väsyttää ja vit... ketuttaa

miten ihmeessä voi olla näin uupunut olo vaikka en edes tee juuri mitään?
ruokailen viidesti päivässä hoitajien valvovien silmien alla, opettelen rentoutumista, käyn ravitsemusterapiassa.. tapaan vierailulle tulevia läheisiä lyhyitä aikoja kerrallaan. poltan tupakkaa - paljon. yritän keskittyä lukemiseen tai television katseluun.
siinä on päivieni sisältö. tuosta tulee ajoittain todella väsynyt olo - ja vaikka väsyttää, en pysty nukkumaan. pahimpina hetkinä ei jaksaisi olla edes olemassa. vieläkin itseinho ja halu vahingoittaa itseään ovat aivan liian suuria.

tänään oli se pitkään murehtimani punnitus. pelkkä painon mittaus ahdisti, mutta kamalinta on se etten tiedä mikä lukema on!
ahdistaa, että hoitajat tietävät painoni ja minä olen autuaan tietämätön tuosta.
toisaalta luulen painon menneen alemmas (ainakin ruokailuvalvontaa on kiristetty..), mutta samalla ajattelen lihoneeni.
harmittaa, että olen päästänyt itseni tähän tilaan. pisteeseen, jossa vihaan kehoni jokaista senttiä. pisteeseen, jossa annan vaa'an määrittää ihmisarvoni. miksi olen antanut syömishäiriön tulla elämääni?