Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa...
En ole itkenyt aikoihin, mutta nyt tuli täydellinen romahdus. Siivoilin keittiöstä syömishäröilyn jälkiä ja yht'äkkiä olin lattialla ja itkin. Itkin ja itkin, olo oli todella surkea. Tuntui, että en saanut henkeä ja en tiennyt miten tuossa pitäisi olla. Kai se on niin, että kun on tarpeeksi paha olo, niin joskus se seinä tulee vastaan ja edes osan on tultava jotenkin ulos.
Minä en jaksa enää.
Tekee mieli lopettaa tämä kaikki..
Mutta en voi vielä.. On muutamia asioita tehtävänä, jotka on pakko saada suoritettua kunnialla loppuun asti.
2 ajatusta:
Voimia kamalasti :c, ehkä itku auttaa hieman kun saa päästää tunteet ulos. Muista että olet vahva ja täydellinen juuri tuollaisena<3
^kiitos <3
Lähetä kommentti