Tänään olen taas miettinyt suhtautumistani ruokaan.. On todella rassaavaa miettiä syömiensä ruokien energiasisältöjä yms.
Ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan. Ennen työelämävalmennukseen osallistumista ajattelin ruokaa, syömistä, laihduttamista jne n. 70-75% ajasta. Nyt arvioisin uhraavani ajatuksia liittyen syömiseen "vain" n. 40% hereilläoloajasta.
Kai sekin on jo jotain.
Eilen tuli muuten syötyä 5 fanipalaa (vai mitä ne nykyään ovat?), joten päivän kalorit näyttivät loppujen lopuksi tältä: 1360.
Vähänhän tuo harmittaa. Mutta koetan lohduttaa itseäni ajatuksella, että kulutan luultavasti tuon verran kaloreita pelkällä olemassa olollani vaikka en tekisi yhtään mitään ja makaisin vain sängyssä.
Eli ei hätää. Kai.
Olen myös lopettanut joidenkin blogien lukemisen. Jotkut blogit ahdistivat minua suunnattomasti ja vertasin itseäni jatkuvasti näiden kirjoittajiin ("tuokaan ei ole syönyt kuin kaksi porkkanaa tänään", "tuo painaa noin vähän ja väittää olevansa lihava - olenko minäkin?").
Erityisesti ahdistun blogeista, joiden kirjoittaja kirjoittaa syömishäiriöisen ajatuksia ja kritisoi itseään jatkuvasti ja sanoo itseään lihavaksi vaikka bmi olisikin reilusti alipainon puolella, mutta ei silti myönnä olevansa syömishäiriöinen tai että suhtautuminen ruokaan olisi jotenkin kieroutunut.
Luen mieluummin ihan "kunnon" sh-blogeja, joissa kirjoittaja tiedostaa ongelmansa ja mahdollisesti koettaa päästä siitä eroon.
Pro-ana- tai -mia-ihmisiä en ole koskaan ymmärtänyt. En tajua mitä hienoa syömishäiriössä on.. Voi sen itsemurhan tehdä nopeamminkin. Koska kuolemaan syömishäiriö johtaa - ennemmin tai myöhemmin.
Keho ei yksinkertaisesti kestä ja sitten on homma kaput.
On muuten kummallista, että ajoittain tunnen itseni lihavammaksi kuin mitä läskeimmilläni olen ollut..
Miksi en voi olla tyytyväinen? Minähän olen melkoinen keijukainen siihen alkutilanteen sinivalaaseen verrattuna.
Miten ihmeessä sitä oppisi katsomaan itseään lempeämmin..?
Ajattelin piipahtaa huomenaamuna vaa'assa.. Ehkä. En tiedä vielä. En tiedä uskallanko.
En edes tiedä mitä lukemaa haluaisin vaa'an näyttävän.
En tiedä pitäisikö minun ahdistua vai suhtautua neutraalisti mahdolliseen painon nousuun.
En myöskään tiedä pitäisikö minun iloita painon laskusta. Tai pystynkö iloitsemaan siitä samalla tavalla kuin aiemmin? Haluanko todella laihtua? En tiedä, en tiedä. En tosiaankaan tiedä.
Saattaa olla, että pidän loppuviikon taukoa bloggaamisesta (jos uskaltaudun astumaan vaa'alle, niin lukeman käyn aamulla ilmoittamassa).
Jospa vain koettaisin viettää miehen kanssa laatuaikaa. Koettaisin rentoutua ja nukkuisin univelat pois.
Avril Lavigne
Syömiset:
klo 7:15 - ruispuuro + kaneli & sokeri
klo 11:30 - n. 4dl kalakeittoa (tosin siinä keitossa ei hirveästi sitä kalaa näkynyt...) + n. 3dl vispipuuroa & n. 1dl rasvatonta maitoa
klo 17:30 - 75g eilistä jauheliha-sienikastiketta + 45g makaronia (raakapaino!), ruisleipä + oivariini
klo 20 - lämmin kuppi keitto + 5 hapankorppua (kahdessa päällä oivariinia)
+ teetä & kahvia
=1231kcal
6 ajatusta:
Jos et tiedä haluatko enää laihtua niin luultavasti et enää halua. Sä näytät hyvältä! Sun ajatukset on välillä hieman huolestuttavia, mutta onneks tiedostat ne itsekin. Älä lähde siihen sh-touhuun. Ei kannata pilata elämäänsä.
Enkä usko että oot lihonut! Noilla sun kalorimäärillä pitäis vielä laihtua! :)
Oon samaa mieltä kuin Fatty täs asias, että jos et ole varma haluatko laihtua, niin aika varmasti et enää halua. Mutta tajuan tosi hyvin miltä susta nyt tuntuu, oon ollut samassa tilanteessa aikoinaan!
Jos susta tuntuu nyt laihtuneena jotenkin tyhjältä ja siltä, että "mitäs nytten?", niin entä jos vaikka vain kekittyisit siihen liikuntaan? Ottasit tavotteeks paremman lihaskunnon ja etkö säkin haaveillut näkyvimmistä käsilihaksista (sorisorisori jos muistan nyt ihan väärin!)? Rupeet mun kanssa haba-missioon?:D
Oot jo nyt just kivan kokonen, pikkunen, eikä sun ainakaan mun mielestä tarvii itseäs enempää kuihduttaa! Ja vähitellen voit lopettaa sen kaloreiden laskemisen, jos vaan annat itselles siihen luvan. Kyllähän aika hyvin jo varmaan osaat arvioida, kuinka paljon päivän aikana voit syödä, ihan ilman sitä laskemistakin!:)
Edelleen, ota nyt vaikka vähän rennommin, tee jotain kivaa miehes kanssa jne! Ei sen laihduttamisen vastakohta ole takas valaaks lihominen. Sovi ittes kanssa, että se ei oo enää vaihtoehto ollenkaan! Nyt alotat sen kaikkein tärkeimmän projektin, eli painon paikoillaan pitämisen ja itsestäs huolen pitämisen niin kyllä se vähitellen siitä suttaantuu:) <3
Komppaan Lilaa, nyt alkaa se tärkein kohta eli tuossa painossa pysyminen. Et voi kuitenkaan koko loppuelämää elää vähäkalorisesti, joten nyt pitää opetella löytämään se juuri oikea kalorimäärä ja syömistapa :)
Minä itse asiassa ehdottaisin, että lopetat vaa'alla käymisen ja luotat vain mittanauhaan. Jos alat harrastamaan enemmän liikuntaa, paino todennäköisesti nousee, mutta mittanauhaa seuraamalla tiedät, oletko "oikeasti" lihonut. Kun minä aloitin tiukemman lihastreenin ja syömään enemmän proteiinia, vyötäröltä lähti 6 senttiä, vaikka kiloja ei kuin yksi. Eli laihtumista voi tapahtua, vaikka vaa'assa ei mitään näkyisikään. Vaaka on itseasiassa normaalipainoiselle jopa vähän turha, paino kun heittelehtii syystä tai toisesta koko ajan, sen lukemat ahdistavat monia.
kesä on kyl kans tosi ihana ja ei en tykkää missään nimessä siitä ku on loskaa ja liukasta ! :s mut ei muutaku kumpparit jalkaan vaan ja menoks :D
mä en kans tykkää lukee sellasii blogei mitkä on täynnä itsekritiikkii ja -inhoo ! sellasii on ahdistavaa lukee :( mäki koitan lopettaa kokonaan sellaset turhat ahdisteluta ja ahgstailut !
tsemppiä ja voimia sulle :)
Hyvä että tuli hyvä mieli!! :>
tsemppiä sinnekkin <3
ja avril, ah.
Kiitos kaikille kommenteista :)
Lähetä kommentti