Ärrinmurrinpäivä

Tämä päivä ja eilinenkin menivät ihan persiilleen. Sekä syömisten että noin niin kuin muiden asioiden osalta...

Miehen äiti oli meillä yötä ja hän oli tehdä minut hulluksi.. Toivottavasti hän ei ihan vähään aikaan tule kylään... Että kiva kun kävit, mutta vielä kivempi kuin lähdit.
Minä olen ilmeisesti harvinaisen huono avovaimo, kun en edes siivota osaa. Tai tehdä ruokaa.
Ensimmäiseksi, kun hän tulee meille, hän valtaa keittiön ja alkaa väkertää sapuskaa ja kyselee, että mahtaakohan minulla olla oikeanlaisia patoja ja pannuja siihen ja tuohon tarkoitukseen.
Sitten kun ruoka oli valmis, niin sai kuunnella taas samaa vanhaa laulua: "no pirttis varmasti jaksaa syödä kaikki loput..."
Että minä inhoan sitä, että anoppi käyttää minua jäteastiana. Tai ainakin yrittää. Ja sanavalinnat riipaisevat sydäntä pahasti ja laittavat muistelemaan aikoja, joina söin suurinpiirtein kaiken mikä ei ehtinyt karkuun ja olin myös sen näköinen...

Ruokailun jälkeen miehen äiti alkaa siivota kämppää hullun lailla. Liesi ja vessa ainakin saivat melkoisen tehokäsittelyn. Ja keittiöaltaat myös.
Ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että joku tulee ja siivoaa kämpässä, mutta kun ei lupaa edes kysytä niin alkaa vähän syljettämään.
Lisäksi piti kestää miehen rasittavan tädin seuraa liian pitkän aikaa... Ja edes tupakkaa ei voinut polttaa, kun nämä sukulaiset luulevat minun lopettaneen ikihyviksi.

Syömisten suhteen olen epäonnistunut täysin. Tänään olen syönyt aamupalan, välipalan 2 kertaa lämmintä ruokaa, napostellut hedelmiä sekä syönyt vähän (=paljon) kakkua.
Hyihyi minua.
Pitäisi varmaankin asentaa peili ruokapöydän läheisyyteen, niin loppuisi tuo ylenmääräinen syöpöttely.

Vaa'assa en ole uskaltanut käydä. Eipä minulla muuta.