Pääsi kyllä taas sellaisia sammakoita tuosta meikäläisen leipälävestä että huhhuh.. En olisi ihan äkkiä uskonut tekeväni moista.. Tosin alkoholilla oli melkoisen reippaastikin tekemistä tämänkin onnettoman sattuman kanssa.
Menin sitten jysäyttämään Sille Eräälle, että minulla on syömishäiriö ja välillä en halua muuta kuin kuolla..
Toisaalta ihan hyvä, että sain suuni auki, mutta toisaalta ahdistaa ajoittain enemmän.. Tuntuu, että Se Eräs kyttää jatkuvasti mitä syön ja kuinka paljon. Ei hän mitään sano suoraan, mutta ruuan jatkuva "salaa" tuputtaminen saa minut ajattelemaan niin.
Ihmeen tyynesti hän otti asian, kun kuuli siitä. En oikein tiedä mitä hän minusta ajattelee.. Nyt tuntuu, että hän haluaisi olla entistä enemmän minun kanssani. Mutta tuohon nyt varmasti liittyy sekin, että muutin joku aika sitten omaan asuntoon..
En tiedä. Olen ihan sekaisin taas kerran kaikesta...
Nyt minulla on meneillään ihan järjetön ahmimisvaihe... Syön kaiken mitä nenän eteen tungetaan.
Ällöttävää, mutta itseäni saan syyttää moisista tyhmyyksistä..
Noh, eipähän loppukuusta (tai edes ensi viikolla...) ainakaan ole moisia ongelmia: nyt tipahti taas postilaatikosta uusi lääkärilasku, jonka jälkeen tilille jää rahaa n. 80e.. Ja kohta tulee puhelinlaskukin..
Ja ei mitään havaintoa siitä milloin saan seuraavan kerran rahaa.
Ahdistaa.
2 ajatusta:
Hyvä että olet kertonut oikeasti edes jollekin. Toivottavasti paraneminen alkaisi siitä.
Kiitos kommentista!
Ajoittain tuntuu, että kertominen oli hyvästä ja toisinaan taas ei.. :/
Lähetä kommentti