Tänään olen taas miettinyt suhtautumistani ruokaan.. On todella rassaavaa miettiä syömiensä ruokien energiasisältöjä yms.
Ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan. Ennen työelämävalmennukseen osallistumista ajattelin ruokaa, syömistä, laihduttamista jne n. 70-75% ajasta. Nyt arvioisin uhraavani ajatuksia liittyen syömiseen "vain" n. 40% hereilläoloajasta.
Kai sekin on jo jotain.
Eilen tuli muuten syötyä 5 fanipalaa (vai mitä ne nykyään ovat?), joten päivän kalorit näyttivät loppujen lopuksi tältä: 1360.
Vähänhän tuo harmittaa. Mutta koetan lohduttaa itseäni ajatuksella, että kulutan luultavasti tuon verran kaloreita pelkällä olemassa olollani vaikka en tekisi yhtään mitään ja makaisin vain sängyssä.
Eli ei hätää. Kai.
Olen myös lopettanut joidenkin blogien lukemisen. Jotkut blogit ahdistivat minua suunnattomasti ja vertasin itseäni jatkuvasti näiden kirjoittajiin ("tuokaan ei ole syönyt kuin kaksi porkkanaa tänään", "tuo painaa noin vähän ja väittää olevansa lihava - olenko minäkin?").
Erityisesti ahdistun blogeista, joiden kirjoittaja kirjoittaa syömishäiriöisen ajatuksia ja kritisoi itseään jatkuvasti ja sanoo itseään lihavaksi vaikka bmi olisikin reilusti alipainon puolella, mutta ei silti myönnä olevansa syömishäiriöinen tai että suhtautuminen ruokaan olisi jotenkin kieroutunut.
Luen mieluummin ihan "kunnon" sh-blogeja, joissa kirjoittaja tiedostaa ongelmansa ja mahdollisesti koettaa päästä siitä eroon.
Pro-ana- tai -mia-ihmisiä en ole koskaan ymmärtänyt. En tajua mitä hienoa syömishäiriössä on.. Voi sen itsemurhan tehdä nopeamminkin. Koska kuolemaan syömishäiriö johtaa - ennemmin tai myöhemmin.
Keho ei yksinkertaisesti kestä ja sitten on homma kaput.
On muuten kummallista, että ajoittain tunnen itseni lihavammaksi kuin mitä läskeimmilläni olen ollut..
Miksi en voi olla tyytyväinen? Minähän olen melkoinen keijukainen siihen alkutilanteen sinivalaaseen verrattuna.
Miten ihmeessä sitä oppisi katsomaan itseään lempeämmin..?
Ajattelin piipahtaa huomenaamuna vaa'assa.. Ehkä. En tiedä vielä. En tiedä uskallanko.
En edes tiedä mitä lukemaa haluaisin vaa'an näyttävän.
En tiedä pitäisikö minun ahdistua vai suhtautua neutraalisti mahdolliseen painon nousuun.
En myöskään tiedä pitäisikö minun iloita painon laskusta. Tai pystynkö iloitsemaan siitä samalla tavalla kuin aiemmin? Haluanko todella laihtua? En tiedä, en tiedä. En tosiaankaan tiedä.
Saattaa olla, että pidän loppuviikon taukoa bloggaamisesta (jos uskaltaudun astumaan vaa'alle, niin lukeman käyn aamulla ilmoittamassa).
Jospa vain koettaisin viettää miehen kanssa laatuaikaa. Koettaisin rentoutua ja nukkuisin univelat pois.
Avril Lavigne
Syömiset:
klo 7:15 - ruispuuro + kaneli & sokeri
klo 11:30 - n. 4dl kalakeittoa (tosin siinä keitossa ei hirveästi sitä kalaa näkynyt...) + n. 3dl vispipuuroa & n. 1dl rasvatonta maitoa
klo 17:30 - 75g eilistä jauheliha-sienikastiketta + 45g makaronia (raakapaino!), ruisleipä + oivariini
klo 20 - lämmin kuppi keitto + 5 hapankorppua (kahdessa päällä oivariinia)
+ teetä & kahvia
=1231kcal
