Haaveita ja unelmia

Haaveiluhaaste

Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta kymmenen muuta bloggaajaa.


margareta haastoi minut, kiitos sinulle <3
Itse en jaksa eritellä haastettavia vaan haastan tasapuolisesti kaikki lukijani.

1. Talo maalta

Lapsuuteni vietin maalla. Teininä vihasin maaseutua, mutta näin vanhemmiten alkaa taas kaipaamaan omaa rauhaa. Toivottavasti tämän unelman voin joskus toteuttaa.. Toivoisin, että talo sijaitsisi n. 10-20 kilometrin päässä kaupungista. Tontin on oltava iso, jotta koirilla on tilaa juosta.

2. Toinen koira (ja miksei vaikka kolmaskin)

Kyllä. Toisen koiran haluan. Ja toivottavasti parin vuoden sisään saankin raavittua rahat kokoon.

3. Auto

Tämänkin minä tarvitsisin. Nyt ei ole moiseen ylellisyyteen varaa. Olen hittolainen 23-vuotias ja en ole koskaan omistanut autoa... Kyllähän tuota tarvitsisi viikoittain, mutta minkäs teet.

4. Hyväntekeväisyys + läheisten auttaminen

Kyllähän sitä läheisiään olisi autettava. Lahjoitan nytkin vähistä rahoistani eläinsuojeluyhdistyksille ja erilaisiin lapsille ja nuorille suunnattuihin hankkeisiin/projekteihin jne, joten varmasti lahjoittaisin myös varakkaampana - tosin summat voisivat olla hieman eri luokkaa kuin nyt.

5. Oma kesämökki

Mökkeily on mukavaa. Saimaa ja mökkisauna.. Siellä se mieli lepää.

Jouduin hieman mietiskelemään mitä vastaan tähän. Minun teki mieli vastata onnellinen ja terve, mutta kumpaakaan noista ei saa rahalla.

En osaa käyttäytyä

Eilisiltana makasin sängyssä ja koira tuhisi onnellisena vieressäni ja lipaisi välillä poskeani pehmeällä kielellään kuin sanoen: "Ei se haittaa, huomenna asiat ovat paremmin".
Eilen minä jopa uskoin tuohon itse keksimääni valheeseen. Minun pitää joko opetella valehtelemaan itselleni paremmin tai sitten pitää jättää tuollaisten höpöhöpö-juttujen miettiminen kokonaan väliin.
En usko, että asiat tästä paremmiksi muuttuvat. Samaa paskaa tämä on ollut jo ties kuinka monta vuotta ja koko ajan "paranee".
Olisi ehkä kaikkien parhaaksi, jos yhteiskunta kehittelisi turhien ihmisten hävitysprojektin. Minusta ei ole ollut yhteiskunnalle mitään hyötyä ja tuskin on vastaisuudessakaan. Täällä minä vain ollamöllötän ja tuhlaan kaikkien kallista aikaa ja resursseja.
Kaiken hyvän lisäksi olen niin heikko, että minusta ei ole edes lopettamaan tätä kurjaa elämääni..

Tänään epäonnistuin syömisissä. Jos joku pitäisi palkita epäonnistumisesta laihtumisessa, niin palkinto kuuluisi kyllä tänne. Siitä ei ole epäilystäkään. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen lihonut ja laihtuntu yhteensä varmaan 15kg. Ja aina ne kilot tulevat takaisin. Olen kadottanut itsekurini täysin.

Tänäänkin söin onnellisena karkkia. Sitten tajusin, että ei jumalauta näin ei voi toimia.. Tämän jälkeen painelin vessaan deletoimaan tuon ällöttävän sokerimössön. Ajattelin, että karkit on kaivettava pihalle.
Sitten lähes huomaamatta aloin kaivaa pihalle pari tuntia sitten syötyä kanasalaattia. Miten ihminen voikaan innostua niin paljon nähdessään puoliksi sulaneen paprikapalan?
Kroppaa kivisti joka puolelta ja sydän oli kovaa vauhtia tulossa läpi rintakehästä. Silti minä jatkoin.
Nyt kasvot ovat turvonneet ja punaiset, rystysissä on punaiset ruhjeet.. Kurkkuun koskee. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa edelleen ja olo on hutera.
Minä oikeasti varmaankin kuolen tähän joku kaunis päivä.

Miksi pitää olla tyhmä ja tehdä tyhmiä asioita?

Viilteleminen on ihan helvetin typerää. En tajua miksi tein sen taas. Olen ollut satuttamatta itseäni jo melko hyvän aikaa. Syksyllä taisin viimeksi hölmöillä.
Ja nyt sitten menin ja viilsin. Monta punaista tihkuvaa viivaa. Tyhmätyhmätyhmä...

Mies on poissa muutaman päivän ja minä aloitan yksinolon tällätapaa.. Hohhoojaajaa. Kuvittelinko, että mies ei huomaa noita jälkiä tullessaan kotiin? Ehkä sitä jotenkin onnistuisi piilottamaan ne. "Kissa raapi"-selitys tuskin menee läpi.

Tänään on ollut suht ok päivä. Tai en tiedä. Nyt on alkanut olla sellainen olo, että mikään ei oikeastaan tunnu miltään. En tiedä onko tämä yhtään sen parempi kuin itkuisuus ja ahdistus.
Taas koko päivän on ollut sellainen todella kummallinen olo.. Ihan kuin pää olisi täynnä sumua, joka estää ajatuksia kulkemasta mihinkään. Olen käyttänyt piskin pihalla ja tehnyt ruokaa jne, mutta tuntuu että se en ole ollut minä vaan joku muu.
Tuntuu, että todellisuuden raja lipuu koko ajan kauemmas ja kauemmas. Äsken istuin keittiössä ja teki mieli itkeä, mutta yhtään kyyneltä ei tullut. Siinä pöydällä oli veitsi ja... no niin.. näin kävi taas. Vittu.

Mutta en voi kieltää, etteikö itsensä satuttaminen olisi ainakin hetkellisesti tuntunut hyvältä.