En osaa käyttäytyä

Eilisiltana makasin sängyssä ja koira tuhisi onnellisena vieressäni ja lipaisi välillä poskeani pehmeällä kielellään kuin sanoen: "Ei se haittaa, huomenna asiat ovat paremmin".
Eilen minä jopa uskoin tuohon itse keksimääni valheeseen. Minun pitää joko opetella valehtelemaan itselleni paremmin tai sitten pitää jättää tuollaisten höpöhöpö-juttujen miettiminen kokonaan väliin.
En usko, että asiat tästä paremmiksi muuttuvat. Samaa paskaa tämä on ollut jo ties kuinka monta vuotta ja koko ajan "paranee".
Olisi ehkä kaikkien parhaaksi, jos yhteiskunta kehittelisi turhien ihmisten hävitysprojektin. Minusta ei ole ollut yhteiskunnalle mitään hyötyä ja tuskin on vastaisuudessakaan. Täällä minä vain ollamöllötän ja tuhlaan kaikkien kallista aikaa ja resursseja.
Kaiken hyvän lisäksi olen niin heikko, että minusta ei ole edes lopettamaan tätä kurjaa elämääni..

Tänään epäonnistuin syömisissä. Jos joku pitäisi palkita epäonnistumisesta laihtumisessa, niin palkinto kuuluisi kyllä tänne. Siitä ei ole epäilystäkään. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen lihonut ja laihtuntu yhteensä varmaan 15kg. Ja aina ne kilot tulevat takaisin. Olen kadottanut itsekurini täysin.

Tänäänkin söin onnellisena karkkia. Sitten tajusin, että ei jumalauta näin ei voi toimia.. Tämän jälkeen painelin vessaan deletoimaan tuon ällöttävän sokerimössön. Ajattelin, että karkit on kaivettava pihalle.
Sitten lähes huomaamatta aloin kaivaa pihalle pari tuntia sitten syötyä kanasalaattia. Miten ihminen voikaan innostua niin paljon nähdessään puoliksi sulaneen paprikapalan?
Kroppaa kivisti joka puolelta ja sydän oli kovaa vauhtia tulossa läpi rintakehästä. Silti minä jatkoin.
Nyt kasvot ovat turvonneet ja punaiset, rystysissä on punaiset ruhjeet.. Kurkkuun koskee. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa edelleen ja olo on hutera.
Minä oikeasti varmaankin kuolen tähän joku kaunis päivä.