin tulisi, jos heitän pyyhkeen kehään nyt? Samat paskat uusiksi ensi vuonna? No jes, sehän helpottaisi oloa kummasti <3
Siispä jatkan koulussa ja heti, jos tuntuu että en jaksa enää yhtään enempää, niin oikopäätä sairaslomalle. En halua kokeilla tuota sairasloma-vaihtoehtoa..
Lääkäri ehdotti, että pitäisin kesän vapaata ja lepäisin. Milläköhän rahoilla?? Pakko löytää töitä, jotta saa vuokran maksettua ja koiralle evästä eteen - muulla ei ole väliä.
Nukkuminen on kuulemma SAATAVA onnistumaan, joten nyt lääkitystä rukattiin hieman uuteen uskoon. Citalopramit jatkuvat vanhalla annoksella aamuisin, mutta tuohon vierelle laitetaan Mirtazapin 15mg iltaisin ja jos ei vieläkään nukku-ukkoa näy, niin Imovanet ovat nyt tarvittavissa lääkkeissä. Mirtazapin on ainoa lääke, joka oikeasti pelottaa... En halua lihoa yhtään enempää.

Tänään mentiin aimoharppaus eteen päin. En tosin oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.. Tämä oli askel syömishäiriöstä irtaantumisen suuntaan. Uskallanko minä tehdä sen? Haluanko?