Dodih, nyt ryhdistäydytään ja hankkiudutaan läskeistä eroon!
Pakkopakkopakko.
Inhoan kehoani. Ahdistun läskeistäni. En ole alkuunkaan sinut itseni kanssa.
Vihaan itsessäni sitä, että itsekurini on olematon...
Olen sellainen "kaikki tai ei mitään"-tyyppi, jos tulee yksi repsahdus niin koko loppupäivä menee päin helvettiä.
Pitäisi opetella se, että yksi pullapala ei tuhoa kaikkea mitä olen päivän aikana aiemmin tehnyt.
Esimerkiksi tänään aamupäivä meni loistavasti (koulussa söin kasvispullia ja salaattia + ruisleivän), mutta iltapäivällä kävin luovuttamassa verta ja söin siellä kolmioleivän ja pullaa.. Ja join monta lasia tuoremehua. Ja join vielä latenkin, johon laitoin oikeaa sokeria..
Tuo olisi ollut vielä pelastettavissa, mutta mitä pirttis tekee?
Menee kauppaan ostamaan tupakkaa ja hedelmiä *hyvä idea* - ja poistuu kaupasta karkkipussi kainalossa *huono idea*
Eli illalla olen latonut turpaani pussin karkkia ja pussin poppareita.. Ei näin.
Huomisesta alkaen minä lupaan ja vannon ottaa itseäni niskasta kiinni!
Kukaan ei varmaan usko minua, koska olen sanonut tämän joku 50 kertaa ja aina pudonnut kovaa ja korkealta.
Tässä on suunnitelmani:
1) Ehdoton ei ja nounou ovat karkit, pullat, roskaruoka yms CaCCa.. Kaksi viikkoa. Sitten voi hieman herkutella, jonka jälkeen palaan takaisin "ruokavalion" pariin
2) Alkoholinkäyttöä pitää vähentää... max kerran kahteen viikkoon. Tosin eipä minulla ole varaakaan ryyppäämiseen lähiaikoina :D
3) Syön koulussa, jos minulla on tunteja ruokailun molemmin puolin.
4) Valitsen aina joko keiton tai kevyemmän ruokavaihtoehdon
5) Ei leipää
6) Työpäivinä en käy ruokalassa vaan otan eväät (salaattia, hedelmiä tms)
7) Kävellen tai pyörällä paikasta a paikkaan b
8) Pakko aloittaa kalorien laskeminen uudelleen
9) Mehut/mehujuomat, jugurtit yms. "turhat kalorit/piilosokerituotteet" ovat pannassa
10) Lisään ruokavalioon vihanneksia, hedelmiä, marjoja..
11) Maitorahka!
12) Täytynee aloittaa myös lihaskunnon tekeminen uudelleen. Lenkeillä käyn päivittäin, mutta keskivartalon lihakset eivät ole juuri saaneet huomiota viime aikoina...
Sitten sitä muuta mutinaa:
Ahdistaa ja pää hajoaa vauvajuttujen kanssa!
Tuntuu, että joka hemmetin ihminen potee jonkinasteista vauvakuumetta ja muutama koettaa pistää lasta alulle ja kovin moni koettaa taivutella miestä suostumaan ensimmäiseen, toiseen tai kolmanteen lapseen...
Sitten kun ihmiset kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa se milloin heillä on ovulaatio ja mitä tekniikkaa tässä kierrossa koetetaan.. Ylipäätänsä jo vauvakuumeesta puhuminen saa minut näkemään punaista nykyään.
Ja sitten kun tuo oma mieskin lässyttää vauvasta säännöllisen epäsäännöllisesti.
Ei jumankuta. Tähän talouteen ei ihmislapsia vähään aikaan tule!
Lapset ovat ihan kivoja niin pitkään kun ne eivät ole omia.
Jos sitä painuisi nukkumaan, kun ei tästä kirjoittamisesta taas meinaa tulla mitään.
2 ajatusta:
Mun pitäis kanssa aloittaa joku tuollainen niskasta kiinni-juttu, että tää projekti lähtis kunnolla käyntiin:( Suunnittelin jo vaihtaa leivät näkkäriin ja meinaan myös kävellä joka paikkaan, kun nykyään olen löysäillyt senkin asian kanssa.
Paljon tsemppiä sulle! Ja muakaan ei jaksa vauvahöpinät kiinnostaa. Ei tän ikäsenä niitä tarvis vielä ajatellakkaan:)
juu, i feel u! On se kumma miten yksikin virhe suu pala herkku ja koko päivä keikahtaa päälaelle! Masennus iskee kun itselleen lupailee ja lupailee, eikä mikään toteudu vaab pahimmillaan "syön" lupaukseni muutamaa minuuttia myöhemmin! Loistavaa!=( Sitten taas luvataan, että olo helpottuisi ja jaksaa vaivautua uuteen päivään.
Lähetä kommentti