Voi persikka...

Nyt on syömiset menneet ihan pitkin helvettiä siitä lähtien kun opiskelu alkoi.
Tai jos syömiset ovat olleet ok, niin enköhän minä kosauta homman ryyppäämisellä...
Pitää varmaan taas ihan aikuisten oikeasti alkaa laskea kaloreita...
En ole uskaltautunut käymään vaa'alla ilman vaatteita pitkään pitkään aikaan. Tänään vaaka näytti "normaalivaatetuksessa" 58,5kg. Perse.

En tajua itseäni. Tuntemukseni pomppivat laidasta laitaan joko päivien, tuntien, minuuttien tai sekuntien aikana..
Ensin olen sitä mieltä, että voin syödä kuten haluan ja en ole lihava vaan normaali ja nätti tyty.
Seuraavaksi vajoan jonnekin pohjamutiin ja ajattelen (tiedän?) olevani edellä mainittujen vastakkainen osa. Lihava, ruma ja kaikkea muuta kuin normaali.
Lisäpainetta tuottaa se, että joudun pitämään ajatukset ominani. Jos avaisin suuni väärille ihmisille, niin luultavasti opiskelu loppuisi siihen.
Ja sitä en halua. Aivan järjettömän paljon olen koulun alusta tykännyt ja tämä on sitä mitä haluan tehdä, en tahdo pilata tätä.
Joten jatketaan samaa rataa.

Ahdistuin muutama päivä sitten aivan todella paljon, kun eräs ihminen (josta on itseasiassa tullut minulle hyvä ystävä lyhyessä ajassa), alkoi puhumaan  useamman ihmisen läsnäollessa avoimesti "menneestä" syömishäiriöstään ja siitä miltä se tuntui ja kuinka se elämään vaikutti.
Tuntui siltä kuin hän olisi puhunut minun suullani ja minun ajatuksistani ja tuntemuksistani.
Tuntui myös siltä, että osa ihmisistä vilkuili minuakin turhan pitkään. Mieleni luultavasti oikkuilee taas omiaan, mutta minua ahdisti nimenomaan se, kun tuntui että osa katsoi minua "tietävästi".
Enköhän minä kuvitellut tuonkin.
On se ihmismieli kummallinen juttu.

Täytyy tähän väliin kertoa järkytyksestä, johon törmäsin jokunen aika sitten...
Näin muutaman vuoden tauon jälkeen all-time-favorite-real-thinspoani.
Ja mitä on tapahtunut sille mielettömän laihalle ja kauniille tytölle?
+20kg
Näytin varmaan tältä: "O_O", kun näin hänet.
Tavallaan masennuin, koska hän oli sellainen ihminen jonka tiesin olevan laiha ilman mitään kuvamanipulaatioita ja muuta paskaa.

Minulla oli myös hirveitä vaikeuksia työasun tilaamisen kanssa... Koetin eri kokoja varmaan kuudesti ja en silti osannut sanoa, että ovatko sopivanoloiset vaatteet sittenkin liian pieniä.
Tilaamani paita oli kokoa 34 ja alaosa S-kokoa..
Kaipa nuo ovat oikeanlaiset. Käytän kuitenkin koon 34 takkia päivittäin ja se ei purista tai ahdista ja käyttämäni koon 36 housut ovat liian suuret vyötäröltä...
Ei ainakaan auta tästä enää lihoa pätkääkään!

Olen myös pohtinut terveystarkastukseen menoa. Tavallaan haluaisin hyödyntää tuon "kouluuntulotarkastuksen", mutta toisaalta en halua alkaa selittelemään mitään.
Mutta tuskinpa minulta mitään sen enempiä aletaan edes kysellä. Tukevasti normaalipainon rajoissa olen kuitenkin.
Ja tämä "tukevasti normaalipainoisuus" laittaa minut ajoittain kyseenalaistamaan syömishäiriöni. Ajoittain tuntuu, että kunhan olen kuvitellut koko paskan ja olen taantunut angstikkaan teinin tasolle.
Tuntuu siltä, että olen ihan kunnossa, koska tuolla on paljon minua hoikempia ihmisiä, joilla on oikeasti asiat huonommin kuin minulla.
Tuntuu, että minulla ole "oikeutta" valittaa tilastani/ajatella olevani syömishäiriöinen, koska olen kaikin puolin terve.
Ei mitään vikaa missään.
Kunhan kuvittelen ja kitisen omiani.