Joulu oli ja meni. Onneksi

Oli kyllä harvinaisen paskamainen joulu. En tykännyt.
Tuli vietettyä aikaa miehen ja tämän perheen kanssa sekä oman äidin ja siskon kanssa. Tuntuu, että äitini on sekoamispisteessä. Hänen juttunsa ovat muuttuneet vain kummallisemmiksi ja kummallisemmiksi... Koetan kovasti olla hänelle mukava, joten lähdin tänään pois - en olisi kestänyt enää.
Miehen äidinkin seura alkoi riittää. Käsittääkseni ero ei kuulu hänelle pätkääkään, mutta silti utelua tuntui riittävän...

Puhuttiin miehen kanssa, että jatkamme yhdessä asumista, mutta that's it. Jatkossa en blogissa puhu enää miehestä vaan Mies Ystävästä. Tai ei... Poika Ystävä on parempi, sen verran nuorelta hän ajoittain vaikuttaa.
Itse en ainakaan tunne häntä kohtaan juuri mitään. Ystävyyttä ja siinä se.
Hän sen sijaan on edelleen rakastunut ja koettaa saada minut rakastumaan häneen uudelleen. Ei, ei, ei....
Millaisesta rautalangasta nämä asiat oikein pitää vääntää, että asia menee perille?

Ennen joulua vietin aikaa paljonkin sen erään miespuolisen ystävän kanssa... Hän on sanonut olevansa ihastunut minuun. Hämmentävää.
Olen sanonut hänelle, että haluan olla itsekseni, mutta pitää hauskaa. Olen myös kertonut, että pelkään ihastuvani uudelleen ja että käy kuten aina ennenkin: kaikki mihin kosken muuttuu paskaksi. Varsinainen Midaan Kosketus minulla.

Hänen seurassaan koen, että minä olen tärkeä. Ajoittain jopa ajattelen Sairautta ja siitä eroon pyrkimistä. Ajoittain hän saa minut huomaamaan, että olenkin laiha ja kaunis sen lihavan ja ruman sijasta.
Koen, että hän on turvallinen ja hänen kainalossaan mikään ei minua satuta.
Hänen viereensä on ollut hyvä nukahtaa. Ei ole tarvinnut iltaisin miettiä, että olisiko sittenkin pitänyt ottaa se tarjottu unilääkeresepti.
Minulla on hauskaa hänen seurassaan. Olen nauranut niin että vatsalihaksiin sattuu, näin ei ole käynyt aikoihin. Meillä on samanlainen kieroutunut huumorintaju.
Pidän siitä miten hän suhtautuu maailmaan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja vastoinkäymisiin.. Rennolla otteella, asioista on turha pingottaa.
Hän on jollain kummalla tavalla todella kiehtova ihminen. Olemme keskustelleet tähänastisista elämistämme yön pimeinä tunteina ja olemme kuunnelleet toistemme iloista ja suruista. Ja minun on ollut hyvä olla.
...ja silti minua pelottaa.