läskiahdistusta

tänään olen ollut kovin ahdistunut... tuntuu, että hukun läskeihini. olen syönyt aivan liikaa. peilistä katsoo järkyttävän kokoinen sotanorsu..
olen ollut niin laiska etten ole jaksanut tehdä mitään. pihallakin olen vain rauhallisesti kävellyt sairaalan ympäristössä - toinen minä käskee juosta, mutta minä en jaksa.

tuntuu, että sairaalaan lähteminen on ollut paras tekemäni päätös pitkiin aikoihin. ja sekös syömishäiriötä raivostuttaa. sen ilkeät puheet varjostavat toimiani jatkuvasti, se huutaa minun olevan aivan liian suuri ja huono. liian usein tuntuu, että se on oikeassa..

takapakkia...

olin yli viikon oksentamatta ja nyt lähdetään taas nollista..
päiväkahvin seuraksi tuli koetettua jugurtin syömistä. en saanut kaikkea alas ja iso osa tuli sitten tarjoiltua lavuaariin. perhana.. kuvotus vain kasvoi liian suureksi.
onneksi en jäänyt kiinni, menettäisin muuten jo saavutettuja etuja..

tulen entistä hullummaksi kun en tiedä painoani...

surkea olo ja ajatuksia ajankohtaisesta kakkosesta & proanasta

olo on mielettömän huono. tekee mieli kuolla. jos vain pystyisi lopettamaan hengittämisen.
mitenkään päin ei tunnu hyvältä. en jaksa olla paikoillani (ja jos saisin) en kyllä jaksaisi liikkuakaan.
rintaa puristaa. tuntuu kuin sisällä ei olisi mitään. vain tyhjää.

syöminen kuvottaa. pari tuntia sitten söin aamupalan, mutta edelleen on kuvottava olo.

eilen katsoin ajankohtaisen kakkosen proana-sivustoja käsittelevän pätkän. täytyy myöntää, että kiukutti. ihmeen mustavalkoisesti tuo juttu oli kursittu kasaan. tuntui, että kaikki syömishäiriöön liittyvä nettikeskustelu olisi pahasta ja kaikki foorumien käyttäjät niputettiin samaan läjään.
itsekin foorumeita käytän (myös niitä, joita syli ry ei katso hyvällä), mutta koen niistä olleen minulle todellista hyötyä huonoina aikoina. sieltä olen saanut rohkaisua jatkaa elämää ja hoitoon hakeutumistani on tuettu.
foorumit kuvastavat mielestäni ennemmin käyttäjien pahaa oloa ja syömishäiriön raadollisuutta - eivät ne ole mitään anoreksian palvomissivustoja. varmasti näitäkin on, mutta ne ovat ääriesimerkkejä.

ohjelmasta tuli olo, että myös oma blogini olisi jotenkin "kielletty". niinpä niin, täällähän minä jatkuvasti hehkutan kuinka ihana tämä koko helvetin paska sairaus on..
ohjelmassa vilauteltiin yhtenä vaihtoehtona myös proana-sivustojen ja blogien totaalikieltämistä.. tuohon menee luultavasti aikaa ja kauan, homma lienee jopa mahdoton. jos moinen toteutuu, toivon olevani siihen mennessä tarpeeksi parantunut, jotta selviän elämästä ilman nettiyhteisöjen tukea. suoraan sanottuna en selviäisi, jos blogini vietäisiin minulta nyt.

kiitokset teille kaikille, jotka olette minua tukeneet tavalla tai toisella.

päivityskokeilu puhelimella

saas nähdä onnistuuko postaaminen puhelimella...
täällä sitä ollaan nyt oltu noin viikon verran. turvassa itseltäni ja parantelemassa mieleni haavoja.

tänne pääseminen osoittautuikin parin päivän taisteluksi. vihdoin ja viimein pääsin oman lääkärini puheille, joka askarteli lähetteen.
kaloreita pitäisi saada päivittäin kasaan tonni, jään jatkuvasti tavoitteesta. en yksinkertaisesti pysty syömään..säälittävää paskaa.
vaikka olen täällä vapaaehtoisesti syömishäiriö laittaa minut tekemään tyhmiä asioita, tulee jujutettua syömisten kanssa joitain hoitajia.. omille hoitajille en voi tehdä niin, he ovat ovelampia kuin sh ja hyvä niin.

muiden perus "en vahingoita itseäni, en käytä laksatiiveja"-rajoitusten lisäksi liikkumista rajoitetaan rajusti. pari kertaa päivässä saan käydä istuskelemassa pihalla moikkaamassa aurinkoa.
jatkuvasti tekee mieli karata lenkkeilemään tai jotain :(
toistaiseksi olen onnistunut välttämään kiusausta ja tehnyt vain pieniä muutaman liikkeen lihaskuntosarjoja huoneessa piilossa hoitsujen valvovilta katseilta.

mielialat vaihtelevat.. jotenkin pakotan näyttämään iloista naamaa ja sisimmässäni haluaisin vetää ranteet auki.. minun ei tarvitsisi, tiedän.. en vain (taas kerran) ymmärrä itseäni.

viikkopalaveri lääkärin & hoitajan kanssa pelottaa. pelkään samalla painon nousua ja sen laskua.. nouseminen tietää lihomista ja laskeminen taas tiukempaa valvontaa ja lisärajoituksia.
eniten kuitenkin pelkään, että lääkäri päättää heivata minut ulos osastolta avohoidon piiriin. en selviäisi siitä. en tiedä mitä tekisin itselleni...

Osastolle

Sain viimeyönä ahdistuskohtauksen ja jouduin ensiapuun ambulanssikyydillä. Huomenna lähden osastolle, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Blogi siis hiljenee hetkeksi, mutta olen kyllä hengissä.

Unia ja uhkauksia

Olen alkanut taas nähdä unia. Ehkä se tarkoittaa, että tulee nukuttua paremmin?
Viimeyönä näin unen, jossa jouduin osastolle pakkohoitoon. Näpyttelin kiireessä blogiini ja foorumeille viestin, jossa kerroin missä olen.
Aamulla uni lähinnä nauratti. "Minullahan on vielä pitkä matka siihen, että minut voitaisiin sulkea minnekään."

Lääkäri sitten päätti läsäyttää minua vasten kasvoja tiedolla, että jos painon lasku ei pysähdy niin osasto on minun paikkani siinä vaiheessa.
Näytin varmaankin lähinnä kysymysmerkiltä. Ei näin voi tapahtua. Minä olen lihava. Ei minun painoindeksilläni jouduta psykiatriselle osastolle.
Lääkäri selitti jotain vakavasta ruumiinkuvan vääristymästä ja siitä kuinka sitä voidaan verrata psykoottiseen tilaan ja näinollen potilas on vaaraksi itselleen.
Olisin muuten saanut olla heinäkuun suht "itsekseni", kun lääkäri jää lomalle, mutta nyt minun pitää käydä painon seurannassa akuuttipsykiatrian polilla...
Nyt sitä tässä sitten ihmettelee miten kaikki tuntuu tapahtuvan liian nopeasti..

Toivottavasti tuo viimeöinen ei ollut enneuni.

Rakastan ja vihaan tätä samaan aikaan

Voi kyllä... Rakastan syömishäiriötäni, mutta samalla vihaan sitä..
Rakastan onnistumisen tunnetta, kun vaaka näyttää pienempiä lukemia.
Vihaan sitä, että en voi nähdä ystäviäni niin usein kuin haluaisin.. Liian moni tapaaminen liittyy ruokaan tai syömiseen.
Rakastan palelua ja tärinää, jotka syömättömyys aiheuttaa ja samaan aikaan vihaan pyörtyilyä ja sydämen tykytyksiä.
Rakastan tunnetta, joka syntyy kun huomaa luiden paistavan entistä kauniimmin ihon alta.
Vihaan ainaista ruuan ja syömisten ajattelua.
Rakastan sitä, kun sovituskopissa mahdun kokoa pienempään vaatteeseen.
Vihaan sitä, että en uskalla syödä. Jos syön, saan pelätä ahmimiskohtausta. Ahmimisen takia raha-asiani ovat aivan perseellään.

Niin paljon syitä vihata, mutta samalla rakastaa tätä..

olen liian yksin

Tuntuu, että olen liian yksin tässä isossa maailmassa.. Muutaman viime päivän aikana  ainoat ihmiskontaktit ovat olleet pari puhelua avomiehen kanssa ja "ruokaohjaajan" kanssa syömässä käynnit sekä satunnaiset smalltalkit naapureiden kanssa rappukäytävässä.
Juuri ja juuri olen jaksanut käyttää koiran pihalla. Että tulee itselle huono omatunto, kun koirakin joutuu kärsimään tästä minun saamattomuudestani.

Huomenna ohjelmassa ei ole mitään. Käytän koiran lenkeillä. Tupakoin. Jumitan koneella ja ehkä urheilen vähän. Kauppaankaan en uskalla mennä, koska ostaisin muuten mättöä.. Parempi, että kotona ei ole ruokaa - jääkaapissakin on tällä hetkellä pelkkä valo.
Tuntuu, että torstain lääkärikäyntiin on ikuisuus. Yht'äkkiä iski hirveä tarve saada puhua jonkun kanssa.

Tänään vaaka armahti minua hieman. Paino oli pudonnut eilisestä reilun kilon verran.. Nyt olen paremman tekemisen puutteessa rampannut vaa'alla tänään arviolta parikymmentä kertaa. Ihan vain mielenkiinnosta. Iltapaino harvemmin minulla kertoo mitään seuraavan päivän lukemasta.
Ohjatussa ruokailussa ahdistuin taas. Söin aivan liikaa.. Tänään söin hapankorpun puolikkaan sijasta näkkileivän puolikkaan. Ja söin lautasen tyhjäksi. Jälkiruokakin katosi pohjattomaan vatsaani.
Ruokailun jälkeen mtt sanoi, että hän ei normaalisti itse edes syö jälkiruokaa, mutta minun kanssani kyllä.. Miksi minun pitää syödä jälkiruokakin? Eivät kai normaalisti ruokailevatkaan syö niitä joka päivä/montaa kertaa viikossa?
Ärsyttää ja ahdistaa.

En tee muuta kuin ajattelen vain ruokaa, ruokaa, ruokaa... En voi syödä. Minun täytyy laihtua. Ja minä olen syönyt tänään jo aivan liikaa..

58

Viisikymmentäkahdeksan helvetin oksettavaa kiloa.. Muutamassa päivässä olen onnistunut lihomaan kaksi kg.. Ahmiminen ei ollut hyvä ratkaisu. Eikä myöskään se oksentaminen.
Minä en kyllä ikinä tule pääsemään tavoitteeseeni, jos jatkan tällä tavalla..

Tänään ahdistuin ohjatussa ruokailussa mielettömästi. Söin kokonaisen perunan. Tosin pienen sellaisen, mutta kokonaisen silti. Ja söin lautaseni tyhjäksi.. Normaalisti jätän aina jotain syömättä, mutta nyt söin kaiken. Oksettavaa. Jälkiruuasta jätin kuitenkin puolet syömättä.. Se kyllä ei pelasta tilannetta.
En tiedä uskallanko syödä tänään enää mitään..

Miten tässä TAAS kävi näin?

Aamupäivä ok. Päivällä yksi (1!!!) lihapasteija tuputettiin minulle ja minä typeränä menin ja söin sen.
Ilta onkin sitten täyttynyt ahmimisesta ja oksentamisesta.
Olin aivan varma, että vatsalaukkuni repeää tai jotain muuta kivaa. Silti minä vain ahdoin ruokaa sisuksiini ajatellen: "Tätähän sinä kerjäsit. Tässä sitä ruokaa nyt on. Syö pois, läski. Joko tuntuu paremmalta?"
Anan kauniit kasvot ovat taas muutaman askeleen kauempana ja Mia puristaa minua otteessaan kovemmin kuin ikinä.

Voi helvetti. Ampukaa minut.

Hukun pahaan oloon.

Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa...
En ole itkenyt aikoihin, mutta nyt tuli täydellinen romahdus. Siivoilin keittiöstä syömishäröilyn jälkiä ja yht'äkkiä olin lattialla ja itkin. Itkin ja itkin, olo oli todella surkea. Tuntui, että en saanut henkeä ja en tiennyt miten tuossa pitäisi olla. Kai se on niin, että kun on tarpeeksi paha olo, niin joskus se seinä tulee vastaan ja edes osan on tultava jotenkin ulos.

Minä en jaksa enää.
Tekee mieli lopettaa tämä kaikki..
Mutta en voi vielä.. On muutamia asioita tehtävänä, jotka on pakko saada suoritettua kunnialla loppuun asti.

"Puhun vielä norjaa wc-ankan kanssa.."

Norjan puhuminen ei tosin ole aikoihin johtunut alkoholista. Eilen ja tänään olen pitänyt itsekseni melkoiset bulmiakekkerit. Teki mieli jotain hyvää ja minä sitten ostin.. Ja siitä se lähti. Mutta nyt sen on loputtava.
En jaksa enää oksentaa. Vietin äsken tunnin suihkussa maaten sikiöasennossa suihkun lattialla. Mietin, että miksi annan ruuan hallita elämääni tällä tapaa. Olisiko jo aika alkaa hallitsemaan ruokaa..?

Paino on jumittanut pari päivää 56 kilossa. Ahdistaa. Miksi, oi miksi.. Tai noh, tällaisten läskimättöjen jälkeen en yhtään ihmettele miksi paino ei liiku alaspäin... Miksen vain voi olla syömättä ja olla pieni ja kaunis....

Huono nälkä

Olen tullut siihen lopputulokseen, että on olemassa kahdenlaista nälkää. Toinen on sitä, että vatsa kipristelee, paleltaa ja heikottaa. Ja se toinen, huono vaihtoehto, on sitä kun tekee mieli syödä kaikki mitä kaappien sisällä sattuu olemaan.
Kroppa on huutanut ruokaa tämän päivän puolipakollisesta mtt:n kanssa vietetystä ruokahetkestä lähtien. Syytän perunaa ja falafel-pyöryköitä. Kumpikaan ei ole minun keholleni hyväksi..En kyllä ikinä opi syömään normaalisti.

Päähän sattuu ja väsyttää, mutta uni ei tule.

Vakavasti harkitsen ahmimishimojen tyydyttämistä huomenna...

Ruokapaniikki

Tänään kävin vähän opettelemassa "oikeaa" syömistä. En edes muista milloin olen viimeksi syönyt keitettyä perunaa. Tai jälkiruokaa lämpimän aterian yhteydessä ilman että suunnitelmissa on ahmia. Kauan sitten ilmeisesti.
Ruokailun jälkeen meinasi iskeä paniikki. Pohdin jo oksentamaan menemistä, mutta wc oli täynnä ihmisiä.
Olin todella ahdistunut ja olen edelleen. Olen rikkonut kaikkia sääntöjä. Söin liian aikaisin ja söin vääränlaisia ruokia.
En keksinyt muutakaan, joten kävin kävelemässä seitsemän kilometriä. Jatkuvasti se toinen minä hoki: "Oksenna, oksenna! Tunnetko kuinka rasva imeytyy jokaiseen soluusi? Et sinä osaa muuta kuin lihoa lisää".

Menin kauppaan. Olin vähällä sortua ostamaan ahmimisruokaa, sillä päivä tuntui olevan pilalla joka tapauksessa.
Päädyin kuitenkin ostamaan VLCD-pusseja ja nesteenpoistajia.

Ei tästä kyllä tule yhtään mitään.

Haaste

Kiitos Charlylle haasteesta <3

Rules
- Each tagged person must answer the 11 questions given by tagger and post in their blog.
- Then choose 11 new people to tag and link them on your post.
- Create 11 new questions for the people you tag to answer.
- Do not tag back to the person who has already tagged you.


Kerro
1. Piristävät vai rauhoittavat?
-rauhoittavat

2. Miekka vai ruusu?

-miekka

 

3. Meri vai järvi?

-järvi. Pelkään merta

 

4. Lapsi vai aikuinen?

-lapsi

 

5. Tietokone vai paperi ja kynä?

-paperi ja kynä. Olen kivikautinen, tiedän

 

6. Vogue vai Tieteen kuvalehti?

-Tieteen kuvalehti. En jaksa olla kovinkaan kiinnostunut muodista. Jos Vogue joskus sattuu käteen, niin tulee katseltua sitä vain thinspo-mielessä

 

7. Keho vai mieli?

-Mieli

8. Tissit vai peppu? (ihan pakko kysyä!!)

-Tissit, ehdottomasti :D

9. Lempi ruumiinosasi? (edellisiä ei lasketa)

-No eipä täällä ne tissit kyllä olisi mieleisin ruuminosa ollutkaan :p Silmät?

 

10. Jos saisit antaa itsellesi uuden nimen, niin mikä se olisi?

-En kyllä tiedä... En minä omasta nimestäni niin välitä, mutta en minä sitä kyllä vaihtaisikaan.

11. Mikä kumma on kuvassa? 

a) korvapuustin ja koiran risteytys

b) ydinlaskeumasta selvinnyt maasika

c) mahtava demonien karkottaja

 

-Ilmiselvästi vaihtoehto C! Demonien karkottajalla on vain pieni lepotauko meneillään :) Söötti <3

 

Haastan:

 

kkkk - Brink Affair

vadelma - Dreaming...

NeNe - Fucked up mind...

Jaded - Jaded Lights

Mielisairas kilppari -Jotkut ruokkii leijonaa

Onskk - Nothing tastes as good as thin feels

Viikka - Pako Elysioniin

Krista - Piilopaikka

sophie - Prinsessatauti

Chloe - Valheellinen todellisuus

Sheena - tippuvat kyyneleet

 

 

Kysymykset:

 

1. Viimeisin lukemasi kirja? Kerro siitä lyhyesti + suosittelisitko muille.

2. Mitä muuttaisit itsessäsi?

3. Mikä soi nyt?

4. Jos joku soittaa sinulle tuntemattomasta numerosta keskellä yötä, vastaatko? Perustele vastaus.

5. Asia, joka muiden käytöksessä/tekemisissä ärsyttää?

6. Millaiset välit sinulla on vanhempiesi kanssa?

7. Kerro viimeksi näkemästäsi unesta, jonka muistat.

8. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? Miksi?

9. Mikä oli eilen viimeinen ajatuksesi ennen nukahtamista?

10. Jos saisit olla yhden päivän ajan kuka tahansa henkilö, kuka olisit?

11. Mitä odotat?

 

 

Miltä ajatusten pitäisi kuulostaa?

Voi luoja. Syy postaukseen on joko siinä, että olen nukkunut todella huonosti viimeaikoina tai sitten olen menossa sekaisin.

Eilen yöllä aloin miettimään, että kuuluuko ajatusten kuulostaa joltakin? Tai siis... Onko muiden ajatuksilla ääniä?
Minä varmaan oikeasti olen tulossa hulluksi. Tämä tapahtuu yleensä öisin tai silloin kun yritän epätoivoisesti käydä nukkumaan siinä onnistumatta. Ajatuksilla saattaa olla jonkun tutun ääni tai sitten joku aivan tuntematon ääni saattaa "sanoa" väliin jotain.

Ei hyvää päivää. En tiedä pitäisikö tälle itkeä vai nauraa.

Saako panikoida?

Tänään oli puhetta lääkärin kanssa ns. ruokakouluun tms. liittymisestä. Eli käyn jonkun hoitajan kanssa paristi viikossa syömässä. Kaksi kertaa, useammin en uskalla.
Ajattelin, että saan sulatella ajatusta hieman aikaa kaikessa rauhassa, mutta höpspöps... Tänään tuo mtt soitti minulle ja sovittiin ensimmäinen tapaaminen ensi viikolle.
Ahdistaa jo valmiiksi. Pelottaa, että joudun syömään kaikkea kiellettyä. Pelottaa, että alan ahmia sen seurauksena.
Pohdin paniikkipäissäni ahmimista jo tänään, mutta onnistuin sivuuttamaan ajatuksen.

Miehelle koetin hienovaraisesti vihjailla, että syöminen ei ole ihan sitä mitä pitäisi, mutta tuo ei tainnut tajuta. Onpas taas hankalaa.