Turhautuminen vol. viissataatuhattaseitkytkaheksanpilkkukolme

Missä meikäläisen motivaatio on laihduttamisen suhteen..?
Täysin kadoksissa.
Voi kökkö.

Lukijat rakkaat, antakaas nyt hyviä vinkkejä miten saisi taas laihiksesta kiinni?
Kaipa se taas vaan pitää ronskisti aloittaa kalorien laskeminen ja sitä kautta syömiset sitten rajoittuvat, kun tajuaa kuinka paljon ahtaa turpaansa ylimääräistä energiaa..

Mitäs tyhmä pirttis on tänään syönyt?
Noh, ainakin kaurakeksejä, kaksi palaa vaaleaa leipää, vispipuuroa, suklaakeksin, monta kuppia kahvia, pari lasia aplarimehua ja karkkeja...
Että joo ihan hemmetin terveellisesti taas. kaloreitakin on kertynyt ihan kiitettävä määrä.
Yäk.

Jos sitä vaikka huomenna ottaisi mitat itsestään ja katsotaan löydänkö kameran jostain.. Sitten ainakin näkisi mitä tässä viimeisten mittausten/kuvien oton välillä on tapahtunut..
Oma kehonkuva on nykyään ihan hakusessa. Tai pitkäänhän se on ollut hakusessa, mutta nyt jotenkin enemmän kadoksissa kuin moneen vuoteen.

On todella hämmentävää, että mies sanoo minua "narukädeksi" tai "keppikoiveksi" ja valittaa syömisistä ja samaan aikaan tuntuu, että tukehdun läskeihini... Reidet ovat turvonneet jättimäisiksi ja vatsamakkarat ahdistavat..
Reisien ja pohkeiden turpoamisen olen huomannut koulumatkoilla.. Farkut puristavat, kun poljen pyörää ja viime viikolla järkytyin ja teki mieli itkeä, kun huomasin housujen alkaneen venyä saumakohdista...
Toki nyt olen polkenut kouluun pyörällä joka päivä ja kävellyt paikasta toiseen, mutta ei tuo lihasta voi olla.. Inhottavaa ihraa.. En pääse siitä ikinä eroon.

Nyt on oikeasti pakko taas alkaa toimia, jotta en päädy samaan tilaan kuin muutama vuosi sitten. En halua olla niin iso enää ikinä.