Voihan helvetin helvetti...
Viime kuussa avauduin siitä, että en tiedä mitä tunnen ja ketä kohtaan ja niin edelleen ja niin edelleen.
Enköhän minä kännipäissäni meinannut ylittää hyvänmaun rajat oikein reilulla kädellä. Ja siis rajat kyllä ylitettiin, mutta oli sitä itsehillintää mukana edes jonkin verran. Jonkinlaiset itsehillinnän rippeet. Tai jotain sinne päin.
Olin sitten taas tuon yhden jo aiemmin mainitun uroksen kanssa bilettämässä. Alkuilta meni ihan jees. Ei mitään hämminkiä, oli kivaa ja sitä rataa.
Sitten jossain vaiheessa kyseisen miehen kännitila alkoi olla jo melkoisissa sfääreissä ja hups vaan, siellä tuli suuteloitua baarin pihalla.
Ja enpä sitten löytänyt tietäni kotiin vaan miehen kämpille... Seksiä ei harrastettu, mutta lähellä oli sekin.
En tosin tiedä muistaako hän illasta/yöstä mitä/mitään. Sanoi filmin menneen poikki jo kauan ennen kuin kiivettiin taksiin. Mutta tiedä sitten.
Saakeli. Miksi minun pitää tehdä elämästäni näin vaikeaa? Miksi sydämen pitää sanoa kyllä vaikka järki sanoo ei?
Noh, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Olisi niin paljon helpompaa, jos olisin lähtenyt kävelemään suhteesta kolme vuotta sitten edellisen ihastuksen kohdalla. Nyt ei tarvitsisi käydä jatkuvaa päänsisäistä taistelua siitä mikä olisi oikea vaihtoehto ja mikä väärä.
En kuitenkaan avoa haluaisi jättääkään. Kai. En ehkä uskaltaisi. Onhan tämä ihan turvallinen vaihtoehto, mutta elo tuntuu melkoisen lattealta kotona nykyään. On tuntunut jo jonkin aikaa.
Pitkälti mies tuntuu vain erittäin hyvältä ystävältä ja makuuhuonerintamalla on ollut hiljaista jo tovin.. Olen luullut, että vika on oikeasti "vain" minussa, kun haluja ei ole... Mutta tänään on ollut melko kiimainen olo koko päivän.
Voihan kirosana.
Ja en tiedä yhtään mitä mies ajattelee ihmissuhteestamme. Kovasti sanoo tykkäävänsä, mutta no jaa.. En tiedä.
Tähän päättyy tältä erää avautuminen ko. aiheesta. Kaikkia varmasti kiinnosti.
Tänään olen ollut itsekseni kotona, koska avo päätti tehdä ylläripyllärireissun jollekin kaverilleen muutaman sadan kilometrin päähän ja tulee vasta parin päivän päästä.
Syömiset ovat siis olleet vähintäänkin mielenkiintoiset.. Eli eipä juuri ole tullut syötyä.
Vatsalaukkuun on päätynyt tänään pari kuppia kahvia ja teetä, fun light-mehua, puolikas meloni ja kupillinen muroja (joihin pöllöyspäissäni laitoin lusikallisen vadelmahilloa).
Huomenna on pakko syödä jotain ennen iltaa... Olisi taas ryyppyreissu edessä ja olisi ihan hyvä tankata hieman ruokapuolta ennen nesteytystä. Muuten ilta päättyy lyhyeen.
Tajusin pari päivää sitten, että minä juon nykyään aikasta paljon verrattuna vuoden takaiseen... Keskimäärin tulee kerran viikkoon vedettyä viinaa kaksin käsin.
Ei hyvä. Hirveästi turhia kaloreita tulee tuosta juomismäärästä...
Painosta sen verran, että vaaka näytti äsken 55,5kg.
...ja olenpa alkanut leikitellä ajatuksella viidestäkymmenestäkahdesta kilosta....
3 ajatusta:
Heips
kuulostaapa vauhdikkaalta elämältä :)Minusta ihmissuhteissa on aina hyvä seurata intuitiotaan.
Kyllä meilläkin on avokin kanssa ollu ylä ja alamäkiä mut yhdessä ollaan vielä ja näin aiotaan jatkaa, vaikka ei olla edes kihloissa ja yhteistä matkaa takana 4 vuotta. Välillä on ollu tosi vaikeaakin. Mä kehottaisin sua seuraamaan sun sydämesi ääntä. en tarkoita nyt tuota uutta ihastusta vaan mitä se sanoo sun avokkisi kohdalla? Rakastatko? Haluatko vielä tehdä sen päätöksen että rakastat. Ihastuminen ja rakastuminen ovat ihan eriasioita kuin rakastaminen, joka on paljon myös omasta halusta kiinni. Ihminen voi ihastua ja rakastua monet kerrat elämässä mutta rakkaus on se mikä pysyy jos niin päättää. Sen neuvon annan että älä lähde uuteen suhteeseen ennen kuin edellinen suhde on päättynyt ja olet ollut "kuivilla" jonkin aikaa. Siitä ei ole koskaan mun lähipiirissä seurannut mitään hyvää.
P.S En halua tällä loukata sinua...sinä teet omat päätöksesi mutta vaistosin, että olet hiukan ...eksyksissä. Kyllä kaikki selviää aikanaan ja se mikä ei tapa vahvistaa.
Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista. Piristi muuten hieman ankeaa päivää <3
Ja älä huoli, en minä tuollaisesta loukkaannu! :)
Ja eksyksissähän minä olen, pahasti. Mutta ehkä tämän elämän saa jossain vaiheessa edes jonkinlaiseen järjestykseen.
En minä nyt ainakaan mitään hätiköityjä päätöksiä lähde tekemään minkään suhteen. Koetan olla vain kiltisti ja pohtia asioita :)
Pirttis
Hyvä että piristi päivääsi.
Tsemppiä jatkoon!
Lähetä kommentti