Kuka minä olen ja minne minä olen menossa?

En tunne itseäni. En enää muista millaista oli olla Minä.
Nyt tuntuu, että olen vain kalpea haamu Oikeasta Minästäni - millainen se Oikea Minä sitten ikinä onkaan..
En ole jaksanut pitää ystäviini mitään yhteyttä. Jos joku on soittanut, olen antanut puhelimen soida ja jättänyt vastaamatta.. Joskus puhelin on pirissyt pitkään ja hartaasti, kuin sanoen: "Ole kiltti ja vastaa".
Nyt soitot ovat harventuneet. Luultavasti ne loppuvat pian ellen tee asialle jotain.
Toisaalta kaipaan aikoja, jolloin olin jatkuvasti menossa jonnekin ja juhlimassa kaikkia kissanristiäisiä. Nyt en vaan saa itseäni liikahtamaan pois kotoa. Täällä minä istun kuin täi tervassa.
Usein ajattelen ottavani yhteyttä ystäviin, mutta puhelimeen tarttuminen tuntuu ylivoimaiselta.. Mitä minä edes sanoisin? "Anteeksi etten ole pitänyt yhteyttä.. Olen ollut liian kiireinen mielenterveysongelmieni kanssa"?
Sille Eräälle soittaminen on ollut usein mielessä.. Ei sillä, että vanha suola janottaisi vaan sillä, että hän on oikeastaan ainut ihminen, jolle olen avautunut niinkin paljon. Toisaalta kaipaan sitä, että voin kertoa jollekin että miksi minulla on paha olla enkä vain mumista epämääräisyyksiä huonosta päivästä.. Toisaalta taas... Sillä Eräällä on omat ongelmansa, joten en halua lisätä hänen taakkaansa.

Vaaka pölyyntyy edelleen olohuoneen lattialla... Uskoisin painon olevan jo lähemmän 60kg. En uskalla kohdata niitä numeroita.
Olen syönyt aivan liikaa. Kun katson peiliin, tekee mieli itkeä. Mutta silti... Silti olen liian laiska ja saamaton tehdäkseni asialle jotain.. Jatkan samaa rataa..
Olen päättänyt, että joulun jälkeen aloitan sen. Aloitan sellaisen laihdutuksen, jota tämä kroppa ei vielä ole nähnyt. Tällä kertaa aion päästä sinne 52kilon paikkeille. Jos en ole tyytyväinen, niin mennään vielä alemmas...
Tämä tapahtuu, mikäli en ole tukehtunut läskeihini ennen joulupyhien päättymistä..