taas tuntuu, että tästä ei tule mitään. normaali syöminen (tai syöminen ylipäätänsä) tuntuu mahdottomalta. aamupala meinasi tulla itsestään takaisin, mutta onnistuin jollain ihmeellä pitämään sen sisällä.
nyt tuntuu, että sydämellä on jonkinlaiset omat pikkubileet ja se on takomassa itseään rinnasta läpi. sydänkin huutaa ruokaa, mutta minä en osaa tarjota sitä sille.
mielialaa voi kaivella jostain maan sisuksista, ahdistaa ja vituttaa jatkuvasti. olemassa oleminen tuntuu pahalta ja haluan vain kuolla. lääkäri ei ole suostunut nostamaan lääkitystä vieläkään. kai se tietää mitä tekee..
nukkuminen on taas melko huonolla tolalla. tulee nukuttua levottomasti ja pienissä pätkissä. näen taas unia enkä pidä siitä. uneni eivät nimittäin ole mitään kovin miellyttäviä. viimeyönä näin unia maanantain punnituksesta ja siitä kuinka olen lihonut pienen vuoren kokoiseksi.
joka aamu tuntuu siltä, että olen paljon väsyneempi kuin edellisenä iltana...
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Vääränlainen, väärätapainen
Lähettänyt pirttis klo 9.16
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 ajatusta:
En kiistä sun syömishäiriöö mut paisuttelet kyl sitä kuinka sairas olet.
Mullakin unet pyörii usein syömisen, lihomisen, laihtumisen ja sh:n ympärillä. Kai se on normaalia jos ei päivälläkään päässä muuta liiku, miten sitten yöllä :/
anon: pitkään mietin mitä sinulle vastaisin ja loppujen lopuksi jonkinlaisen järkevän ajatelman sain kasaan: kaikkia ei voi miellyttää, ei mitenkään. blogini ei ole pystyssä sen vuoksi, että kilpailisin syömishäiriössäni kenenkään kanssa - ainut syy miksi tänne kirjoitan on se, että saan purettua sisintäni.
tiedän, että tuolla on varmasti monia minua sairaampia ja "parempia" syömishäiriötä sairastavia.
en kuitenkaan ymmärrä miksi muka paisuttelisin häiriötäni.
toki haluaisin olla normaali ja elää suht tavallista elämää, jossa ruuan näkeminen ei tarkoita joko paastoamis- tai ahmimisajatuksia.
mielelläni olisin niin terve, ettei minun tarvitsisi olla sairaalan seinien sisäpuolella turvassa itseltäni.
haluaisin pystyä hyväksymään itseni ja olemaan suunnittelematta päivieni päättämistä.
...tuossa taisivatkin olla syyt minkä takia olen psykiatrisen hoidon piirissä.
Lähetä kommentti