otsikko

Mitä tästä päivästä nyt sanoisi..?
Tekee mieli kirjoittaa ja purkaa oloaan, mutta en oikein tiedä mistä aloittaisi tai mitä edes kirjoittaisi..
Olo on kuin jyrän alle jääneellä marsulla.

En ole jaksanut tehdä tänään oikein mitään. Taaskaan.
Nukuin taas vaihteeksi reilut 13h ja olo oli edelleen väsynyt. Siispä nukuin muutaman tunnin päiväunet.
Päiväunet vähän venähtivät, joten tuli hemmetin kiire apteekkiin. Ja tietty myöhästyin sieltä etsiessäni ensin parkkipaikkaa, jonka jälkeen menin ensin väärän apteekin ovelle kun en muistanut mikä on pisimpään auki.
Siinä minä sitten seisoin surkeana apteekin ovella sateessa ja teki mieli lysähtää maahan itkemään.. Ihana apteekin täti kuitenkin päästi minut vielä ostoksille ja palveli minua ystävällisesti. Apteekista ulos astumisen jälkeen teki mieli alkaa itkeä sen vuoksi, että joku tuntematon oli noin mukava minua kohtaan..
Hämmästyin "lähes-itkuani" sillä en ole itkenyt tai pystynyt itkemään kuukausiin. Olen kyllä yrittänyt..
Olisi ehkä pitänyt antaa kaiken tulla ulos autossa, mutta ajoin vain päättäväisesti kotiin.

Tänään on muutenkin ollut huono olla ja mies on huomannut sen. Hän kyselee jatkuvasti mikä minun on ja haluaa halailla.
Minä pysyn siinä hetken ja vakuuttelen kaiken olevan hyvin, jonka jälkeen karkaan tupakalle.
Läheisyys oksettaa, en ole ansainnut sitä.
En ymmärrä miksi ketään kiinnostaa mitä minä teen tai miltä minusta tuntuu.

Kävin muuten ostamassa patterit vaakaan: 56,7kg.
Hyi.
Lukema tuntuu liian suurelta. Surettaa ja kiukuttaa.
Tuon jälkeen syön kuitenkin miehen kokkaamia ranskalaisia ja lihapullia, jonka jälkeen tekee mieli oksentaa. En kuitenkaan tee niin, koska mies on kotona.

Tänään soin pari ajatusta edessä oleville tenteille.. Heti loman jälkeen on aimo läjä tenttejä ja luettavaa n. tuhat sivua.
Arvatkaas olenko lukenut edes puolia? En, surkeat 200 sivua luettuna ja luetusta en muista juuri mitään.
Tänään oli kyllä tarkoitus lukea, mutta en yhtään jaksanut keskittyä. Katsoin sitten aihetta/aiheita sivuavia dokkareita, mutta eipä niistäkään oikein mitään mieleen jäänyt.
Huomenna on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa lukeminen.. Ja tehdä muutamat koulutyöt alta pois, en tee niitä muuten ikinä...
En tajua miten minusta on tullut näin laiska ja saamaton nykyään.

Jospa sitä menisi nukkumaan. Öitä.